Tobias Billström (Ruotsin ulkoministeri), Antti Häkkänen (Suomen puolustusministeri) Pål Jonsson(Ruotsin puolustusministeri), Lars Løkke Rasmussen (Tanskan ulkoministeri), Troels Lund Poulsen(Tanskan puolustusministeri), Elina Valtonen (Suomen ulkoministeri):

Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vahvistaa kaikkien Pohjoismaiden turvallisuutta

”Amerikkalaisten läsnäolo on pelote, joka voi ehkäistä aseellisten uhkien syntymisen. Sopimukset vastaavat kokonaisuutena eri maantieteellisiin suuntiin suuntautuviin puolustustarpeisiin ja muodostavat tärkeän perustan Pohjois-Euroopan puolustukselle. Esimerkiksi Itämeren alue meriliikenneväylineen ja Pohjoiskalotti saavat maa-, meri- ja ilmavoimien tukipisteitä.” (1)

Eurooppalaisen tragedian kolmannen näytöksen käsikirjoitus: pidäkkeet pelotteiksi, pelotteet uhkaksi, uhkat ansalangoiksi, ansalangat piiloprovokaatioiksi, piiloprovokaatiot ennalta ehkäiseviksi iskuiksi, ennalta ehkäisevät iskut puolustussodaksi.

Pelote muuttuu hyökkäykselliseksi silloin kun vastapuolelle ei tunnusteta oikeutta vastata asetettuun pelotteeseen vastaavan mittaisella vastauhalla. Tätä oikeutta USA/NATO ei ole suostunut antamaan edes Euroopalle, saati sitten Kiinalle tai Venäjälle. Se onkin tragedian ydin: ei ymmärretä tai haluta tunnustaa oman toiminnan seurauksia. Itämeren ja Arktisen alueen ansalankojen ajatuksellisista hahmotelmista käydään jo julkista keskustelua.

 

Venäjän aloittama Ukrainan sota on laiton, mutta provosoitu. ”Täysimittaiseksi” (1) se on nyt vasta kääntymässä. ”Tuemme Ukrainaa niin kauan kuin se on tarpeen” (1) tarkoittaa Ukrainan viimeisten reservien siirtämistä rintamalle – myös Pohjoismaissa nyt pakosalla olevista. Kysymys on sadoistatuhansista nuorista niin Venäjän kuin Ukrainankin puolella.

Tähän on siis johtanut ulkopoliittinen ”pitkäjänteisyys, selkeys ja realismi” (1), joka ”perustuu uskottavaan pelote- ja puolustuskykyyn” (1): Valmistautukaa sotimaan!  Ulkopoliittinen realismi – voima vastaan voima – on siis oppi taloudellisesta hegemoniasta ja sen ylläpitämisestä. Nyt tämä realismi on törmännyt ekologiseen realismiin, jonka haasteet ovat ratkaistavissa vain kaikkien kansakuntien yhteistyöllä, kuten presidentti Sauli Niinistö – tosin alakuloisesti ja pettyneenä –  juuri totesi:

”… Rauha on aina voitto. Voitto elämälle ja normaalille kehitykselle. Se on myös sen tosiasian tunnustamista, että kestävät ratkaisut eivät koskaan verso väkivalloin. Ja aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan.” (2)

Kysymys on siis nyt siitä ratkaistaanko ekologisen realismin asettamat eksistentiaaliset haasteet kaikille kansakunnille ja siten ihmiskunnalle 1800 -luvulta peräisin olevan ulkopoliittisen realismin antamin keinoin, siis väkivalloin, vai jäsennetäänkö ihmiskunnan haasteet ekologisen realismin perustalta ja sen edellyttämältä ekologisen demokratian ja kohtuutalouden – kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla, alati – toteuttamisen kautta. Kysymys ei siis ole vain muutosten aikakaudesta vaan aikakauden muutoksesta ..mutta se on pitempi juttu se.

Palaan asiaan lähiaikoina.

Viitteet

(1) Helsingin Sanomat 2024. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vahvistaa kaikkien Pohjoismaiden turvallisuutta HS:n mielipide 13.01.2024 https://www.hs.fi/mielipide/

(2) Niinistö, S. 2024. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2024

https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2024/