Saatteeksi: Kävin pitkän keskustelun ChatGPT:n kanssa Metis -käsitteestä, jonka Marcel Detienne, ja Jean-Pierre Vernant kaivoivat esiin klassisesta maailmasta teoksessaan ”Cunning Intelligence in Greek Culture and Society” (1991). Kävi ilmi, että Metis liikkuu samoissa keskusteluympyröissä, joita mitä itse ole yrittänyt hahmottaa monissa julkaisuissani, kuten esim. ”Filoteknia ja kysymys sivistävästä työstä” (2006) ja sittemmin väitöskirjassani ”Theoria, praxis, poiesis : individualization as the constitution of sociality”  (2012) ja ammattikorkeakoulujen tehtävän hahmottamiseen liittyvissä monissa kirjoissa ja kirjoituksissani. Tässä yhteenvetoa käydystä keskustelusta.

Johdanto: Mêtis klassisessa maailmassa ja sen marginalisoituminen

Klassisessa maailmassa Mêtis -ajatuksella viitattiin erityisesti käsityöläisen työn vastavuoroisuuteen, yhteyttä rakentavaan kehämäisyyteen, sen vaatimaan dynaamisuuteen ja nokkeluuteen. Sen esikuvina pidettiin kätilöitä ja kampurajalkaista seppä Hefaistosta, joidenka toimintaa työnaherruksessa saatettiin kuvata seuraavaan tapaan: kätilöllä ja sepällä – kuten kaikilla käsityöläisillä – on työssään jatkuvasti elävä käsitys ja tuntuma siitä, miten asiat ovat, millaisiksi niiden tulisi muotoutua ja kuinka tuohon tavoitteeseen kauniisti päästäisiin vieläpä tavalla, jonka oma yhteisö kokee reiluksi. On siis yhtä aikaa ratkaistava neljä asiaa suhteessa toisiinsa: kuinka asiat ovat, kuinka ne ovat, kun ne ovat hyvin, kuinka ne kauniisti saadaan aikaiseksi reilulla tavalla. Tosi, hyvä, kaunis ja reilu on siis ratkaistava suhteessa toisiinsa ajassa ja paikassa – syntymässä olevan lapsen kutsuessa kohdussa tai kun  kuuma metalli odotti pajan ahjossa.

Mêtis, kreikkalainen tilannesidonnaisen viisauden, nokkeluuden ja mukautuvuuden käsite, oli keskeinen osa antiikin ajattelua. Kreikan mytologiassa *mêtis* henkilöityi jumalatar Metikseen, joka edusti strategista älykkyyttä ja oveluutta. Käytännön elämässä *mêtis* ilmeni esimerkiksi käsityöläisten, kalastajien ja poliitikkojen toiminnassa, joissa tarvittiin kykyä navigoida epävarmoissa ja muuttuvissa tilanteissa. Tämä viisauden muoto korosti sopeutumista, ennakointia ja kokonaisvaltaista tilannetajua.

Platonin filosofiassa Mêtis kuitenkin marginalisoitiin. Platon korosti muuttumattomia ideoita ja universaalia järkeä (episteme), jotka asettivat teoreettisen tiedon käytännöllisen viisauden yläpuolelle. Mêtis nähtiin epäluotettavana ja epätäydellisenä verrattuna järjestelmälliseen järjenkäyttöön. Tämä platonistinen hierarkia vaikutti syvästi länsimaisen ajattelun kehitykseen ja vähensi mêtis-ajattelun arvostusta.

Kristinuskon omaksuma platonistinen ajattelu vahvisti tätä kehitystä. Katolinen kirkko korosti universaaleja moraaliperiaatteita ja dogmeja, jotka rakensivat maailmanjärjestystä muuttumattoman jumalallisen järjestyksen pohjalta. Tämä lähestymistapa, yhdistettynä kirkon hierarkiseen valtaan, suosi staattista ja universaalia totuutta tilannesidonnaisen viisauden sijaan. Keskiajan maailmankuva, joka yhdisti platonistisen ajattelun ja kristillisen universalismin, loi perustan hierarkiselle yhteiskunnalle, jossa paikallinen ja käytännöllinen viisaus – Mêtis – jäi teoreettisten ja dogmaattisten periaatteiden varjoon.

Keskiajan luostarit, ammattikunnat ja yhteisöllinen viisaus

Keskiajalla talous ja yhteiskunta perustuivat paikallisten yhteisöjen tasapainoon ja käytännön viisauteen. Luostarit, ammattikunnat ja paikalliset yhteisöt edustivat maailmaa, jossa mêtis – tilannesidonnainen viisaus – oli toiminnan keskiössä. Esimerkiksi luostarit yhdistivät hengellisen elämän konkreettisiin käytäntöihin, kuten maanviljelyyn ja lääketieteeseen, sovittaen toimintansa paikallisiin tarpeisiin ja luonnon rajoitteisiin. Ammattikunnat puolestaan suojelivat käsityöläisten taitoja ja paikallista taloutta, noudattaen moraalisia ja eettisiä periaatteita, jotka rajoittivat kilpailua ja resurssien liikakäyttöä.

Keskiajalla talous ei ollut abstrakti systeemi, vaan osa yhteisöjen sosiaalista ja ekologista kokonaisuutta. Vaikka hierarkiat olivat vahvat, tämä järjestelmä salli paikallisten ja tilannesidonnaisten käytäntöjen kukoistaa. Tässä mielessä mêtis oli osa keskiaikaista järjestystä, vaikka sen merkitystä ei tunnistettu filosofisessa tai teologisessa diskurssissa.

Kauppiasporvariston nousu ja pääomasuhteen alku

Keskiajan lopulla kauppiasporvariston nousu toi mukanaan uudenlaisen logiikan: pääomasuhteen. Kauppiaat rahoittivat riskialttiita projekteja, kuten pitkän matkan kaupankäyntiä, ja loivat rahatalouden, jossa tuleva tuotto arvioitiin nykyisessä rahassa. Tämä mahdollisti kaupan ja talouden laajenemisen, mutta samalla se irrotti taloudellisen toiminnan paikallisista yhteyksistään.

Tässä vaiheessa alkoi mêtis -ajattelun marginalisointi. Kaupallisen logiikan tavoitteena oli minimoida kustannukset ja maksimoida voitot, mihin liittyi voimakas halpuuttamisen logiikka: raaka-aineet, työvoima ja muut resurssit pyrittiin hankkimaan mahdollisimman edullisesti. Paikallinen viisaus ja luonnon reunaehdot jäivät toissijaisiksi.

Teollisuusporvaristo ja pääomasuhteen syventäminen

Teollinen vallankumous syvensi pääomasuhteen logiikkaa. Nyt ei ollut kyse vain kaupasta, vaan myös tuotantoprosessien alistamisesta tulevaisuuden voitto-odotuksille. Teollisuusporvaristo rakensi järjestelmän, jossa resurssien, energian ja työvoiman hinta pyrittiin painamaan mahdollisimman alas. Samalla teknologinen kehitys nopeutti tuotantoa ja loi illuusion rajattomasta kasvusta.

Tämä kehitys hajotti perinteisen käsityöläistyön ja muunsi sen palkkatyöksi, jossa työntekijät redusoitiin pelkäksi työvoimaksi. Työprosesseista ulkoistettiin kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reilusta, jotka siirrettiin työnantajien ja markkinoiden ratkaistaviksi. Tämä muutti työn luonnetta: käsityöläisen omasta, kokonaisvaltaisesta osaamisesta tuli mekaanista suoritusta, jossa merkitykselliset arvovalinnat tehtiin työn prosessin ulkopuolella.

Tämä logiikka johti luonnonvarojen kestämättömään hyödyntämiseen ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten työläisten riistoon. Paikalliset talousmuodot, jotka olivat perustuneet *mêtis*-viisauteen, murskattiin globaalin markkinatalouden logiikan tieltä.

Finanssiporvaristo ja rahan tekeminen rahalla

Finanssiporvariston nousu irrotti pääomasuhteen entisestään konkreettisesta tuotannosta. Rahoitusmarkkinoiden kehittyminen mahdollisti ”rahan tekemisen rahalla”, jossa voittoja ei enää saavutettu suoranaisesti tuotannosta, vaan spekulatiivisilla investoinneilla ja arvopaperimarkkinoilla. Johdannaisinstrumentit ja velkainstrumentit loivat järjestelmän, jossa taloudellinen toiminta perustui jatkuvaan tulevaisuuden rahallistamiseen.

Tällä kehityksellä oli kaksi keskeistä seurausta:

  1. Ekologinen ulkoistaminen: Finanssikapitalismi ohitti ekologiset realiteetit, koska se keskittyi rahallisen arvon vaihteluihin, ei materiaalisen todellisuuden rajoihin.
  2. Talouden haavoittuvuus: Järjestelmän riippuvuus spekulatiivisista instrumenteista lisäsi kriisiherkkyyttä, mikä on nähty toistuvissa finanssikriiseissä.

Keskuspankkivetoinen finanssikapitalismi

Nykyinen keskuspankkivetoinen kapitalismi edustaa pääomasuhteen huipentumaa. Keskuspankit, kuten Euroopan keskuspankki ja Yhdysvaltain Federal Reserve, ovat tulleet keskeisiksi toimijoiksi talousjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä. Ne painavat rahaa, alentavat korkoja ja tarjoavat likviditeettiä kriisien aikana. Nämä toimet vakauttavat rahoitusmarkkinoita, mutta samalla ne syventävät velkapohjaista taloutta.

Kuitenkin keskuspankkijärjestelmää ohjaa sama pääomasuhteen logiikka: oletus talouskasvun jatkumisesta. Tämä oletus on ristiriidassa ekologisen realismin kanssa, joka muistuttaa meitä luonnon rajallisuudesta.

Mêtis: Unohtunut viisaus ja sen mahdollisuudet nykykontekstissa

Nykyisen talousjärjestelmän ongelmat – ekologinen kriisi, sosiaalinen eriarvoisuus ja talouden kriisiherkkyys – vaativat uutta ajattelutapaa. *Mêtis*-viisaus voisi tarjota tähän ratkaisun sovellettuna nykyolosuhteisiin, joissa tiede (schole), kaupungit (polis), globaali tuotantokoneisto (oikos) ja rahoitusjärjestelmä (agora) määrittävät toimintaympäristöä:

  1. Tiede (schole): Mêtis voisi tukea monitieteistä ja soveltavaa tiedettä, jossa korostetaan paikallisia ja globaaleja ekologisia kysymyksiä ja niiden ratkaisua. Esimerkiksi systeemiajattelu ja kokeilukulttuuri voisivat edistää maan ja ilman, maailman rakentamista kotimaailmaksi.
  1. Kaupungit (polis): Kaupungit ovat modernin yhteiskunnan solmukohtia, joissa mêtis-ajattelua voidaan soveltaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ja infrastruktuurien kehittämisessä. Paikallisesti mukautuva viisaus voisi auttaa kaupunkeja toimimaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävinä yksikköinä.
  1. Tuotantokoneisto (oikos): Globaali tuotantotalous tarvitsee regeneratiivisia periaatteita, joissa *mêtis* auttaa mukautumaan luonnon reunaehtoihin. Kiertotalous ja kestävät toimitusketjut voisivat rakentua tämän ajattelun pohjalle, jolloin entropian ja negentropian kestävän keskinäissuhteen ylläpitäminen on ratkaisevan tärkeää.
  1. Rahoitusjärjestelmä (agora): Finanssijärjestelmää tulisi ohjata kohti ekologisia tavoitteita. Mêtis voisi edistää rahoituksellista innovaatiota, joka tukee paikallisia yhteisöjä ja pitkän aikavälin kestävyyttä pikavoittojen sijasta. Jokainen taloudellinen transaktio tulee kontekstoida ekologisen realismin määrittelemiin ehtoihin, jotka toimivat myös taloudellisen kirjanpidon lähtökohtana.

Lisäksi jokaisen työntekijän työprosessiin tulisi palauttaa kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reilusta. Tämä tarkoittaa, että työntekijöillä on oltava mahdollisuus tehdä merkityksellisiä päätöksiä, jotka liittyvät heidän työnsä arvoihin ja vaikutuksiin, ja että nämä kysymykset integroituvat osaksi päivittäistä toimintaa.

Lopuksi: Kohti uutta talouden paradigmaa

Aivan kuten sepän pajassa käsityöläinen navigoi työssään todellisen, hyvän, kauniin ja reilun välisiä suhteita, nykymaailman ”sepän paja” ja ”kohtu” on Äiti Maa. Sen mittakaavassa taloudellinen ja ekologinen toiminta kietoutuvat yhteen tavalla, joka vaatii jatkuvaa mukautumista, viisautta ja dynaamisuutta. Äiti Maa toimii kaikkien prosessiemme perustana ja lopullisena mittarina. On palattava kysymyksiin siitä, mikä on totta, hyvää, kaunista ja reilua – mutta nyt globaaleilla ja ekologisesti kestävämmillä ehdoilla.

Keskuspankkivetoinen finanssikapitalismi ja sen edeltäjät ovat rakentuneet pääomasuhteen varaan, joka abstrahoi talouden luonnon reunaehdoista. Tämä järjestelmä ei ole käsittänyt ekologisen realismin keskeisiä opetuksia: luonnonvarat ovat rajallisia, ja ihmiskunnan talous on aina osa suurempaa ekologista kokonaisuutta.

Mêtis -ajattelu voisi tarjota vaihtoehdon, joka palauttaa talouden luonnon reunaehtojen ja yhteisöllisen viisauden piiriin. Se ei hylkää tulevaisuuden suunnittelua, mutta tekee sen tilannekohtaisesti ja ekologista realismia kunnioittaen. Taloudellisen ja ekologisen kestävyyden yhdistäminen ei ole vain mahdollista, vaan välttämätöntä planeettamme tulevaisuuden kannalta.

Kirjallisuutta

– Detienne, Marcel & Vernant, Jean-Pierre. *Cunning Intelligence in Greek Culture and Society.* Tämä teos esittelee *mêtis*-ajattelun merkityksen antiikin maailmassa ja sen ilmenemisen mytologiassa, käsityöläisten työssä ja politiikassa.

– Platon. *Valtio.* Klassinen teos, jossa käsitellään universaaleja ideaaleja ja teoreettisen tiedon ylivertaisuutta käytännölliseen viisauteen nähden.

– Aristoteles. *Nikomakhoksen etiikka.* Tämä teos tutkii käytännöllistä viisautta (*phronesis*) ja sen eroa *mêtis*-ajatteluun.

– Weber, Max. *Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki.* Analyysi siitä, kuinka kristilliset arvot ja modernin kapitalismin kehitys kietoutuivat yhteen.

– Polanyi, Karl. *Suuri murros.* Tämä teos tarkastelee markkinatalouden historiallista kehitystä ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja luontoon.

– Latour, Bruno. *We Have Never Been Modern.* Latour haastaa modernin ja luonnon välisen erottelun ja korostaa uudenlaista ekologista ajattelua.

– Kallis, Giorgos. *Limits: Why Malthus Was Wrong and Why Environmentalists Should Care.* Tämä teos käsittelee ekologisia rajoja ja talousjärjestelmien sopeutumista niihin.