Valtioneuvoston Ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selonteon mukaan ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjassa on keskeistä ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, rauhan, vapauden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kaikessa kansainvälisessä toiminnassa”.
Ulkoministeri Pekka Haavisto haluaa korostaa näitä arvoja: ”Olen koettanut aina sanoa, että arvojen ilmaiseminen, joka on UTP-selonteossa esillä, on vähintään yhtä tärkeää kuin geopolitiikka. Jos vain typistetään ajattelu geopolitiikkaan, se on hyvin julmaa ajattelua, jossa ajatellaan, että ainoa intressi on sinun maantieteellinen sijaintisi. Jos menet vain geopolitiikan monttuun, et pääse sieltä pois. Olet sijaintisi määrittelemä, etkä arvojesi määrittelemä, Haavisto pukee sanoiksi viestinsä suomalaisille. (IL 11.11.2020, julkaistu uudelleen 18.01.2021).
Siis ei olisikaan niin, ”että maantieteelle emme voi mitään” vaan että arvomme määrittelevät kenenkä puolella olemme. Suomihan on – presidentti Niinistön politiikan seurauksena – jo osa USA:n etupiiriä. Se on oikein kirjallisesti sovittu isäntämaasopimuksessa ilman eduskunnan siunausta.
Se on se monttu, johon sopeutumisemme geopolitiikkaan on meidät vienyt. Juuri vetoaminen arvoihin – periaatteessa – sitoo meidät geopoliittiseen inhorealismiin: mitään muuta ei ole tehtävissä kuin valita puoli!
Mutta eihän arvot määrittele kenenkä puolella olemme vaan minkä puolesta teemme työtämme.
Edessä oleva välttämätön sovinnon tekeminen luonnon kanssa edellyttää myös aivan välttämättä rauhan ylläpitämistä kansakuntien kesken.
Pakollinen sovinnon tekeminen luonnon kanssa tulee (?) haastamaan kansakuntien valta- ja taloussuhteita – siis geopolitiikkaa – keskinäisen sodan partaalle, jolloin periaatteet ja arvot voivat muuttua nopeastikin kuten olemme viime vuosina voineet havaita.
Inhorealismin ehdot asettaa nyt luonto, ei maantiede. Puolen valinta ole mikään ratkaisu. Tarvitsemme geopoliittisen inhorealismin sijaan rauhanrealismia voidaksemme tehdä sovinnon luonnon kanssa. Rauha on reaalinen vain jos sen edellytyksiä rakennetaan kaiken aikaa ja pitkäjänteisesti. Pelkkä periaatteellinen puolenvalinta on arvoistamme laistamista, rohkeuden puutetta ja YK:n Agenda2030:n ja 17 kehitystavoitteen hylkäämistä.
En ole kuullut presidentiltämme enkä ulkoministereiltämme ainoatakaan ajatusta tai aloitetta rauhan edellytysten rakentamisesta vuosikausiin.
Euroopan eikä Suomen tehtävänä ei ole militarisoitumisen kautta ottaa tasapainoittavaa roolia geopolitiikassa, tulevassa USA – Kiina maaottelussa. Rauhan puolustaminen ei ole koskaan riittänyt, vaan rauhaa on alituiseen rakennettava.
Rauhanrealismia kehiin!