YLE uutisten mukaan (ma 23. 10.) Yhdysvallan presidentti Donald Trump on valitsemassa US:n keskuspankin FEDin uutta pääjohtajaa. Kysymys kuuluu: jatketaanko nykylinjaa nykyisen pääjohtajan Janet Yellenin johdolla vai tarvitaanko ”rohkeampaa korkopolitiikkaa”? – kuten Yle asian ilmaisee.
Yhdysvaltain keskuspankki ilmoittikin joku päivä sitten, että heidän rahoituspoliittinen komitea on sisäisesti erimielinen siitä mitä nyt pitäisi rahoituksen suhteen tehdä. Esillä oli kaksi eri linjaa: nykyistä ultrakeveää rahoituspolitiikkaa tulisi kärsivällisesti ja tosi hitaasti, jos ollenkaan tiukentaa, kunnes inflaatio on noussut tavoitetasolle, pariin prosenttiin.
Toiset puolestaan olivat jo huolissaan, että inflaatio saattaa ryöstäytyä käsistä, kun työllisyys on jo parantunut ja siksi olisi jo aika vetää rivakasti rahaa pois markkinoilta ja edistää korkojen nousua ”normaalille tasolle”, ts. löytää taloudellisen kasvun, täystyöllisyyden ja matalan inflaation tasapaino.
Kaksi eri teoriaa ja kaksi eri näkemystä, ”luonnollinen korkotaso” vs. ”efektiivinen kysyntä” (Wicksell vs. Keynes/Phillips). Molemmat kuitenkin ontuvat. Keskuspankki on jo aikaa sitten alittanut ”luonnollisen tason”, työttömyyden ja inflaation keskinäisriippuvuus on suurelta osin purkautunut.
Muutkin tahot ovat huolissaan. Kiinan keskuspankin kuvernööri Zhou Xiaochuan varoitteli kommunistisen puolueen kokouksessa ylikuumenemisesta (‘Minsky Moment’), johon on varauduttava: ”kun taloudessa on liian monia suhdannevaihdetta ennakoivia tekijöitä, suhdannevaihtelut voimistivat. Jos olemme liian optimistisia kun asiat edistyvät tasaisesti, kasaantuu jännitteitä, jotka saattavat johtaa jyrkkiin korjausliikkeisiin.”
Myös kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, maalaa tilannetta tummin sävyin viime raportissaan (Global Financial Stability Report October 2017): ”Liian nopea rahoituksen normalisointi saattaa aiheuttaa ei-toivottuja turbulensseja rahoitusmarkkinoilla ja kansainvälisiä heijastusvaikutuksia … Rahapolitiikan asteittainen normalisointi on herkkä tasapainotustoimenpide. Normalisoinnin tahti ei voi olla liian nopea tai se ei tue kestävää elvytystä ”.
”Vaikka velan kertyminen ei sinänsä välttämättä ole ongelma, yksi oppitunti maailmanlaajuisesta talouskriisistä on se, että liiallinen, velanhoidossa ongelmia tuottava velkaantuminen voi johtaa rahoituksen vaikeuksiin. Toinen oppitunti on, että bruttoveloilla on merkitystä. Rahoitustilanteen tiukentuessa on epätodennäköistä, että koko rahoitusvarallisuus voidaan myydä nykyisillä markkina-arvoilla – ja osa omaisuuseristä voi olla myyntikelvottomia epälikvideissä tilanteissa. ”
”Velkaantumisten jatkuvasta kasvusta ja omaisuuden arvostusten liiallisesta noususta voi olla vakavia maailmanlaajuista taloudellista seurauksia. … riskien uudelleenhinnoittelu voi johtaa nousuun luottoriskeissä ja hintojen laskuun pääoma- ja asuntomarkkinoilla, talouden elpymisen putoamiseen raiteilta ja heikentää talouden vakautta.”
IMF:n mukaan vaarana on, että talousjärjestelmämme ”taustalla olevat haavoittuvuudet aukeavat (expoced) ja maailmanlaajuinen elpyminen keskeytyy.” Suomelle IFM ennustaa noin 1.8 – 2.3 % tuotannon menetystä – juuri kun olemme vasta pääsemässä taantumasta.
”Taustalla olevat haavoittuvuudet” – siis mitä? Tietoisesti ylläpidetyt matalat korot ja lupausrahan pumppaaminen markkinoille ovat mahdollistaneet kotitalouksien, julkisen talouksien ja monien yritysten raskaan velkaantumisen. Jos korkotaso lähtee nousuun, niin rahaa palaa lainojen ja korkojen maksuun entistä enemmän ja se pois taloudellisesta kasvusta, joka on puolestaan välttämätöntä työllisyyden ylläpitämiseksi. Jos taas velkaantuminen jatkuu, niin jatkossa on yhä vaikeampaa selviytyä lainojen maksuista ja koroista koska ne syövät kysyntää yhä enemmän.
Mistä on siis kyse: keynesiläisestä ’efektiivisen kysynnän’ puutteesta, wickselliläisestä poikkeamasta ’luonnollisista koroista’ vai varautumisesta minskiläiseen ylikuumenemiseen…. vai jostakin aivan muusta?
Vaihtoehtoinen analyysi
Marxilainen taloustieteilijä Guglielmo Carchedi luonnehtii tilannetta Antonio Gramscin (1891-1937) tunnettuun tiivistykseen viitaten, että ”vanha on kuolemassa mutta uusi ei voi syntyä” – vielä?
Laajan empiirisen aineiston pohjalta Guglielmo tekee seuraavat johtopäätökset:
(1) Maailmanlaajuinen yritysten voittoaste on pysyvästi ja peruuttamatonta jatkanut laskuaan huolimatta ajoittaisista vastatendenssien ravisteluista.
(2) Tuotantovälineiden osuus tuotannon kokonaisarvosta nousee, ei halpene.
(3) Uuden arvon tuottaminen on suhteellisesti laskenut kokonaisarvosta toisen maailmansodan jälkeisen ajan.
(4) Työntekijöiden riistoasteen nousu lisää voiton määrää, mutta tämä kasvu on ”doupattua”, koska se ei merkitse tuotetun lisäarvon kasvua suhteessa pääomainvestointeihin vaan piilottaa sen laskun.
(5) Fiktiivisen pääoman eksponentiaalinen kasvu ja fiktiiviset voitot kiihdyttävät spekulatiivista kuplaa ja aiheuttavat sen puhkeamisen, yhä lisäten finanssikriisien ankaruutta.
Carchedi lisää vielä, että seuraavat suhdannetekijät ovat edessä olevan voittokriisin kiihdyttäjiä:
(1) kaupallisten sodat, joista meillä on ensimmäiset merkit jo olemassa. Ne vähentäisivät kansainvälistä kauppaa, ensin arvon realisointia ja sitten arvon ja ylijäämän tuottamista,
(2) kansainvälisen velan jatkuva kasvu ja spekulatiivisen kuplan inflaatio;
(3) paikalliset sodat – etenkin öljypitoisissa maissa tai niiden asukkaiden päiden yli – jotka voivat helposti levitä sodaksi suurvaltojen kesken. Tässä tapauksessa aseiden tuottajat (hallitsevissa imperialistisissa maissa) lisäävät voittojaan, mutta kerrannaisvaikutuksen (marxist multiplier) vuoksi keskimääräinen voittojen taso näissäkin maissa laskisi; sotanäyttämöllä arvot ja vauraus tuhottaisiin.
(4) oikeistolaisten, ultranationalististen, rasististen ja fasististen puolueiden ja liikkeiden kasvu. Niitä vahvistetaan myös julkisten palveluiden leikkauksilla. Liikkeet muodostavat myötämielisen kulttuurisen kasvupohjan militaristisille seikkailuille.
Carchedi toteaa analyysinsa lopuksi: kyllä, ”vanha on kuolemassa, mutta mitä uusi tulee olemaan?” Siinäpä pulmamme!
Kansallisen porvariston ongelma
Hesarin mukaan (HS 22. 10.) ”halpahallipatruuna” Juha Kärkkäinen oli USA:n matkallaan omaksunut uuden rasistisen maailmankatsomuksen ja että häntä mietityttää ”Suomeen suuntautuvan maahanmuuton ja uhattuna olevan ”suomalaisuuden” lisäksi esimerkiksi kansainvälisten jättipankkien ja Yhdysvaltojen hallituksen ylivalta”.
HESARI:n mukaan Kärkkäinen kirjoitti 50 -vuotishaastattelussaan: ”suuret pankit käyttävät kiristyskeinonaan sitä, että kansainvälinen talousjärjestelmä perustuu pankkiirien luomaan velkarahaan, ei todelliseen kierrossa olevaan valuuttaan. Korollisen velan avulla suurpankit ottavat valtioilta, yrityksiltä ja kansoilta vallan”
Kuulostaako tutulta?
Kulttuuri- ja talousliberaali, monikulttuurisuuden vankkumattoman kannattaja, entinen pääministeri Alexander Stubb tviittasi tässä taannoin (01. 8. 2015): ”Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please”.
En ole mestari tiivistämään sanomaani, kuten olette jo varmaan huomanneet, en ainakaan 140 merkkiin. Vaikka tämä ääri- keskustelu on minusta aivan laidatonta, päädyin kuitenkin tviittamaan Alexille vastauksen: ”Molemmat ovat kauhuissaan kansainvälisen finanssikapitalismin tuhoista; toinen tuomitsee kapitalismin, toinen kansanryhmän”.
Kansallinen kauppa- ja teollisuusporvaristo niin Suomessa kuin muissakin kansallisvaltioissa on varmaankin aivan kauhuissaan kansainvälisen finanssiporvariston nousun ja talouden kiihkeän keskittymisen edessä. Kun porvaristo ei halua kieltää itseään – ts. että kysymyksessä on ihmisten välinen yhteiskunnallinen valtasuhde – selitys kaikelle pahalle on löydyttävä toisaalta, muista, pahoista ihmisistä.
Minusta tuntuu, että Trump on pohjattoman kyyninen vallankäyttäjä ajaen kaltaistensa etuja lietsoen pelkoja ja uhkia pahoista ihmisistä nurkan takana. Kärkkäinen puolestaan siirtää omat pelkonsa toisiin ihmisiin pelastaakseen itsensä, sielunsa ja ruumiinsa.
——
Tämä kirjoitelma perustuu viimeistä jaksoa lukuunottamatta Michael Roberts’in kahteen blogiin ja niissä mainittuihin lähteisiin (käännökset alustavia). Ne löytyvät täältä:
https://thenextrecession.wordpress.com/2017/10/13/the-monetary-dilemma/