Nyt on maailman kirjat sekaisin

Muistan vielä elävästi kun muutama vuosikymmen sitten kohtalaisen suuren yrityksen johtaja läksytti minua siitä, että ajaapa vasemmisto mitä tahansa, niin se ei saa eikä voi koskea vapaaseen sopimusoikeuteen: ”Se on pyhä asia.” Nyt kuulemme saman veisun ay-liikkeen suusta: sopimusoikeus on koskematon.

Näin suorasukaisesti ja ehdoitta asetettuna vaatimuksena tämä tarkoittaisi ay-liikeen asettautumista tukemaan uusliberalismia: markkinat ja hintamekanismi ratkaisevat sen mitä kannattaa tehdä ja jättää tekemättä, kenet työllistää ja kenet jättää työllistämättä. Mitään muuta kriteeriä ei ole eikä voi olla kuin voittojen turvaaminen. Yhteisöt, kulttuurit ja elämään liittyvät kaikkinaiset toimet voivat menestyä vain ja vain tunnustamalla tämän ehdon asettamat taloudelliset välttämättömyydet. Tämähän ei ole ay -liikkeen kanta.

Samanaikaisesti mm. Olli Rehn ja Ben Zyskowicz nostavat esiin parlamentarismismin ehdottoman voiman: eduskunta on ainoa paikka, jossa demokratia toimii. Eduskunta tekee päätöksiä, joihin myös ay-liikkeen on sopeuduttava, tarpeen tullen vaikka lain oikeuttamalla pakolla. Jos tätä linjaa jatketaan johdonmukaisesti niin edessähän olisi valtiokapitalismi, eduskunnan johtama neuvostosuomi.

Ja samalla leveästi sisäänpäin hymyilevä, mutta edellisen illan samppanjakorkkauksista ilmeisen nuutunut Jyri Häkämies toteaa, että hallitus on nyt tehnyt oikean suuntaiset linjaukset, joihin on tyytyminen.

Miksi Jyri hymyilee leveästi, sisäänpäin? Kariutunut yhteiskuntasopimus oli pääministeri Juha Sipilälle tulonjakosopimus, ts. sopimus tulojen uudelleenjaosta työntekijöiden ja työantajien välillä. Ay- liikkeelle se oli yritys rakentaa laaja-alainen uudistusohjelma, siis yhteiskunnallinen sopimus. Se näkyy hyvin SAK:n, STTK:n ja AKAVA:n yhteisestä yhteiskuntasopimusneuvottelujen tavoite- ja teemaluettelosta (14.08.2015, tiivistettynä!):

Työaika: Työaikapankit ja muut joustavat työaikajärjestelyt; työaikaergonomian ja työaika-autonomian lisääminen,

Investointien lisääminen: Yksityisten investointien lisääminen vähintään poistojen verran, kannustus verotuksen keinoin investointeihin; julkiset investoinnit; valmistellaan työmarkkinajärjestöjen yhteinen ehdotus kasvua ja työllisyyttä edistävien julkisten investointien toteuttamisesta; TKI-toiminnan voimavarat ja niiden suuntaaminen; valmistellaan ehdotus, miten TKI-toiminnan resurssit saadaan kasvuuralle.

Omistajien ja yritysjohdon vastuu: ”Yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisen kannalta yritysten johdon palkitsemisen ja omistajien voitonjakopolitiikan on oltava kohtuullista. Lisäksi yritysten tulee osoittaa sitoutumista henkilöstönsä työllistämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen sekä investointeihin Suomessa”; palkitseminen ja osingonjakopolitiikka; sitoutuminen (työllistäminen ja investoinnit),

Muutos- ja työsuhdeturva sekä työttömyysturvan uudistaminen: irtisanomisperusteiden, – korvausten ja -aikojen tarkastelu; työnantajien velvoitteet työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitteen osalta; työnantajien vastuun lisääminen muutosturvan rahoituksessa; työttömyysturvalla kouluttautuminen ja yrittäjäksi ryhtyminen; irtisanottujen oikeus työterveyshuoltoon määräajaksi työsuhteen päättymisen jälkeen; työttömyysturvan uudistaminen (nykyinen muutosturva osa työttömyysturvaa) ja hallitusohjelman säästöistä neuvotteleminen; työttömien työllistäminen ja muut toimet;työvoimapalveluiden uudistaminen ja resurssit.

Työlainsäädännön uudistaminen: epätyypilliset työsuhteet (määräaikaiset, 0-sopimukset, osa-aikatyö, itsensä työllistäjät, vuokratyö); yhteistoimintalakien uudistaminen/täsmentäminen; henkilöstön edustajat ja osallistumisoikeudet; työelämän kanneoikeus;

Tuottavuuden, työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittäminen: työelämä 2020 -jatko ja sen tulostavoitteiden ja työhyvinvoinnin mittareiden määrittely; samapalkkaisuuden edistäminen ja perhevapaiden tasaisempi jakautuminen; työelämässä olevien osaamisen kehittäminen sekä koulutuksen voimavarojen arviointi; oppisopimuskoulutuksen kehittäminen; ikäsyrjinnän vähentäminen työelämässä.

Toimialavuoropuhelu: ”Osana toimialavuoropuhelua ennakoidaan toimialoilla tapahtuvia muutok-sia ja tulevaisuuden näkymiä sekä tehdään yhteisesti toimia, joilla alan kasvua ja pärjäämistä parannetaan. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään sopimusaloittain ja sen osana tulos-/voittopalkkiojärjestelmien käytön edistämistä.”

Paikallinen sopiminen: sopimusosapuolet käynnistävät yhteisen koulutushankkeen; turvataan työntekijöiden tasavertainen neuvotteluasetelma ja paikallinen edustusjärjestelmä.

 

Kuten tästä listasta näkyy ay –liike lähtee siitä, että voimme vieläkin kansallisesti organisoitua sopimusten myötä sopimusyhteiskunnaksi, jossa yhdessä sovitut rakenteelliset ehdot epäsuorasti ohjaavat ja rakentavat taloudellista toimintaa.

Tämän järjestyksen ylläpito edellyttää, että taloudellisen toiminnan vapauteen liittyy myös kansallisia velvollisuuksia ja sitoumuksia: yksityinen ahneus voidaan kääntää julkisiksi hyveiksi näkymättömän käden ohjauksessa vain jos se on organisoitu, ja jos sillä perustanaan sosiaalinen ja moraalinen järjestys – järjestys, joka perustuu kaikkien osallistujien tahtoon. Näinhän ei enää ole.

Lähes kaikki tämä on myrkkyä EK:lle, eritoten teknologiateollisuudelle. Kansainvälisen finanssiteollisuuden puristuksessa oleva, globaalia osaamista ja markkinointia edustavat ja kansainvälisen kilpailun koulimat yritykset kaihtavat viimeiseen asti sitoutumista kansallisiin ehtoihin, sääntöihin ja rajoituksiin, puhumattakaan moraalisesti hehkutetuista talkoista. Paikallinen – ei siis kansallinen – sopiminen merkitsee heille globaalia sopimista: paikallisesti sovitaan vain sellaista mikä kestää globaalisti.

EK siirtyi takaoikealle ja piiloutui hallituksen selän taakse ja välttyi kaikesta tästä uudistusten ja kehittämisen riesasta ja saattoi iloita samalla, että hallitus tekee likaisen työn ja siirtää heidän laareihinsa noin 3MM€ muutamassa vuodessa. Mutta EK tietää, että hallituksen toimet eivät ratkaise sitä ongelmaa, jota ay –liike lähti hakemaan yhteiskuntasopimuksella: investoinnit Suomeen ovat romahtaneet tuotto-odotusten nousun ja riskinsiedon vähenemisen myötä.

Mikä tässä nyt oikein mättää?

 

Neo- ja ordoliberalismin kamppailu?

Pinnalta katsoen näyttää siltä, että kaksi liberaalin talouspolitiikan suuntausta – neo- ja ordoliberalismi – ottavat toisistaan mittaa. Kysymyksessä olisi siis saksalaisen ordo- ja amerikkalaisen neo-talousliberalismin välienselvittely: etenemmekö siis sosiaalisen markkinatalouden (Jyrki Katainen) vain avoimen kilpailutalouden (Alexander Stubb) ehdoilla?

(jatkuu …)