Liberalistiseen tapaan HS:n päätoimittaja Laura Saarikoski jättää jälleen analyysin puolitiehen käsitellessään rasismia. Kysymys kuulemma on siitä, kenestä pidetään parempaa huolta, meistä vai ”niistä toisista”:
”Trumpilaiset katkeroituivat, koska heistä demokraatit pitivät maahanmuuttajien ongelmia pienituloisten amerikkalaisten ongelmia tärkeämpinä.
Sama kierre näkyy Suomessa. Entinen perussuomalainen Tiina Elovaara analysoi Twitterissä, että pahoinvoivien ihmisten viha suuntautuu maahanmuuttajiin, joista koetaan pidettävän parempaa huolta kuin itsestä.” (1)
Rasismi on ihmisarvon (dignity) kieltämistä yksittäiseltä ihmiseltä tai ihmisryhmältä. Fasismia siitä tulee, kun tuo ryhmä julistetaan viholliseksi ja natsismia kun tavoitteeksi otetaan ”noiden muiden” hävittäminen maan päältä.
Kun YK:n ihmisoikeusjulistuksessa toteamme että, ”kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”, niin se on meidän ihmisten keskenään sopima asettamus, ei luonnonlaki. Kysymys on siitä, kuinka tämä universaali, koko ihmiskuntaa koskeva asettamus välittyy meidän itse kunkin jokapäiväiseen elämään siinä mitassa, että pidämme sitä kiistämättömänä totena, kaiken yhteisen elämän lähtökohtana?
Vaikka me itse kukin olemme mitä moninaisimmalla tavalla yksilöllisiä (singular) niin tämä yksilöllisyys on mahdollista liittämällä jotain universaalia yksilöllisyyteen jokin erityisen välityksen kautta.
Näitä välityksiä on mitä moninaisimpia, toimimmehan mitä moninaisimmin eri ammateissa ja tuotannonaloilla, asustamme jossakin yhteisössä jossakin päin maapalloa. Tätä nykyä mikä tahansa askare, toimi tai hanke on tavalla taikka toisella riippuvainen ihmisten aherruksesta ympäri maailmaa. Parilla kännykän napauksella saan kotiovelleni mitä ihmeellisimpiä härveleitä ilman että tiedän mitään kuinka paljon ja millaista vaivannäköä sen aikaansaamiseksi on tehty ympäri maailmaa. Käteismaksu riittää. Olemme osa globaalia kaupallista kansalaisyhteiskuntaa. Olemme siis kaupallisessa mielessä universaaleja yksilöllisyyksiä (universal singularity, Sartre).
Kutenkin meidän arkielämämme kannalta keskeiset asiat – kuten työ, koulutus, terveys, hyvinvointi – on organisoitu alueellisesti, kansallisvaltioiden toimesta. Mitä moninaisimpia yrityksiä on tehty, että universaalisuus saataisiin myös tämän erityisyyden kautta – kansakunta ihmiskunnan erityisyytenä – välitettyä osaksi itse kunkin arkista aherrusta. YK tekee tätä työtä.
Nyt on kuitenkin niin, että globaalin kaupallisen kansalaisyhteiskunnan – maailmamarkkinoiden – perustaminen on edellyttänyt meidän kaikkien toimiemme yhteismitallisuutta, mahdollisuutta arvottaa työtä ja tuotantoa siten, että kaupankäynti on mahdollista. Se taas on asettanut vaatimukset purkaa kaikki kansalliset erityisyydet talouden pidossa. Onhan tätä nykyä kansalaisyhteiskunnan monet osat suurten kansainvälisten yritysten hallinnassa ja ohjailtavissa. Olemme torppareita näillä sosiaalisilla alustoilla.
Nyt tulemmekin asian ytimeen. Suomessa on sitten ETYK -kokouksen kieltäydytty keskustelemasta (communication) kansallisen erityisyytemme suhteesta muihin kansakuntiin missään muussa mielessä kuin taloudellisesti. Suomen suureksi linjaksi riitti pitkään kun sanoi: Suomi kuuluu länteen. Siinä se on koko juttu. Suhteet muihin kansakuntiin ratkaistaan asiakohtaisesti, ajankohtaisesti ja prosessuaalisesti talouden pidon ehdoilla. Presidentti Sauli Niinistön julkilaumaton Suuri linja.
Kun läntisen pohjolan taloudenpidon ehtona olleen neljän halvan – työvoima, ruoka, energia, raaka-aineet – aika on nyt ohi, on taloudenpito tukeutunut mitä erilaisimpien aiempien yhteistyömuotojen aseellistamiseen ja keskinäisriippuvuuksien purkamiseen. On Zbigniew Brzezinski’in jo 1990 -luvulla aikatauluttaman Suuren shakkiottelun loppupelin aika (2), jota ei kuitenkaan nyt perustella ekologisella realismilla vaan Samuel P. Huntingonin ajatuksella ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä”: me liberaalidemokraatit vastaan autoritäärisyys.
Tuon loppupelin pääpelaajat eivät kuitenkaan ole Länsi ja Itä vaan Pohjoinen vastaan Etelä. Mistä tässä pelissä pelataan?
Kysymys on siitä voimmeko ja millaisella teknologialla luontoa tuhoamatta poistaa maapallolta köyhyyden? ”Vähimmäiskasvu, joka tarvitaan maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseksi Tanskan köyhyyden tasolle (14% väestöstä ansaitsee vähemmän kuin 30 USdoll) on 410 %. 100 prosentin kasvu tarkoittaisi talouden koon kaksinkertaistumista. 410 prosentin kasvu merkitsee 5,1-kertaista maailmantalouden kasvua. … Skenaariossa, jossa maat eivät vähennä väestön keskituloja ja jossa kaikkien maiden keskitulot nousevat 2 % vuodessa, maailmantalouden tulisi olla 7,2 kertaa suurempi.” (3) Tämä pitäisi vielä toteuttaa niin, että ihmiskunnan kielteisiä ympäristövaikutuksia pystytään olennaisesti nykyisestä vähentämään. Sellaista teknologiaa ei ole.
On siis täysin mahdotonta, että voisimme kaupan ja talouden kasvun ehdoilla muuttaa ihmisarvoisen elämän julistuksemme reaaliseksi todeksi jokaiselle ihmiselle.
Siten Suomessa olisi pitänyt heti miten ETYK:in jälkeen avata kansallinen keskustelu siitä miten sovittaa yhteen Etelän ja Pohjoisen eksistentiaaliset intressit ja mikä rooli Suomella olisi tässä ihmiskuntaa synnyttävässä prosessissa. Se olisi samalla paljastanut rakenteellisen rasismin mekanismit, joissa olemme itse kukin alituisesti mukana ja siten purkanut rasismin kaikupohjaa pensapumpuilla ja avannut oven uudenlaisille vastauksille Miksi kysymyksiin kadulla ja kaupoissa.
“Hier ist kein warum” vastasi Auschwitzin vartija Primo Levin yksinkertaiseen kysymykseen ”Warum, miksi”. Se, miten vastaamme kysymykseen miksi ratkaisee sen, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Selityksen antaminen, miksi kysymyksiin vastaaminen, on meidän henkilökohtainen ja yhteinen tapa tuottaa sosiaalista todellisuutta. Jokainen, joka asettaa ja vastaa kysymykseen miksi? tuottaa yhteisöllisen siteen, laittaa kiertoon tradition uudelleentulkinnan. Jokaisen on nyt vastattava henkilökohtaisesti yhä haastavampiin miksi? -kysymyksiin hyväksyen lähtökohdaksi itse kunkin ihmisarvon.
Tämä on vaikeaa, koska se haastaa liberaalidemokratian toteuttamaan oman julistuksensa kaikkien ihmisarvoisesta elämästä.
Viitteet
(1) Saarikoski, L. 2023, Miksi rasismi vetoaa osaan äänestäjistä? HS kolmni 20.07.2023
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009727867.html
(2) Sivumennen sanoen Brzezinski esitti kirjoituksessaan A Geostrategy for Eurasia (Foreign Affairs 1997: 76/5) jo vuonna 1997 NATO:n laajenemisen aikataulun, myös Ukrainan osalta. Tunnetusti Bidenin hallinto noudattaa Brzezinskin hahmotelmaa USA:n johtoaseman säilyttämisestä maailmassa.
(3) Roser, M. 2021. How much economic growth is necessary to reduce global poverty substantially?