Helsingin sanomien toimittaja Jussi Pullinen on ihan ulalla. Hän kysyy: ”Olemmeko oikeasti satojen päivien päästä paratiisissa? – Pitääkö meidän oikeasti varautua siihen, että tekoälyhype onkin totta? (HS 24.11.2024). Ihan oikeasti!? (1)
Pullista hämmentää Sam Altmannin uusi blogi, jossa Altman toteaa:
”Emme ole kyvykkäämpiä geneettisten muutosten takia, vaan siksi, että hyödymme yhteiskunnan infrastruktuurista, joka on paljon älykkäämpi ja kykenevämpi kuin kukaan meistä; tärkeässä mielessä yhteiskunta itsessään on kehittyneen älyn muoto.” (2)
Onko tekoäly-yhteiskunta siis älykäs olio, tekhnicum, jolla on oma tahto. Ja mitä se sitten oikein tahtoo? Sitä kysyy myös Kevin Kelly kirjassaan What Technology Wants: (3)
”Noin 10 000 vuotta sitten ihmiset ylittivät käännekohdan, jossa kykymme muuttaa biosfääriä ylitti planeetan kyvyn muokata meitä. Tuo kynnys oli technicumin alku. Olemme nyt toisessa käännepisteessä, jossa technicumin kyky muuttaa meitä ylittää kykymme muuttaa technicumia (s. 197).
Kellyn technicum haluaa suunnilleen sitä samaa, mitä elämä, biocum: tehokkuutta, mahdollisuuksia, jäsentyvyyttä (emergenssi), kompleksisuutta, monimuotoisuutta, erikoistumista, laaja-alaisuutta (ubiquity), vapautta, keskinäisyyttä, kauneutta, herkkyyttä (sentience), rakenteellisuutta, kehityskykyisyyttä (evolvability)” (s. 271).
Kun biocumissa rakenteellisia välttämättömyyksiä ja historiallisia mahdollisuuksia sovitti yhteen luonnonvalinnan määrittämä sopeutuminen, niin techniumin kehityksessä välttämättömyyksiä ja historiallisia mahdollisuuksia sovittaa yhteen ihmisen oma tietoinen intentionaalisuus (p. 183) – mutta mitkä ovatkaan nämä intentiomme?
Julistammeko kuten esimerkiksi Mark Lynas kirjassaan The God Species: ”Luonto ei enää ohjaa maata. Me teemme se. Se on meidän valintamme, mitä täällä tapahtuu”, tai kuten Erle Ellis julistaa: ”Olemme ylpeitä planeetastamme, jonka luomme ihmisen valtakaudella” (4). Emme tarvitse enää luontoa. Se joutaa kuolla. Paratiisi a la Technicum!
… vai olisiko sittenkin paratiisi löydettävissä ilman modernia tekniikkaa, siis palaamalla elämään luonnon läheisyydessä mitä moninaisimmissa pienyhteisöissä? Paratiisi a la Biocum?
Nämäkö, Technicum ja Biocum, määrittävät vaihtoehtojen koko skaalan? Vai onko koko asetelmassa jotain pahasti vialla? Onko tekniikka ainut ja hallitsematon suhteemme luontoon vai onko muitakin välityksiä sisäisen ja ulkoisen luontomme välillä?
Jos asiaa katsoo klassisen maailman ajatusmaailman kautta, niitä löytyy ainakin neljä: kieli/schole, yhteisö/polis, tekniikka/oikos, raha/agora. Sisäisen luontomme suhteellisen itsenäisyyden kehitys suhteessa ulkoiseen luontoon on juuri näiden välitysten ihmishistoriallisen kehityksen tulosta – luonnon historialla tässä ajallisessa mittakaavassa ei ole ollut paljonkaan roolia – paitsi nyt.
Kaikki nämä neljä välitystä ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja ne ovat järjestäytyneet mitä moninaisimmilla tavoilla tuhansissa ja taas tuhansissa pienyhteisöissä ympäri maailmaa historian eri aikoina. Niiden keskinäiset arvostukset ovat myös vaihdelleen verrattomasti. Kun klassisessa kreikassa arvostus oli schole/polis/oikos/agora, siis kieli/yhteisö/tekniikka/raha, niin nyt näyttää siltä, että juuri tuo viimeksi mainittu – raha – on ensimmäinen. Miksi?
Raha siirtyi tavaroiden vaihtokaupan välittäjän roolista joskus 1600 -luvulla tulevaisuuden lupaukseksi. Lupauksen arvo määräytyi pitkälti sen mukaan, kuinka hyvin annetut lupaukset pystyttiin toteuttamaan. Kun tulevaisuuden lupaus pääomittamalla (capitalization) arvotetaan rahallisesti, niin annetun lupauksen reaaliarvo riippuu siitä, kuinka edullisesti – siis halvalla –tuotannon eri tekijät (energia, työvoima, raaka-aineet, koneet …) pystytään ajamaan yhteen tuotantoprosessiksi. Technocumin sydän on juuri tässä: tekniikan kehitys sitoutui tuottavuuden vaatimuksiin ja rytmiin: aurinko- ja kirkonkello vaihtuivat tehtaiden pilleiksi.
Nykyisyyden sitominen tulevaisuuteen voiton/ylijäämän turvaamiseksi pakottaa purkamaan kaikkia sen realisoimisen esteitä, olivatpa ne sitten ajallisia, alueellisia tai kulttuurisia. Mitä korkeammiksi pilvenpiirtäjät nousevat kaupungeissa – nykyisissä yhteisöissämme – sitä kauempaa ja kauemmaksi virtaavat niiden elämänainekset. Pääomalla – pääomasuhteella – ei ole kotimaata, mutta sillä on – ainakin toistaiseksi – kotimaapallo. Globalisaatio on nyt törmännyt kotimaapallomme planetaarisiin rajoihin ja niinpä rahapuhe muuttui aseiden puheeksi, kasaaminen tulevaisuuden turvaamiseksi.
Biocumin ytimessä on viime kädessä energia gradienttien synnyttämien elämän muotojen (negentropy) ja niiden purkautumisen (entropy) välisen pitkällisen kehitys; kehityksen, joka olisi saattanut jäädä kehittymättä tai kääntyä monille muillekin poluille. Elämän mitä moninaisimmat muodot ovat hidaste eivät päätepiste. Luonnonvalinta valitsi ne, jotka kykenivät mahdollisimman vähällä omalla energialla ottamaan käyttöönsä mahdollisimman paljon käyttökelpoista energiaa ja käytön jälkeen pääsemään tuotetusta entropiasta eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Biocomissa vallitsee ”eksponentiaalinen dynamiikka” kuten Charles Darwinkirjoitti vuonna 1859:
”Ei ole poikkeusta sääntöön, jonka mukaan jokainen orgaaninen olento lisääntyy luonnollisesti niin nopeasti, että jos sitä ei tuhota, maa olisi pian yhden parin jälkeläisten peitossa.” (5)
Ihmisiä onkin nyt noin 8 miljardia, pian ehkä 10 miljardia. Kun nyt ei enää Biocumin luonnonvalinta hallitse ihmiskunnan kehitystä vaan Technicumin edistyminen omien intentioidemme mukaan, niin silti tuho näyttäytyy mahdollisuutena. Miksi?
Tieteellisellä metodilla, tekniikalla, yhteisökäytänteillä ja kauppavaihdolla – metodologia/ teknologia/praxiologia/protokollogia (6) – ei ole yhtä yhteistä logosta; ajatusta, siitä kuinka välitys sisäisen ja ulkoisen luonnon välillä toimisi kestävällä ja molemmin puolin kukoistavalla tavalla.
Intentiomme on kaikissa näissä välityksissä viime kädessä sidottava Biocumin ytimeen, entropian ja negentropian vuorovaikutuksen ylläpitämiseksi elämän kannalta kestävällä pohjalla niillä ehdoilla kuin planeettamme ne meille asettaa.
Tämä tarkoittaa, että jokaisen taloudellisen transaktion on noudatettava protokollaa, joka määrittää ne entropian/negentropian -muutokset, jotka on transaktion myötä toteuduttava. On siis tehtävä perustavanlaatuinen muutos kaikessa taloudellisessa toiminnassa ja ennen kaikkea sen kirjanpidossa (6).
Jotta itse kukin oppisimme – siis sivistyisimme – omassa reaalisessa luontosuhteessamme mikä on mahdollista ja mikä ei, meidän tulisi olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan/kulutetaan ja kuinka syntyvästä entropiasta/negentropiasta huolehditaan.
Olisi siis toteutettava ekologinen demokratia; metodologian, teknologian ja praxiologian yhteisen logoksen tehtävänä olisi siis rakentaa institutionaaliset edellytykset Biocumin asettamien ehtojen toteuttamisesta niin tuotannon, vaihdon kuin kulutuksenkin piirissä. Biocum rikastuisi yhteiseksi elämän tekstuuriksemme (text < kutoa).
Viitteet
(1) Pullinen, J. 2024. Kyyninen toimittaja kysyy: Olemmeko oikeasti satojen päivien päästä paratiisissa? HS Kolumni 24.11.2024
(2) Altman, S. 2024.The Intelligence Age 23.09.2024 https://ia.samaltman.com
(3) Kevin, K. 2011. What Technology Wants. Kindle Edition.
(4) ks. Bonneuil, C. 2015. THE GEOLOGICAL TURN Narratives of the Anthropocene
in Hamilton C, Gemenne F. & Bonneuil C., dir., The Anthropocene and the Global Environmental Crisis: Rethinking Modernity in a new Epoch, Londres, Routledge, 2015, 15-31.
(5) ks. esim. Stiegler, B. (Ed. with the internation collective) 2021. Bifurcate ‘there is no alternative’ (trans. Daniel Ross) Open humanities press.
(6) Bryan, D., López, J.,Virtanen, A. 2023. Protocols for postcapitalist expression Agency, finance and sociality in the new economic space. Economic Space Agency. Autonomedia/Minor Compositions.
kuva