Saimme uuden presitentin arvokkain tasavaltaisin menoin. Eduskunnan edessä pidettiin neljä puhetta. Tässä muutama ensituntuma niiden herättämistä ajatuksista.
Sauli Niinistö:
”Kaikki on muuttunut – eikä mikään ei ole muuttunut” (1)
Kaikki on muuttunut?… kyllä, mutta eikö olisi pitänyt kysyä ja vastata kysymykseen: miksi kaikki on muuttunut? Kuka, ketkä ja mikä on muuttanut ”odotuksen paremmasta” ”pahemman välttämiseksi”?
Mikään ei ole muuttunut – tunteet ja tuntemukset? Eikö ole muuttunut? On vaikea kuvitella, että suomalaisen pienviljelijän tunteet ja tuntemukset olisivat samoja kuin Tokion keskustassa pörssikeskuksessa työskentelevän tunteet tai tuntemukset.
Samoin kuin on vaikea hahmottaa, että pokasahalla ja kirveellä halkomotteja talvimetsässä tekevän metsurin tunteet ja tuntemukset olisivat samoja kuin monitoimimetsärobotin ohjaajalla. Ainakin kokemukset ovat lähes täysin eri maailmoista.
Ehkäpä kysymys onkin siitä, että hellenistinen maailma, johon Niinistö viittaa, olikin jo irrottanut kirjaamansa tunteet ja tuntemukset reaalisesta, siis työstä ja uuden synnyttämisen kokemuksesta (maieutike) perustellakseen vapaiden miesten valtaa suhteessa orjiin ja naisiin? Oltiin siis jo luotu lähtökohta luonnon – niin sisäisen kuin ulkoisenkin – valloittamiselle Prometeuksen – ja sittemmin kristillisen maailmanvalloituskäskyn – saattelemana. Ihmiskunta ei kuitenkaan kulkenut kuin pieneltä osin tämän hellenistiskristillisen ja sittemmin Valistuksen ideaalien mukaan. Ehkäpä Kiinan presidentti Xi kiinnostus Helsingin henkeen sanoi jotain juuri tästä.
Kysymys ei siten ole vain tunteesta ja tuntemuksista, ”kansan kosketuksesta” vaan ajatuksesta kansakunnasta, nation (<synnyttää), siis uuden synnyttämisestä. Sitähän Niinistö ei halunnut tehdä. Hänelle riitti kansakunnan kriteeriksi: Olemme läntinen maa.
Arvopohjainen realismi ja Etelä
Presidentti Alexander Stubbin ”arvopohjainen realismi” (2) asettaa ensin ”länsimaiset” arvot ja toteaa sitten realismin nimissä pakollisen yhteistyön ”erimielisten” kanssa maailman ”suurten ongelmien” ratkaisemiseksi.
Stubb siis olettaa, että länsimaisten arvojen toteuttaminen reaalisesti mitä moninaisimmin taloudellisin ja teknologisin menetelmin eivät ole lainkaan syypäitä maailman suuriin ongelmiin – kansojen väliseen ja sisäiseen taloudelliseen uskomattomaan eriarvoisuuteen, köyhyyteen ja luonnon tuhoutumiseen. Jos vain toteutamme liberaalidemokratian kaikkialla, samalla löydämme tien kaikkien suurten ongelmiamme ratkaisulle. Siksi kansakunnalle myönnetään suvereniteetti vain ja jos vain se tunnustaa ”länsimaiset arvot”.
Stubbin mukaan olemme ”sitkeä, sisukas, sivistynyt” ja ”taisteluvalmis” kansa”, jonka johtajana hän on valmis tekemään tarvittaessa ”vaikeitakin ratkaisuja” rauhan säilyttämiseksi.
”Sitkeä ja sisukas” viittaa myyttiseen Suomeen, metsien syvyyteen ja luonnon ankaruuteen. Kun vielä ”sivistys” liitetään ”taisteluvalmiuteen” avataan Suomen asemaksi maailmassa ”sivistyksen eturintama Idän barbarismia vastaan”.
Snellman oli toista mieltä: ”Suomi ei voi saada mitään aikaan väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus”. Mitä ovat siis ne vaikeat ratkaisut, joihin Stubb on valmis. Onko hän valmis ryhtymään sotaan rauhan säilyttämiseksi?
Vaikeat ratkaisut ovat paljon, paljon vaikeampia. Nyt sivistyksen teemavuonna meidän on, ei vain ”pyyhkiä pölyjä sivistyksen päältä”, vaan kaivaa ne esiin myös sivistyksen ytimestä.
Länsimaiden sivistyshanketta on vuosisatoja käytetty joidenkin maiden ja väestöryhmien ylevöittämiseen ja toisten alistamiseen. Meidän suhteemme Jumalaan, Isä taivaaseen (Bildung) oikeuttaa Äiti maan, luonnon raiskaamisen. Luonto ja luonnonmukainen – barbaarit, luonnonkansat – ovat halpaa, jollei ilmaista ruokaa, raaka-ainetta, työvoimaa ja energiaa käyttöömme.
Tämä ulkopoliittisen realismin olettama etulyöntiasemamme on nyt mennyttä. Maailmantalouden painopiste siirtymässä takaisin sinne missä on sen väestöllinen painopiste, itään ja etelään. Historiallisesti katsoen, maailmantilanne normalisoituu. Myös Etelä ja Itä on nyt saanut otteen Renesanssin ja Valistuksen tuottamista taloudellista voimista, tekniikasta, sosiaalisesta suunnittelusta ja pääomittamisesta.
Jos he, noin 6 miljardia ihmistä, toteuttavat Valistuksen ja Sivistyksen ideaalit kuten Pohjoinen Länsi – pienen pieni vähemmistö – sen teki, olemme kaikki tuhon omia. Onkin ekologisen realismin aika. Meidän on maallistuttava Äiti maan – ei Isä taivaan tai sen maallistuneen muodon, rahan – asettamilla ehdoilla: taloutemme on käännettävä kohtuutaloudeksi – siis kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla ja alati.
Sekä Niinistö ja Stubb tietävät tämän, he molemmat viittaavat painokkaasti tähän haasteeseen. Ajatus on kuitenkin molemmilla toissijainen: kunhan nyt ensin ratkaistaan ulkopoliittisen realismin hengessä – voima vastaan voima – Lännen ja Idän intressien vastakkaisuus rajoitetuilla, paikallisilla tai alueellisilla, konflikteilla ja sodilla, niin vasta sitten päästään keskustelemaan Etelän – maailman suuren väestöllisen enemmistön – kanssa yhteisestä tulevaisuudestamme.
Niinistö ja Stubb eivät siis halua tunnustaa tai kertoa meille, että ulkopoliittiseen realismiin takertuminen on konservatiivinen tai jopa taantumuksellinen ajatus ratkaista ekologisen realismin asettamat haasteet Me ensin – vähät muista -politiikalla. He ovat siis avaamassa ovet Halla-aholle ja hänen ajatusmaailmalleen: valtio on ”laki ja armeija”, ei paljon muuta.
Jussi Halla-aho ja valtio
Yllättäen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho nosti puheessaan esiin Machiavellin ja varoittaa Stubbia liiasta arvopohjaisuudesta, siis idealismista, sillä johtaa tuhoon. (3)
Halla-ahon tulkinta ”laki- ja armeija” -valtiosta tuo eittämättä mieleen Benito Mussolinin kirjoituksen Stato, antistato, efascismo: Preludio a Machiavelli (4), jolla perusteltiin orgaanisen valtion synnyttämistä. Sillä tiellähän nyt ollaan Kokoomuksen liberaalisiiven myöntyvyys politiikan myötä.
Machiavelli on kuitenkin paljon muutakin. Hän ei ollut Halla-ahon muistelema pikkupolitikoitsija (minor) vaan suuren (grand) politiikan rakentaja. Machiavellin ”Ruhtinas” ei viittaa yksilöön vaan valtasuhteiden kokonaisuuteen, joka välittyy ensin yksilön, sitten harvojen ja sittemmin monien kautta, Ruhtinas on siis tulossa, se on ilmaisu muutoksesta. Sen on jopa – kuten Gramsci asian lukee – lupaus demokratian tulemisesta: Ruhtinas muotoutuu puolueeksi ja politiikka taisteluksi kulttuurisesta hegemoniasta, ei vain kansalaisyhteiskunnan mitä moninaisimmissa toimipiireissä ja muodoissa vaan ja ensisijassa hegemoniasta tehtaissa. (5)
Tehtaissa, siis työpaikoilla, ei ole kysymys vain työn arvosta (labour/value) vaan arvojen (work/values) työstä, niiden realisoimisesta, siis tuottamisesta ja tuottajista; siis päätöksistä mitä, miksi, missä, milloin ja miten tuotetaan ja mahdollinen ylijäämä hyödynnetään.
Orgaaninen valtio – talouden ja valtiokoneiston sulauttaminen voimakkaaksi valtioksi – ei ole ratkaisu vaan se, että nykyisten kuluttavan, funktionaalisen tuotannon (yksityinen) ja tuottavan, uusintavan kulutuksen (julkinen) toimenkuvat muutetaan alustataloudeksi vastaamaan ulkoisen ja sisäisen luonnon kestävästä uusintamisesta. Näitä alustalouksia arvottaa, jäsentää, mitoittaa ja rytmittää pääomittaminen ja verotus, joka tapahtuu kansalaisyhteiskunnan instituutioiden moninaisissa instituutioissa.
Valitettavasti nyt ”vanha on jo kuolemassa, mutta ei uusi ole vielä syntymässä. Tässä välitilassa tulee esiin monenlaisia sairaalloisia oireita” (Gramsci), tällä kertaa ne ovat kuoleman vakavia meille kaikille.
Mielenkiinnolla odotan uuden presidenttimme ”vaikeita ratkaisuja” suhteessa Etelään. Ne ovat hänen mukaansa valmistelussa. Pelolla odotan hänen ”vaikeita ratkaisuja” suhteessamme Venäjään, Kiinaan ja Ukrainaan – olemmehan nyt sotilaallisesti liittoutumalla hyväksyneet sen, että niistä päätetään meistä riippumatta, meitä kuulematta, kuten historia on osoittanut (6).
Stubb uskoo, että ”Suomi on kokoaan suurempi toimija maailmassa. Pystymme esimerkillämme ja toimintatavallamme vaikuttamaan siihen, millaiseksi uusi maailmanjärjestys muovautuu.” (2) Käsitykseni mukaan menetämme tämän mahdollisuuden juuri siinä, että olemme asettuneet Pohjoisen Lännen rintaman konservatiivisten, jopa neo-konservatiivisten ajatusten toteuttajaksi.
Viitteet
(1) Presidentti Niinistön puhe virkaanastujaisissa 1. maaliskuuta 2024
(2) Presidentti Stubbin puhe virkaanastujaisissa 1. maaliskuuta 2024
(3) Puhemies Halla-ahon puheet virkaanastujaisissa 1. maaliskuuta 2024
Muut lähteet:
(4) Mussolini, B,. 1922. ’Stato, anti-stato e fascismo’, in Gerarchia, 25, Giugno.
(5) Hänninen, S. 2024. Political Creativity Antonio Gramsci on Political Transformation. Edward Elgar publishing
(6) Volanen, R. 2017. Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Otava.
Kuva: