Heidi Hautala nostaa tänään IS:ssa (17.02.2002/Päivi Lakka) esiin emeritus professori Vesa Kanniaisen joku aika sitten (HS 05.02.2022) tekemän ehdotuksen kaikkien EU:maiden kutsumisesta NATO:n jäseneksi.
Sulauttaisimme siis yhdeksi kokonaisuudeksi Euroopan talous-, turvallisuus- ja puolustusyhteisön, jolloin nykyinen USA:n johtava asema NATO:ssa joko heikkenisi tai laajentuisi Euroopan yhteisön kaikille toimialoille. Eurooppa muuntautuisi sotilasliitoksi joko omin voimin tai USA:n etupiiriksi osana globaalia sotilasstrategista kokonaisuutta.
Minun sukupolvelleni opetettiin kädestä pitäen, että rautaesirippu suojaa meidän vapaata Eurooppaa epädemokraattisilta sosialistisilta ajatuksilta ja taloudenpidolta. Viimeaikainen keskustelu antaisi ymmärtää, että kysymys ei olekaan taloudesta ja sosialismista vaan Isästä ei/ja Pojasta, siis Rooman valtakunnan kulttuurisesta hajoamisesta. Nyt puolestaan ehdotetaan, että poikkeamat liberaalisesta demokratiasta on rautaisin ottein piilotettava esiripun taakse.
Jospa kysymys ei olekaan Ukrainasta vaan Saksasta? USA on kaksi kertaa joutunut lähettämään joukoittain nuoria miehiä ja naisia kuolemaan Eurooppaan, jotta suvereenien eurooppalaisten kansallisvaltioiden keskinäissuhteet asettautuisivat sen toivomalle tolalle. USA ei voi sietää Saksan itsenäisiä energiataloudellisia päätöksiä, jotka johtaisivat Saksan riippumattomuuteen USA:sta ja riippuvuuteen Venäjästä (ks. esim. Whitney, 2022). Tämä asettaisi kyseenalaiseksi yhden NATO:n piilofunktion: pitää Euroopan maat siten keskenään yhteen sovitettuna, että ne eivät käy enää toistensa kimppuun.
Neuvostoliiton romahdettua Venäjä oli halukas ja tarjolla tähän yleiseurooppalaiseen ratkaisuun USA:n rinnalle, mutta Venäjän luonnon resurssien ryöstämiseen kansainväliseen omistukseen eivät venäläisetkään sentään suostuneet – eikä USA hyväksynyt toisen maailmansodan liittolaistaan vertaisekseen kumppanikseen. Nyt ei enää ole kysymys suostumisesta vaan tosiasiasta: maailma on moninapainen ja toisella navalla seisovat niin Venäjä kuin Kiinakin.
Eurooppa – ei vain länttä ja itää vaan myös etelää …
On liian helppoa unohtaa Eurooppa, joka synnytti kolonialismin, rasismin ja orjuuden ja nyt heiluttaa lippua ihmisoikeuksien ja monikulttuurisen Euroopan puolesta.
Vuosituhantinen Venäjä ei tunnetusti ole koskaan ollut liberaalidemokratia, vaikka demokraattista sentralismia yritettiinkin sentään kehittää muutama vuosikymmenen ajan. Nyt Venäjää mielikuvissamme muokataan autokratiaksi kun USA:ssa ja miksei Euroopassakin oligarkkiset rakenteet ovat vahvistuneet. Jokin ero on sittenkin olemassa.
”Meillä on ”teknokraattinen” näkemys Euroopasta yhtenä tehokkaana toimijana globaalissa kapitalismissa, meillä on liberaali näkemys Euroopasta tärkeimpänä ihmisoikeuksien ja vapauksien alueena, ja meillä on konservatiivinen näkemys Euroopasta vahvojen kansallisten identiteettien liittona.” … ”Oikeiston Eurooppa on kansallisvaltioiden Eurooppa, perustuen oman kansallisen ja erityisen identiteetin säilyttämiseen. Kun Steve Bannon vieraili Ranskassa pari vuotta sitten, hän piti puheen, joka päättyi sanoin: ”Jumala siunatkoon Amerikkaa ja eläköön Ranska!” Vive la France, viva Italia, eläköön Saksa . . . mutta ei Eurooppa” (Zizek, 2021, 172 – 175, kurs. mvv).
Päätavoitteena ei ole Euroopan rasistisen tai konservatiivisen perinnön suorasukainen elvyttäminen vaan Euroopan ainutlaatuisen emansipaatiopotentiaalin jäädyttäminen; siis rajoittaa maallisen modernismin, valistuksen, ihmisoikeuksien ja vapauksien, sosiaalisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden, feminismin ja liberaalisen demokratian avaamia mahdollisuuksia jäsentää ekologista kriisiä koko ihmiskunnan ja ekosfäärin, siis ekorealismin, kannalta. Euroopan edistyksellisen perinnön kestävyys ja vahvuus mitataan juuri ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa. (Zizek, 2022, 175).
Ekorealismi edellyttää rauhanrealismia: Jotta voisimme tehdä sovinnon luonnon kanssa, meidän on varustauduttava rauhaa – ei sotaa – varten ja rauha on edellytys tuon sovinnon rakentamiseksi. ”Toimiminen globaalissa mittakaavassa, joka ei ole keskittynyt Eurooppaan – esimerkiksi auttamalla Intiaa ja muita rokotteilla, mobilisoimalla kansainvälisesti ilmaston lämpenemistä vastaan ja järjestämällä maailmanlaajuista terveydenhuoltoa – on tänään ainoa tapa olla todellinen eurooppalainen” (Zizek, 2021, 175).
Demokraattisen liberalismin koetinkivi – ekorealismi
Demokraattinen liberalismi on tukeutunut taloudelliseen liberalismiin ja sen moniin oletuksiin, joista yksi keskeinen on ajatus rajattomista luonnonvaroista. Tämä oletus ei tunnetusti pidä paikkaansa. Demokraattisen liberalismin kohtalon ratkaisee vasta se, kuinka se pystyy vastaamaan ekorealismiin.
Kuinka pystymme pitämään kiinni demokraattisesta liberalismista, kun törmäämme luonnon ehdottomiin rajoihin ja joudumme sekä kansakuntien kesken ja kansakuntien sisällä jakamaan radikaalisti uudelleen luonnon voimavaroja? Ajaudummeko kaikki täällä pohjoisessa arvokonservatismiin löytääksemme perusteet kaikelle sille, mitä olemme itsellemme maailmalta kahmineet VAI pystymmekö muuntamaan ihmisoikeutemme sitoutumuksiksi koko biosfäärin pelastamisen puolesta? Eikö ekorealismin tulisi olla turvallisuutemme perusta?
Tähän sosiaalisesti reiluun ja biosfäärin kannalta kestävään muunnokseen ei riitä siirtymä yksityisistä voitoista valtiollisiin ylijäämiin raha- ja finanssipolitiikan keinoin, mitä nyt kuumeisesti yritetään, vaan meidät on itse kunkin opittava ja rohjettava kohdata reaalisessa luontosuhteessamme, siis työssä, tuotannossa ja kulutuksessa kaikki luonnon asettamat turvarajat (mm. luontokato, ilmastonmuutos, saastuminen, otsonikato, pienhiukkashaitat, merten happamoituminen, ravinnekuorma, juomavesi, maankäyttö, suuret ekosysteemit) ja olla mukana päättämässä mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Tämä on puolestaan sitä demokraattista realismia, jota Euroopan edistyksellisen perinteen ja siten demokraattisen liberalismin voitto edellyttää.
Nerokas idea?
– ”Miten voikin keksiä noin nerokkaan idean”, Hautala innostuu Vesa Kanniaisen ideasta. Idea taitaa kuitenkin olla taloudellisen hegemonia-asemansa heikentymistä vastaan kamppailevan USA:n märkä uni Euroopan roolista edessä olevassa geopoliittisessa kamppailussa ehtyvistä luonnonresursseista, jossa ei ole tavoitteena yhteisöjen, kansakuntien, yhteisö, joka rakentaa koko ihmiskunnan ja biosfäärin yhteistä tulevaisuutta, ei, vaan ajatus: Me ensin – mitäs muista.
Viitteet
Lakka, P. 2022. Heidi Hautala: Naton tulisi kutsua kaikki siihen kuulumattomat EU-maat jäsenikseen. IS 17.02.2022. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008619952.html
Whitney, M. 2022. The Crisis in Ukraine Is Not About Ukraine. It’s About Germany. Ron Paul Institute for peace and Prosperity 15. 02. 2022.
http://ronpaulinstitute.org/archives/featured-articles/2022/february/15/the-crisis-in-ukraine-is-not-about-ukraine-its-about-germany/ Haettu 16. 02.2022.
Zizek, S. 2021. A European Manifesto. Teoksessa: Heaven in Disorder, pp. 172-175. OR Books, New York and London.