HS kirjoittaa:
”Palkansaajajärjestöjä tarvitaan tulevaisuudessakin. Mutta niiden on viimein hahmoteltava, missä roolissa ne ovat 2030-luvulla. Jos järjestöt toimivat Paperiliiton tavoin, ne sitovat oman olemassaolonsa katoavaan maailmaan, jota ei kohta enää ole.”
Voimme kerrankin olla yhtä mieltä Hesarin kanssa. AY-liikkeen ON viimein hahmoteltava roolinsa vähintäänkin 2030 -lukua varten, mutta ei maailmaan, jota kohta ei ole, vaan maailmaan jota ei vielä ole.
Jokainen suomalainen työntekijä on tätä nykyä jo yhteiskunnallinen tuottaja, joka koti-, yhteisö ja julkistalouden piirissä (care&life economy) tuottaa edellytykset yksityiselle tavara- ja palvelutuotannolle (consum economy).
Nyt käydään vääntöä siitä kumpi näistä talouden piireistä määrittää tahdin ja suunnan.
Nyt julkinen rahoittaja keskuspankkien kautta on yrittänyt pelastaa mitä pelastettavissa on, mutta se on toistaiseksi johtanut lähinnä omaisuusarvojen tolkuttomaan arvottomaan arvonnousuun, siis inflaatioon.
Jännityksellä odotamme, onnistuuko green deal todella vai jääkö se aseteollisuuden intressien jalkoihin.
AY-liikkeen perinteiset tavoitteet Työ, Leipä, Rauha nyt:
Palkkatyöhön on palautettava kysymykset todesta, hyvästä, kauniista ja reiluudesta. Työpaikoilla ei siis vain neuvotella vaan tehdään yhdessä päätöksiä sosiaalisesti ja ympäröllisesti kestävästä tuotannosta: mitä, miksi, milloin, missä ja miten tuotetaan ja mahdollinen ylijäämä hyödynnetään.
Ruoka, leipä ja toimeentulo on nyt osa maailmanlaajuista yhteistyö- ja tuotantoketjuverkostoa, joka takaa meille jokapäiväisen leivän, vaatteet, asunnon ja lämmön. Tavoitteena on kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla, alati.
Rauha merkitsee sovinnon tekemistä luonnon kanssa siltä pohjalta minkä olemme YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa yhdessä sopineet.
Yhteiskunnalliset tuottajat, entiset palkansaajat, ovat siis rakentamassa maailmaa, jota vielä ei ole, mutta mikä on jo rakentumassa.