Vuosi 2014 on julistettu Sivistyksen teemavuodeksi. Sivistyksen teemavuoden 2024 innoittajana on Suomen vanhimman sivistystyön ja elinikäisen oppimisen säätiön, Kansanvalistusseuran 150-vuotisjuhlavuosi.
Sivistyksen teemavuoden teemat ovat:
-kestävä tulevaisuus,
-monimuotoisuus,
-yhdenvertaisuus ja uussuomalaisuus,
-kulttuuri ja taide sivistyksen edelläkävijänä,
-tieteestä sivistykseksi,
-lukutaito ja dialogi,
-elinikäinen oppiminen ja sivistys.
Läpileikkaavia teemoja ovat:
-digitalisaatio,
-myötätunto.
Teemavuoden toimikunnan puheenjohtaja on Sirpa Pietikäinen ja jäseninä mm. ovat Tarja Halonen, Kalevi Kivistö, Juhan Manninen, Ilkka Niiniluoto, Jarkko Eloranta, Anita Lehikoinen.
Teemavuoden ensimmäinen suuri keskustelu oli EDUCA2024 VISIO -lavalla tänään 26.1.2024:
”Sivistyksen pelottomat puolustajat lavalla. Suuri sivistyksen teemavuoden keskustelu”
”Nyt pyyhitään pölyt sivistyksen päältä”
Keskustelussa oli mukana presidentti Tarja Halonen, opetusministeri Anna-Maja Henriksson, europarlamentaarikko ja teemavuoden juhlatoimikunnan puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto, Kvs-säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Sauri sekä Etäkoulu Kulkurin koulunjohtaja Tuija Tammelander. Keskustelua johdatteli Aaro Kajaste.
Miten kävi?
En havainnut yhdenkään pölyhiukkasen liikahtavan. Kaikki perinteelliset ajatukset sivistyneestä keskustelusta, hyvästä käytöksestä, arjesta, kommunikaation uusista muodoista ja mahdollisuuksista, ihmisarvosta, tasa-arvosta, toisten kunnioittamisesta kuultiin kerta toisensa jälkeen.
Otetaanpa uusi alku.
Minulle sivistys on tietoa, tahtoa, taitoa asettaa, arvottaa, ratkaista aikakauden haasteet reilulla tavalla. Sivistyksen tulee siis olla tosi suhteessa luonnonlakeihin, hyvä ihmisten keskinäisissä suhteissa, kaunis luonnon hyödyntämisessä ja reilu tuottamiemme luonnonvarojen jakamisessa.
Kysymys on siis toden, hyvän, kauniin ja reilun yhteen saattamisesta aikakauden asettamien haasteiden edessä. Mikä on meidän aikakautemme keskeisin, jopa eksistentiaalinen haaste? Ekologinen realismi.
Kysymys on ekologisesta sivistyksestä. Meillä on oikeus käyttää (Usus), nauttia (Fructus) luonnosta mutta ei tuhota (Abusus) luonnonvarantojamme tahtomallamme tavalla. Pyhää (< koskematon) ei siis olekaan määritetty menneisyydessä vaan se määrittyy tulevan kautta. Amerikan alkuperäisväestön yksi hieno perusväittämä oli: ”Lapsemme ovat lainanneet maapallon meille”.
Meidän on nähtävä aivo- ja maapeltojen viljely (culture) suhteessa toisiinsa, siis toisin kuin klassisessa maailmassa, jossa ne olivat ulkoisessa suhteessa toisiinsa (Theorie/Praxis/Poiesis/Cherematics).
Kysymys on pölyjen pöllyttämisestä sivistyksen ytimestä, ei vain pinnalta. Meidän on sovitettava yhteen klassisen maailman ajatussiilot, jotka vieläkin monin osin elävät keskuudessamme:
Theoria/praxis/poiesis/chrematics
Being/Doing/Making/Dealing
Oleminen/harkitseminen/tuottaminen/sopiminen
Philosofia/Philotimia/Philotechne/Philochrematia
Vapaa-aika(schole)/kaupunki (polis)/talonpito (oikos)/tori (agora)
Joutilaisuus/leikki/tuottaminen/vaihtaminen
Epistiikka/etiikka/estetiikka/nomisma
Teoreettinen/käytännöllinen/tuottava/mittaava järki (nous)
Tiede,taide/politiikka/tuotanto/vaihto
Kansalaisyhteiskunta/valtio/reaalinen tuotanto/rahoitus
Pää/sydän/kädet/kanssalaisuus
Ei enää ole kestävää tietoa, tahtoa, taitoa tai reiluutta ilman logosta, ajatusta luonnon asettamista ehdoista. Ekologinen demokratia haastaa siis liberaalidemokratian. Kansalaisista tulee kanssalaisia. Bildung (Bild-ung, ((jumalan)kuva+muokkaus) onkin siis sivisty/ämistä (< pellavan muokkaaminen). Suomalainen ratkaisu!
Viitteet
https://educa.messukeskus.com/ohjelma/#programmeDay=1706263200&programmeStage=Visio