Presidenttimme uudenvuodenpuhe toi jälleen kerran esiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme monimielisyyden. UTVA -aluksemme kyntävät eri suuntiin ja eri tahtiin.

Suurin ja mahtavin on atomikäyttöinen sukellusvene, joka pysyttelee eduskunnalta ja julkiselta sanalta piilossa rakentamassa käskykaapeleita ja aseiden toimituskanavia ympäri maailmaa. Tämän uurastuksen loppuväittämät saatetaan meille tiedoksi teknisluontoisina tiedonantoina, letters of interest. Niitä onkin jo koko joukko.

Niinpä näimme viime syksynä massiivisen, yli 50 000 sotilaan Nato -maiden, Ruotsin ja Suomen yhteisen sotaharjoituksen, Trident Juncture 18. Tämäkään ei vielä riittänyt sukelluslaivamme kenraaleille vaan tänä keväänä  – niin uskomattomalta ja jopa maanpetokselliselta kun se kuulostaakin – Suomessa toteutetaan parin kuukauden mittainen sotaharjoitus Bold Quest, jota johtaa ulkopuolinen suurvalta, USA, ja joka on suunnattu Venäjää vastaan.

Sukellusveneemme kenraalikunta omaksui 1990 -luvulla ajatuksen, että Venäjä on matkalla Kiinan liittolaiseksi Clintonin NATO -vyörytyksen ajamana. Suomesta on siis rakennettava Kiina (Venäjä) vs. USA (Eurooppa) yhteenoton rajamaa ja etuvarustus lisäämällä rautaa rajalle, ja paljon: lentokoneita ja laivastoa, miinoja ja pitkäkantoista tykistöä. Uhkakuvat on jo luotu, nyt on aseiden hankinnan vuoro.

 

Toinen UTVA-laivamme on rakenteilla oleva emälaiva, jonka tavoitteena on nostaa Eurooppa niiden pöytien ääreen joissa päätökset tehdään, siis USA:n ja Kiinan rinnalle. Tämä tarkoittaa Euroopan talouden yhä pitemmälle menevää militarisoimista ja erityisesti Ranskan talouden elvyttämistä: investoinnit on saatava liikkeelle, jos ei muuten niin veronmaksajien kustantamana. Ja tätä varten on tietysti rakennettava uhka- ja  mahtikuvat – kun muutkin asettuvat ”me ensin” asentoon, niin miksei myös Eurooppa.

Emälaivamme kippari Macron ja matruusi Niinistö uskovat että meidän yhteiset eurooppalaiset arvot on säilytettävissä vain jos meillä on omat aseet joilla niitä puolustetaan. Euroopan tulisi siis demokratian, vapauden ja tasa-arvon nimissä olla myös sotilasmahti. Vielä tiedetä ampuuko USA tämän emälaivahankkeen pohjaan kovilla vai riittääkö muutama paha sana Euroopan suuntaan.

 

Kolmas UTVA:n alus on piskuinen purjevene, jossa Suomen lippu on korkealla ja presidentti peräsimessä. Tämä vene julistaa avoimmuutta ja etsii navikoitavissa olevia yhteistuulia tukeutumalla johtajien yhteisiin bileisiin tyynissä lahdenpoukamissa. Se on kuitenkin kuin ”Ydinaseeton pohjola” -hanke aikoinaan: puhutaan paljon, mutta ei tehdä juuri mitään.

 

Minkälaisen laivaston sitten tarvitsisimme, siis todella?

Ensiksikin seitsenmastoisen purjelaivan – nehän ovat tulossa taas käyttöömme – rakentamaan rauhaa ja valmistelemaan ETYKin hengessä maailman turvallisuus- ja yhteistyökongressia, jossa YK:n 17 kehitystavoitteen, Agenda 2030, pohjalta asetetaan talous- ja ympäristövelvoitteet toteuttavaksi.

Emälaivan rakennussuunnitelma tulisi muuttaa risteilyalukseksi: Meidän tulisi yhdessä rakentaa niitä vaikeasti hahmotettavissa olevia ja yhteisöllisesti erittäin haastavia etenemispolkuja, joiden kautta saamme yhteisen haasteemme, ekologisen tuhon, minimoitua ilman että kansantaloudet ajetaan tukeutumaan fasismiin koko hankkeen kaatamiseksi kuten Brasilia on nyt tekemässä.

Atomisukellusveneemme joutaisi oikeastaan romuttamoon. Emme voi määrittään suurvaltojen geopoliittisia intressejä, mutta voimme olla mukana rakentamassa asetelmia, joissa suurvaltojen intressejä sovitellaan yhteen. On kiistämätön kansallinen etu, että Venäjä ja Eurooppa rakentavat keskinäistä yhteistyötä. Siis mieluummin rauhaa rannoille kuin rautaa rajalle.

Ihmiskunnan kannalta kuitenkin USA:n ja Kiinan intressien yhteensovitus on ratkaiseva. Suomi kannattaa moninkeskeistä ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä. Tämä pitäisi ymmärtää myös sukellusveneemme komentokeskuksessa.