Saatteeksi: Saksassa, Ranskassa ja Englannissakin poliittinen kriisi. Eurooppa on hukassa. Katsokaapa eilinen A-studio (https://areena.yle.fi/1-66931224). Jyrki Katainen puhui jopa ”eurooppalaisesta elämäntavasta”, jota on puolustettava, ei siis ”länsimaisesta elämäntavasta”. Kommentoin tätä tilannetta presidentti Aleksander Stubbin Jyväskylän yliopistossa 3.12.2024 pitämän puheen teemojen kautta.
Suurimmat haasteemme
Ilmastonmuutos, teknologian ja bioteknologian kehitys ovat kolme suurinta ihmiskunnan haastetta, joista emme tule presidentti Aleksander Stubbin mukaan selviämään ilman ”monenkeskistä yhteistyötä”.
Niiden ratkaisemiseksi on siirryttävä nykyisestä ”moninapaisesta epäjärjestyksestä” kohti ”monenkeskistä järjestystä” ja ”se tulee vaatimaan vallan uusjakoa” … ”demografia ja yleiset talouden kehityssuunnat osoittavat, että se dominaatio, joka meillä on ollut lännessä viimeiset parisataa vuotta, ei ole kestävällä pohjalla. Jos me haluamme monenkeskistä yhteistyötä, niin meidän on myös annettava valtaa globaalille etelälle” (1)
”Meidän on myös annettava valtaa globaalille etelälle”? Siitäkö tässä on nyt kysymys? Pienestä vallan uudelleenjaosta?
Navat ja keskiöt
Kun ilmaisu moninapaisuus viittaa geopolitiikan rakenteisiin, niin monenkeskisyys viittaa funktionaaliseen yhteistyöhön. Yhteistyö edellyttää rakenteita ja rakenteet määrittävät yhteistyötä. Napaisuus ja keskeisyys eivät siis ole vastakohtia vaan toistensa edellytyksiä. Niitä kumpiakin voidaan harrastaa yksi-, kaksi- tai moninapaisesti/monenkeskisesti.
Nykyinen, presidentti Stubbin johtama Suomen ulkopolitiikka on yksinapaista (USA/NATO) ja kahdenkeskistä (USA, Suomi, DCA – sopimus). Euroopalla ja siten Suomella ei ole strategista käsitystä moninapaisesta monenkeskisestä planetaarisesta järjestyksestä.
Silti Stubbin mukaan ”Suomi panostaa tällä hetkellä hyvinkin vahvasti globaaliin etelään”
Onko siis tulossa ETYK:in 50 -vuotisjuhlavuonna 2025 maailman turvallisuus- ja yhteistyökokous, MTYK? Ajatus, jota Sauli Niinistö ei rohjennut toteuttaa (5) … vai mitä?
Arvot, intressit ja realiteetit
Kun ”joka päivä pitää tehdä valinta arvojen ja intressien välillä ja aika usein ne intressit painavat vaakakupissa pikkaisen enemmän, eli aina kun maailmanjärjestys muuttuu, kuten tällä hetkellä, näemme, että syntyy valtatyhjiöitä, joku täyttää sen valtatyhjiön ja yrittää padota sitä valtaa aika usein omaan suuntaansa” (1)
Vastakkain ovatkin siis arvot ja intressit eikä arvot ja realismi. Realismi perustuukin siis valtioiden omiin intresseihin, joita jokainen suurempi tai pienempi valtio ajaa. Mutta ovatko valtioiden yhteenlasketut intressit realistisia? Eivät. Se kävi ilmi jo 1990 -luvulla, kun Suomessa vielä oletettiin historian pysähtyvän liberaalidemokratian päätepysäkille.
USA arvioi jo tuolloin, että Neuvosliiton romahdettua Venäjälle muodostui valtatyhjiö, joka oli täytettävä. Kun ensimmäinen yritys siirtää Venäjän suuret luonnonvarannot kansainväliseen omistukseen epäonnistui, niin kylmän sodan kaupallinen patoamisoppi kääntyi turvallisuuspoliittiseksi luonnonvarantojen hankinnaksi: Venäjä ulos Euroopasta, Saksa heikoksi ja USA sisään Eurooppaan. (2)
Eurooppa olikin äkkiä osa valtatyhjiötä, joka taloudellisesta hegemonisesta asemastaan Kiina kanssa kamppailevan USA:n oli täytettävä ensin. Venäjän suurten luonnonvarantojen ja Saksan teknisen kehityksen liittouma oli purettava ja EU oli saatava energiataloudellisesti ja teknologisesti riippuvaiseksi USA:sta. Eurooppalaista kotia (Gorbatšov) osana Euraasiaa ei saa päästää syntymään. Merivalta – USA – rakentaa merisillat ja -muurit kansakuntien ja maaosien välille, eivät Euraasian maavallat, Kiina liittolaisineen, maasilloilla yli maiden ja mantereiden. (3)
Kauppapolitiikka kääntyi turvallisuuspolitiikaksi, kun huomattiin, että ”suhteellisen edun periaate” kansainvälisessä työnjaossa ei ole riittävän tehokas tuotannontulosten kasaamiseksi johtaviin länsimaihin. Halpa energia, työvoima ja ruoka sekä halvat raaka-aineet eivät voi pysyä halpoina, jos ja kun niistä tulee pulaa, kun ne ovat ehtymässä. Se, mistä on pula, sen hinta nousee – markkinataloudessa.
Kun kaupankäynnin transaktiot eivät enää toimi, niin vuorossa on ”transaktionaalinen” politiikka, kuten Stubb asian ilmaisee, kaupankäynti ja kilpailu turvallisuudella. Silloin tuloksen määrittää voima ja voimasuhteet. Aseet alkavat puhua rahan sijaan.
Kun ”kauppa, kauppa, kauppa” -politiikka (4) johti ylettömään luonnonvarantojen tyhjentämiseen ja aivan yhtä ylettömään epätasa-arvoon niin kansakuntien kesken kuin niiden sisälläkin, niin ”valtio, valtio, valtio” -politiikka (4) on kääntynyt varautumiseksi siihen, että tätä tulemaa ei vaaranneta eikä pureta. ”Our way of life is not negotiable!” (George H. W. Bush, Rio, 1992).
”Varovainen ehdotus” vai rohkea sellainen?
Stubb kysyy: ”Haluammeko jatkaa nykymaailmassa eli status quo:ssa vai uskallammeko tehdä jonkinnäköisen muutoksen kansainväliseen järjestelmään ja meille suomalaisille? ja tekee ”varovaisen ehdotuksen” (1):
”jos me kykenemme muuttamaan kansainvälisen järjestelmän ja jakamaan vallan uudella tavalla, niin olen varma siitä, että pääsemme irti konflikteista ja pystymme koteloimaan kilpailun. Ongelma on se, että me näemme tällä hetkellä enenevässä määrin konflikteja nimenomaan siksi, että niiden ratkaisut ovat vain transaktionaalisia” – siis voimapoliittista kaupankäyntiä.
Miten ihmeessä voisimme olla toteuttamassa aktiivisesti toisella kädellä USA:n yksinapaista ja meidän kahdenkeskistä politiikkaamme ja toisella kädellä tehdä moninapaista monenkeskistä planetaarista politiikkaa? Emme mitenkään.
Euroopan ja siinä samalla Suomen tulisi todeta globaalille etelälle: Sorry, me teimme virheen. Uskoimme ihmisen ylivertaisuuteen, jopa Jumaluuteen. Välineellistimme rahan loputtomille tulevaisuuden lupauksille ja tekniikan rajattomalle kasvulle olettaen, että Äiti maan hedelmät eivät koskaan lopu. Olimme väärässä. Te ette voi seurata perässä siihen missä me nyt olemme. Ei, vaan meidän on yhdessä palattava maan pinnalle, löydettävä Äiti maa ja sen ehdot. Se olisi uusi, maallistunut ekumeeninen liike (oikeumenos < asuttu maailma), jonka toivonsiunaus voisi kuulua seuraavasti:
Äiti maa siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Kirkastukoon hänen voimansa meille ja olkoon ne meille armollisia. Ilmaiskoon Äiti maa luontonsa meille, jotta kykenisimme ansaitsemaan leipämme rauhaa rakentaen. Luonnon, historian ja ihmishengen nimeen. Aamen, niin tapahtukoon!
Raha ja aseet ovat jo puhuneet. Nyt olisi ihmisten puheiden aika. MTYK -paikka! Se täyttäisi Euroopan valtatyhjiön.
Viitteet
(1) Stubb, A 2024.Martti J. Kari muistoluento – suomalaisten kriisinkestävyyttä rakentamassa. Jyväskylän yliopisto 03.12.2024
https://www.youtube.com/live/LIVVy2T4QQE
(2) Lake, T. 1993. From containment to enlargement : remarks of Anthony Lake
https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=mdp.39015051567645&seq=1
Talvitie, H. 2024. Suomi eurooppalaisissa ja globaaleissa hegemoniakamppailuissa SGSeura 1.9.2024
https://www.sgseura.fi/index.php/10-ajankohtaista/blokit/186-heikki-talvitie-1-9-2024-suomi-eurooppalaisissa-ja-globaaleissa-hegemoniakamppailuissa
(3) ks. esim. Schiller institute 2024. Development Drive Means Billions of New Jobs, No Refugees, No War
(4) Stubb. A. 2024. Guest lecture from the President of Finland, Alexander Stubb at BI
https://www.youtube.com/live/ETykzMVPB10
(5) Kivisaari, E. 2024. Sauli Niinistön suuri unelma meni murskaksi IL 05.12.2024
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/19f35283-4b86-4fda-b71d-530a1b03d34f