HS:n pääkirjoitus oli tänään (18.02.2024) harvinaisen realistinen:
”Yhdysvallat on irtoamassa transatlanttisesta yhteistyöstä, ja siksi Euroopalta vaaditaan uutta vastuuta Ukrainan tuesta ja Naton pelotteesta. Mitä kauemmin sota kestää, sitä suurempia ovat sen tuhot niin Ukrainalle kuin kansainväliselle turvallisuudelle. Synkältä näyttää.” (1)
Samalla aukeamalla HS:n päätoimittaja Laura Saarikoski etsii lohtua NATOsuomen lauluista:
”ENTINEN suomalaisuus sisälsi ajatuksen siitä, ettei vaihtoehtoja ollut, joten jotenkin oli kestettävä, hammasta purren. Ajatus sisusta lohdutti suomalaisia, vaikka siinä oli passiivinen sivumaku: taivutaan, vaan ei taituta.
Se ajatustapa palveli aikansa, mutta nyt eletään uutta aikaa. Enää Suomi ei ole heikko eikä yksin. Mutta mitä me sitten olemme? Välillä puhumme uusien hävittäjien hurjista ohjuksista, jopa ydinaseista. Seuraavassa hetkessä menemme paniikkiin rajaa lähestyvistä polkupyöräilijöistä.
Suomi hakee uutta tapaa olla ja ymmärtää itsensä. Kannattaa kuunnella, millaisia lauluja Nato-Suomessa lauletaan.” (2)
Eikö olisi ollut syytä ensin miettiä keitä me olemme ennen kuin hyväksyimme ne reunaehdot, joiden pakottamana nyt etsimme identiteettiä? Emmehän enää ole suvereeni kansakunta.
Presidentti Alexander Stubb johdolla Suomi on asettumassa perinteellisten merivaltioiden – Englanti, USA – patoamispolitiikan paikalliseksi lipunkantajaksi. Tämän politiikan tavoitteena on pitkään ollut ja on vieläkin Euraasian ja siten myös Euroopan (Russia out, German down, USA in) patoaminen ja hajottamalla hallitseminen. Seuraava suuri patoamisen suunta on Itämeri ja Arktinen alue, jossa Suomi on nyt eturintamassa ydinasein varustettuna. Stubbin ”uusi aikausi” perustuu yksinomaan viholliskuvaan: Suomen vihollinen on Venäjä. Muuta identiteettiä NATOsuomi ei tarvitse.
… mutta riittääkö Pohjoisen Lännen ”tärkeimmäksi” eturintamamaaksi asettuminen Suomen toimeentulolle muuten kuin militarisoimalla taloutemme ja siten kansalaisyhteiskuntamme läpikotaisin? Sehän on nyt menossa. Muista menoista on säästettävä – ja paljon. Lukekaapa vain viime päivien Hesaria.
Saarikoskelle ei kelpaa paluu perussuomalaiseen Sisu ja Suomi -maailmaan, mutta NATOsuomen lauluja kaivataan hengen nostattamiseksi. Eiköhän ne ole jo tuotannossa, eivät ne synny itsestään. Ne tuotetaan vahvistamaan NATOsuomen USA/NATOlle lupaamaa turvallisuuden palvelutehtävän (security provider) toteuttamista.
Ekologinen realismi kääntää kuitenkin katseet toisaalle: Maailmantalouden painopiste siirtymässä takaisin sinne missä on sen väestöllinen painopiste, itään ja etelään. Historiallisesti katsoen, maailmantilanne normalisoituu. Laulut kertovat nyt Äiti maasta ja sen asettamista ehdoista. Niitä olisi syytä nyt opetella ja nopeasti!
Viitteet
(1)
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010228386.html
(2)