Työstä vapautuminen ja työn vapauttaminen

Kun jo nyt teemme melkoisesti vapaata työtä ja olemme yhteiskunnallisia tuottajia koti-, yhteisö- ja julkistalouden piirissä (care&life economy), niin kysymys työajasta on kysymys meidän kokonaistoiminta-ajan jakamisesta vapaan työn ja palkkatyön välillä.

Nyt käydään kamppailua siitä missä määrin care&life – talouden tulee ja pystyy määrittää sitä, mitä funktionaalisessa tavara- ja palvelutaloudessa (consum economy) tuotetaan ja millä ehdoilla. Tämä tapahtuu nyt keskuspankkivetoisesti kv. finanssitalouteen tukeutuen, ei sitä haastaen, valitettavasti.

Suomessa se tarkoittaa kamppailua uusliberalistisen, ordoliberalistisen ja orgaanisen taloudenpidon (”Vahva Valtio”, EK, SY ja PS?) välillä. Erityisesti Kokoomuksessa väännetään tästä kättä, mutta on huomattava että EK ja SY ovat ottaneet kantaa Vahvan Valtion puolesta jo useamman kerran.
( ks. esim. https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/peruspuurtajat-vastaan-halla-aho/)

Siten työaikakysymys on suoraan yhteydessä ”paikallisen sopimisen” – työnantajastrategiaan. Työaikaa kuten palkkaustakin tulisi sen mukaan säädellä vain kv. kilpailun (EK) tai paikallisen tilanteen (SY) perusteella ilman sidosta kansantalouteen, erityisesti care&life -talouteen. Tavoitteena on tietysti työajan lyhentäminen tuottavuuden nimissä yrityskohtaisesti, ottamatta vastuuta kansantaloudesta.

Kun siis puhumme työajan lyhentämisestä, on meidän samalla asetettava kysymys yli palkkatyöläisyyden ja mietittävä kokonaisajankäyttöämme yhteiskunnallisina tuottajina.

Tätänykyä se tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee haastaa ”paikallisen sopimuksen” -työantajastrategia tästä näkökulmasta. Kysymys ei ole vain sopimisesta vaan päätöksenteosta, siis siitä mitä, miksi, milloin, missä ja miten tuotetaan jotta voimme ratkaista viheliäisen ongelmamme: kuinka saada aikaiseksi sovinto luonnon kanssa ylläpitäen rauha kansakuntien kesken kun ohjelmana on: