Tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö piti Saksan matkallaan peräkkäisinä päivinä kaksi eri puhetta. Niiden lukeminen rinnakkain on hämmentävää vai mitä sanotte:
”Planeettamme kestävyyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Nämä ovat mielestäni kiireellisimpiä ihmisvelvollisuuksiamme. Pystymme kantamaan vastuun näistä velvollisuuksista ainoastaan toimimalla yhdessä.”
… mutta
”Valitettavasti nykymaailmassa edes vaurain talous tai ylevimmät arvot eivät riitä. Maailmasta on tullut kärkevämpi ja vaarallisempi paikka. Ja maailma kunnioittaa valtaa entistä enemmän.
”Ilman diplomatiaamme tukevaa valtaa, sekä taloudellista että sotilaallista, mikään määrä neuvottelutaitoa ei voi estää Euroopan vaikutusta heikkenemästä entisestään globaalilla tasolla.”
”Meidän ei myöskään pitäisi kaihtaa suorasanaisuutta sen suhteen, miten pyrimme tarjoamaan omille kansalaisillemme paremman elämän.”
”Valitettavasti nykymaailmassa edes vaurain talous tai ylevimmät arvot eivät riitä. Maailmasta on tullut kärkevämpi ja vaarallisempi paikka. Ja maailma kunnioittaa valtaa entistä enemmän.”
”… jos haluamme estää … erimielisyyksiä riistäytymästä täysin valloilleen, ainoa vaihtoehtomme on vuoropuhelu. Viime kädessä turvallisuutemme ei ole kestävällä pohjalla, jollei välillämme ole ainakin jonkinasteista luottamusta. Luottamuksen rakentaminen puolestaan on äärimmäisen vaikeaa, jos emme edes puhu toisillemme. Eivätkä saman mielisten kesken käydyt keskustelut riitä. Erityisen tärkeää on käydä vuoropuhelua niiden kanssa, joiden kanssa olemme vähiten samaa mieltä.”
…. mutta
”… Euroopan kokonaisuutena pitäisi pystyä myös iskemään omassa painoluokassaan? Euroopan potentiaalista, mitä tulee turvallisuuteen ja puolustukseen ei saa olla mitään epäilystä.”
”Siksi Euroopan unionin on myös omaksuttava paljon vahvempi rooli turvallisuusyhteisönä. Sisäisesti tarvitsemme Euroopan, joka suojelee kansalaisiaan. Ulkoisesti tarvitsemme Euroopan, joka suojelee etujaan.”
”Uskon, että eräs osa-alue, jolla erityisesti tarvittaisiin Helsingin henkeä, on perinteisen asevalvonnan ja uusien teknologioiden välinen rajapinta.”
…. mutta
”Vahva atlanttinen liitto on edelleen välttämätön turvallisuutemme kannalta, ja Suomi arvostaa suuresti tiivistä kumppanuuttaan Naton kanssa. …. Suomi on omalta osaltaan aktiivisesti kehittänyt tiheää kahdenvälisten, kolmenvälisten ja monenvälisten puolustusjärjestelyiden verkostoaan.”
…. vielä yksi huomio:
”Suomelle toimivien kahdenvälisen suhteiden ylläpitäminen Venäjään on olennaisen tärkeää”.
… nyt siis vain olennaisen tärkeää.
Sodan- vai rauhanrealismi
Niinistö loihtii ensin vasemmalla kädellään esiin Helsingin henkeä, yhteistyötä ja luottamusta ja seuraavana päivänä etsii oikealla kädellään kättä pidempää, ilmeisesti uskoen, että näin synnytetty ”yhteistyö” ja ”luottamus” rakentuu eurooppalaisella tavalla. Tukeutuisiko Niinistö tässäkin sukellusvenediplomatiaan: veden alla näkymättömissä kyntää sotaan varustautuminen, pinnalla periskooppi, jossa liehuu valkoinen lippu: ”Helsingin hengen puolesta”? Eikö olisi aika rakentaa Helsingin hengelle kestävä purjelaiva?
Nämä selvästi keskenään ristiriitaiset puheet kertovat minulle sodanrealismin ajautumisesta umpikujaan ja haluttomuudesta/kyvyttömyydestä avata rauhanrealistista toimintahorisonttia.
Tämän vuosituhannen rauhanrealismi tunnustaa, että olemme jo nyt sodassa parhaan liittolaisemme ja tukijamme, luonnon kanssa. Siksi meidän on keskenämme varustauduttava rauhaa varten voidaksemme tehdä sovinnon luonnon kanssa. Se vaatii radikaalia luonnonresurssien uudelleen jakoa niin kansakuntien kesken kuin kansakuntien sisälläkin. Tämä ihmiskunnan historian aloittaminen asettaa kansakunnille äärimmäisen kovan haasteen.
Viime vuosisadan sodanrealismi lähtee vieläkin jo tuolloin pätemättömäksi osoittautuneesta ajatuksesta, että säilyttääksemme rauhan meidän on varustauduttava sotaan, vaikka nyt tiedämme, että se estää sovinnon tekemisen luonnon kanssa. Jos emme kykene tekemään sovintoa luonnon kanssa ajaudumme vähintäänkin sotilaallisiin yhteenottoihin vähenevistä ja rajallisista luonnon resursseista kansakuntien kesken.
Pessimistit – sodanrealistit – uskovat, että vain kansakunnat tekevät historiaa – tarvittaessa keskenään sotien. Optimistit – rauhanrealistit – sanovat, että ihmiskunta asettaa itselleen sellaisia haasteita, jotka se pystyy ratkaisemaan. Nyt haaste tiedetään kaikissa kansakunnissa. Se olisi nyt asetettava ratkaistavaksi siltä pohjalta, jonka YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitetta meille määrittävät. Maailman yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssi on mahdollinen vain tämän rauhanrealismin pohjalta.
Viitteet
Niinistö, S. 2021. Vahvempi Eurooppa kovemmassa maailmassa. Puhe Humboldt yliopistolla Berliinissä 23. marraskuuta 2021.
Niinistö, S. 2021. International Dialogue Revisited: The Spirit of Helsinki in an Age of Great-Power Competition. Puhe Berliinissä Körbersäätiön tilaisuudessa 22.11.2021.
presidentti.fi/puheet/puhe-korber-saation-tilaisuudessa/
Kuvat: https://www.presidentti.fi