Pari lukua alkuun: Suomen nuorten ikäluokka on tätä nykyä reilut 60 000 ja on pienenemään päin. Lukioista valmistuu vuosittain reilut 30 000 ylioppilasta, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaa vajaat 70 000 vuosittain.
Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on runsaat 105 000 ja niiden määrä aiotaan nyt nostaa 120 000, siis kaksi paikkaa jokaista nuorta kohden. Korkeakoulutukseen hakee vuosittain vajaat 245 000 hakijaa. Valittuja on vuosittaan noin 110 000 ja aloittaneita noin 95 000. Korkeakoulutuksesta valmistuu runsaat 40% tavoiteajassa ja kaiken kaikkiaan runsaat 70% aloittaneista.
Mitä tämä merkitsee? Sitä, että lukio on vieläkin pääsääntöisesti ikäluokkasidonnainen koulutus kuten peruskoulu. Ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus ovat nyt jo osa ihmisten elämänkulkuun liittyvää opintojärjestelmää, eivät vain koulutuspaikkoja: niihin hakeudutaan eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa hyvin erilaisista syistä. Koulutusjärjestelmämme on jo kääntymässä uuteen asentoon, opintojärjestelmäksi.
Miksi? Työpaikat ovat nyt opinpaikkoja. Työ on tätä nykyä opiskelevaa työskentelyä ja oppimisen tulisi olla työskentelevää opiskelua. Työsopimus on myös sopimus opiskelusta työtä tehdessä, sen ohessa, osa- tai kokoaikaisesti elämäntilanteen mukaisesti.
Tapahtumassa oleva koulutusjärjestelmämme uudelleen jäsentyminen tapahtuu kuitenkin ilman minkäänlaista johtoajatusta opintojärjestelmästä. Eikä OKM:n Lehikoinen tuota johtoajatusta tunnu edes kaipaavan: lisätään aloituspaikkoja, tehostetaan läpäisyä ja tuetaan opiskelijoita – kyllä se siitä!
Kuten viimeaikainen PISA -keskustelu on osoittanut kouluttautumisen ja koulutuksen tulisi olla pitkäjänteisesti ennakoivaa, proaktiivista eikä reaktiivista, epäkohtiin tarttuvaa.
Miksi erityisesti nyt?
Meillä Suomessa ja koko maailmassa on edessä valtava oppimisloikka: meidän tulisi lyhyessä ajassa – parissa vuosikymmenessä – pystyä kehittämään sellaista työtä, tuotantoa ja tekniikkaa, jolla pystymme ravitsemaan ja takaamaan kohtuullisen elämän jopa 10 miljardille ihmiselle siten, että emme samalla tuhoa elinympäristöämme emmekä tätä työtä tekeviä ihmisiä, työntekijöitä – sodissa.
Meillä jokaisella tulisi siis olla hyvin realistinen käsitys kotimaapallomme dynaamisista, ekologisista reunaehdoista. Meidän tulisi kaikkien olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, missä ja milloin tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Se kuuluu nyt jokaisen työnkuvaan ja siihen on varattava työ/opiskeluaikaa, ja runsaasti!
Opintojärjestelmän johtoajatus kumpuaakin juuri tästä: ekologisesta demokratiasta. Sen tulisi jäsentää työn ja opiskelun sisältöjä ja painotuksia läpi elämänkaaren tavoitteena ekodemokraattinen sivistys. Sivistys on siis tietoa, tahtoa, taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakauden keskeisiä haasteita reilulla tavalla.
Opintojärjestelmä vaatii toimiakseen sosiaaliturvajärjestelmän perusteellisen uudistuksen, jotta itse kunkin työ, opiskelu ja osallistuminen päätöksentekoon saadaan lomitettua sujuvalla ja vaivattomalla tavalla.
Viite
Paananen, V. 2023. OKM:n Lehikoinen: Koulutuspainotuksia muutettava Suomessa merkittävästi
HS 6.2. 9:00 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009375336.html