Olen viime päivinä lueskellut Steve Keen’in uutta kirjaa Uuden taloustieteen manifesti (The New Economics – A Manifesto). Tälläinen asetelma on rakentunut mieleeni:
Uusklassinen taloustiede:
Luonnolla ei ole niin väliä – mehän vain mielihyvällä hyödynnämme luonnon ilmaisia lahjoja.
Energian kulutuksella ei ole väliä – oletettu tasapaino löytyy aina uudella, yleensä korkeammalla kulutuksen tasolla.
Yksityisellä varallisuuden/velan jakautumilla ei ole niin väliä – nehän vaihtuvat alati ja ovat toistensa peilikuvia.
Rahalla ei ole niin väliä – sehän on vain arvon ilmaisun, siirron ja säilytyksen väline.
Tämä uusklassinen ”paradigma oli erityisen houkutteleva, koska se näytti yhtä tieteelliseltä kuin luonnontieteiden teoriat samalla kun se vältti vaarallisia aiheita luokkaeduista ja järjestelmän muuttamisesta … Hallitsevan kapitalistisen luokan näkökulmasta katsottuna tämä vastaansanomattomuus oli ja on uusklassisen paradigman tärkein ominaisuus” (De Vroey, sit. Keen, 2021, 186)
Uusi taloustiede:
Luonto on rajallinen.
Energian kulutus on ratkaisevaa.
Varallisuuden on jakauduttava reilusti.
Rahan tulee määrittää rajamme.
Uusi taloustiede luopuu uskosta luonnollisiin tasapainoihin. Se perustuu energiaa ja materiaa käyttävän tuotannon ja kulutuksen biofysiikkaan. Tämä edellyttää kompleksisten ja emergeettisten ilmiöiden ymmärtämistä sekä pääomasuhteen yhteiskunnallistamista rahan tehtävien uudelleen määrittämiseksi rajaamaan uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä.
Uusi taloustiede avaa minusta mahdollisuuden integroida reilulla ja kestävällä tavalla tekniikan (techne) ja ekonomian (eco+nomos) ekoteknologiaksi (eco+techne+logos) siten kun olemme YK:n Agenda2030:ssa ja 17 kehitystavoitteissa yhdessä päättäneet.
Palaan asiaan laajemmin ….
Viite
Keen, S. 2021, The New Economics A Manifesto. Wiley. Kindle Edition.
