Timo Miettisen uskontunnustus tänään Hesarissa (09.03.2025):
”Uskon silti läntiseen arvoyhteisöön.” (1)
Miettinen uskoo silti ”läntiseen arvoyhteisöön” vaikka presidentti Trump on Miettisen uskoa kovin horjuttanut tavalla jos toisellakin, ja lista on pitkä. Kuitenkin – kaikesta huolimatta – Miettiselle ”keskeinen todiste” läntisen arvoyhteisön ”olemassaolosta liittyy tapaan, jolla demokratian sisäiset kamppailut toteutuvat lähes identtisinä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.” (1)
Mitä ihmettä? Eikö juuri nykydemokratioiden keskinäisten ja niiden ”sisäisten kamppailujen” epäsuhtaisuus ja epätahtisuus ole johtanut meidät jo kahteen maailmasotaan ja uhkaa nyt jo kolmannella, puhumattakaan luontokadosta ja ilmastokriisistä?
Eikö siis olisi syytä miettiä ”läntisen arvoyhteisön” kykyä ja riittävyyttä aikakautemme haasteiden ratkaisemisessa?
Täysin yllättäen Miettinen perustelee näkemystään poliittisen teoreetikon, natsipuolueen merkittävä jäsenen Carl Schmitt’in ajatuksella, että ”poliittiset identiteetit syntyvät eroista. Arvoja perustavampaa on tapa, jolla ystävän ja vihollisen välinen raja piirretään. … myös tänä päivänä kyse on olennaisesti sisäpolitiikasta ja sen tuomista vastakkainasetteluista” (1, kurs. mvv)
… mutta mikä onkaan ”ystävien”, ”vihollisten” ja ”sisäpolitiikan” välinen suhde? Michael Dibdin tiivistää romaanissaan Dead Lagoon Carl Schmitt’in synkän maailmankatsomuksen näin:
”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme”. (2)
Sisäpolitiikan lähtökohta, kansallinen identiteetti, on siis mahdollista vain vihollisuuden – niiden toisten – määrittelyn kautta. Identiteettiä ei siis määritä se mitä olemme vaan se mitä emme ole, kuten Suomessakin sanottiin että ”venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Tyhjän tilan – suomalaisuuden – oletettiin täyttyvän jotenkin positiivisesti kahden kiellon kautta – kieltämällä sekä itä että länsi. Jotta osaisimme määritellä rajamme ja itsemme, on tiedettävä se mitä emme ole. Se, mitä olemme, määrittyy kieltämisen, ei myöntämisen kautta.
Asettakaamme lähtökohtamme täysin päinvastaisesti, nyt demokraattisesti:
Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.
Kysymys ei siis ole vain minun tai sinun toisen kieltämisen kautta määrittyvästä identiteetistä vaan kiistämättömän ihmisarvon (dignity) myöntämisestä kaikille. Se mahdollistaa itse kunkin identiteetin ilmaisemisen ja puolustamisen myöntämisen kautta: Minä olen … (3).
Siten kunkin kansakunnan historiallisen kokemuksen erityisyys ja sen myötä kehittynyt osaaminen – ei vihollisen määrittely – antaa lähtökohdan sisäpolitiikalle ja siten kansakuntien yhteistyölle. Siis asetettu tila – kansallisvaltio – määrittelisi ne toiminnot, funktiot, joita ulkopolitiikassa kansakuntien välillä harrastetaan.
Funktiot vaativat tätä nykyä kovin erilaisen tilan toimiakseen. Kansallisvaltio muodostuu valtiosta, taloudesta, kansakunnasta ja kansalaisyhteiskunnasta. Kolme näistä – valtio, talous ja kansalaisyhteiskunta – on jo täysin riippuvaisia ekosfäärin kansainvälisestä yhteiskäytöstä tieteen/taiteen, mitä moninaisimpien taloudellisten yhteisöverkostojen, teknologian ja rahoituksen kautta. Niiden kautta ei kuitenkaan muodostu yleistä yhteisöllisyyttä (All-ge-mein-heit) koostamaan yhteen kansakuntien erityisyyttä koskapa funktioiden perustana olevan universalismin – rahamittaisuuden – on toimiakseen tyhjennettävä kansakuntien väliset erot.
Sisäpolitiikassa kysymys on siis ”sydänmaiden” (Heartlands) ja ”rintamaiden” (Rimlands) ajautumisesta erilleen, sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Sydänmaat jäsentyvät tilana, paikkana elää ja rakentaa oma minuus, identiteetti, omassa kylässä, kaupungissa ja jopa osana kansakuntaa kansallisena erityisenä me identiteettinä. Rintamaat jäsentyvät taas funktioina, toimintoina talouden ylläpitämiseksi. Tällöin tila muotoutuu funktion mukaan, johon liittyy aina tietoisuus riippuvuudesta, niistä toisista. Ne ”toiset” eivät ole vihollisia, vaan edullista tai jopa halpaa työvoimaa, ruokaa, energiaa, raaka-aineita, mutta niiden itseisarvoa, puhumattakaan arvokkuudesta, ei tunnusteta niitä hankittaessa.
Jos asetamme myös funktioiden osalta vaatimuksen demokraattisesta lähtökohdasta, joka kävisi yksiin edellä määritetyn demokraattisen alueellisen näkökulman kanssa, meidän olisi pystyttävä upottamaan jokaiseen taloudelliseen transaktioon 1) ihmisarvo ja 2) ekologisen realismin vaatimat ympäristöarvot. Jotta nämä arvot (values) välittyisivät meidän itse kunkin arkipäivään, työhön ja kulutukseen, meidän olisi kaikkien oltava mukana päättämässä mitä, miksi, miten, missä ja miten tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka aiheutettu luontorasitus kompensoidaan. Meidän tulisi siis laajentaa liberaalidemokratia ekologiseksi demokratiaksi.
Työ tulisi siis olla sivistävää työtä, yhteisen tilan rakentamista. Juuri tämän ”länsimainen arvoyhteisö” kieltää. Sen kieltäessämme ajaudumme sisäpolitiikassa sydän- ja rintamaiden toisiaan tuhoavaan syklisyyteen ja ulkopolitiikassa viholliskuvien ylläpitämiseen voidaksemme – tällä kertaa – perustella ehtyvien luonnonvarantojen äärimmäisen epätasa-arvoista jakamista niin kansakuntien sisällä kuin niiden välilläkin.
Kun Trump nyt yrittää astua askeleen tai kaksi taaksepäin, uskontunnustus ”länsimaiselle arvoyhteisölle” ei nyt riitä. On annettava tunnustus ekologiselle realismille ja siten ylitettävä ”länsimaisen arvoyhteisön” ilmeinen rajattomuus luonnonvarantojen riistämisessä ja rajallisuus niiden yhteisöllisessä hallinnoinnissa. Yhteisöllistymisemme kotimaapallomme ohuttakin ohuemman elämän tekstuurin kanssa on nyt tärkein tuotannollinen voima.
Viitteet
(1) Miettinen, T. 2025. Trump murskaa myytin Yhdysvaltain erityisasemasta HS 09.03.2025
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011081934.html
(2) Sitaatti kirjasta:
Huntington, S. P. 2011. The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster. Kindle Edition.
(3) Hanna, R. 2023 Dignity, Not Identity. Medium 17.2.2023.
https://bobhannahbob1.medium.com/dignity-not-identity-7ca561aeaf1f
Kuva: Sami Kero HS