Filosofian professori Thomas Wallgren esittää HS:ssa (23.09.2022) huiman teesin:

”Sivistysyliopiston tehtävä on kyseenalaistaa kestävää kehitystä ja edistää ihmisen moraalista kasvua.”

Jos luonnon kestävyyden rajoja noudatettaisiin tiukasti, nykyinen elintarvikejärjestelmämme voi tarjota tasapainoisen ruokavalion vain noin 3,4 miljardille ihmiselle. Meidän pitäisi kuitenkin pystyä tarjoamaan ruokaa noin 10,2 miljardille ihmiselle. Se on mahdollista, mutta ei ilman radikaaleja uudelleenjärjestelyjä koko elintarvikejärjestelmässä. Keskeisiä edellytyksiä ovat alueellisesti uudelleen jaettu viljelysmaa, parannettu vesiravinteiden hallinta, ruokahävikin vähentäminen ja ruokavaliomuutokset. (Gerten et al 2020).

Riittääkö tähän kestävän kehityksen – mitä sillä sitten tarkoitetaankaan – kyseenalaistaminen ja ihmisen moraalisen kasvun edistämien? Ei alkuunkaan.

Kun moderni, valkoinen, eurooppalainen mies päätti Valistuksen lapsena katkaista suhteensa sekä isä jumalaan ja äiti maahan, tehden itsestään paikallisen jumalan ja ajautui sitten eksistentiaaliseen kriisiin – elämän tyhjyyteen ja merkityksettömyyteen – niin elämän tuottamisen sijaan astui haasteeksi, elämän sisällön lähteeksi, elämän välineiden tuottaminen kehystämään elämää – ja kas, porvaristo oli syntynyt: Elämään riittää tieteellinen tai taiteellinen kuvaus (mimesis) elämästä, jota kehystää elämän välineiden tuotanto, kuitenkin jossakin muualla, kauempana, tehtaissa, maalla, niiden muiden tuottamana.

Elämän tuottaminen (care&life economy) siis uusintaa elämän välineiden tuottamisen edellytyksiä (functional economy). Jos elämän välineiden tuottamisen on nyt välttämättömyyden pakosta käännyttävä ulkoisen luonnon uusiutuvien ja uusiutumattomien varantojen uusintamiseksi, niin elämän tuottamisen on asetettava ehdot elämän välineiden tuottamiselle.

Uusintamisesta tulee tuotantoa ja tuotannosta uusintamista: arvot (values, moraali) määrittelevät arvon (value) eikä päinvastoin. Ja mikä tärkeintä: Elämän tuottamisen on sitouduttava niihin rajoihin, jotka ulkoisen luonnon uusintaminen uusiutuvine ja uusiutumattomine varantoineen asettaa.

Me emme siis voi enää uskotella itsellemme olevamme pikkuporvaristoa, joka sivusta seuraa tieteen ja taiteen esityksien välityksellä moraalisesti närkästyneenä, kuinka maailma tuhoutuu. Ei, joudumme itse kukin ottamaan harteillemme yhteiskunnallisen tuottajuuden, vastuun luonnon uusintamisesta ja siten elämän tuottamisen ehdoista reaalisesti myös työssä ja tuotannossa. Sivistys on tietoa, tahtoa ja taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakauden keskeiset ongelmat reilulla tavalla. Se tulee vaatimaan erinomaisen vahvaa eettistä näkemystä ekosfäärin – ja ihmisten sen osana – pelastamisesta: se vaatii kohtuutaloutta (degrowth) ja kanssalaisuutta (convivitiality), ja se tulee vaatimaan kaiken tiedon, tahdon ja taidon mitä ihmiskunnasta löytyy, myös välineitä, tekniikkaa.

Kun raha ja tekniikka on puhunut monen vuosikymmenen ajan globalisaatiosta ja sen edistämisestä, nyt on jälleen alettu luottamaan aseiden puheisiin, vaikka äänivalta on jo aikaa sitten siirtynyt ekosfäärille ja sen asettamille ehdoille. Tekniikan on siis käännyttävä teknologiaksi (techne + logos), johon on sisään rakennettu ne ehdot, jotka ekosfäärin ylläpitäminen edellyttää.

Yliopistossa tehdään siis sekä perus- että perustavaa tutkimusta. Sivistyksessä ei ole ensijaisesti kysymys suhteestamme Taivaaseen (Bildung) vaan suhteestamme Maahan (sivistys < pellavan muokkaus) – ei Apollosta ja ennaltatietävästä Prometheuksesta vaan Dionyysoksesta ja kokemuksesta oppivasta Epithemuksesta: kuinka kokemus kehittyy kokeneisuudeksi, kuinka maallistumme ja maadotamme itsemme osaksi ekosfääriä kestävällä tavalla. Kuinka siis rakennamme välityksen (oikeios, Moore 2015) sisäisen maailmamme ja maailman sisäisyyden välille.

Viitteet

Wallgren, T. 2022. Sivistysyliopiston tehtävä on kyseenalaistaa kestävää kehitystä ja edistää ihmisen moraalista kasvua. Mielipidekirjoitus HS 23.9.2022. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009081749.html

Gerten, D., Heck, V., Jägermeyr, J. 2020. Feeding ten billion people is possible within four terrestrial planetary boundaries. Nat Sustain 3, 200–208. https://doi.org/10.1038/s41893-019-0465-1).

Moore, J. 2015. Capitalism in the Web of Life. Verso. Kindle Edition.