Olin eilen Helsingissä Apollo Live Club:ssa seuraamassa Vasemmistoliiton avointa yleisötilaisuutta, joka avasi keskustelun Vasemmistoliiton periaateohjelman uusimisesta.

Paneelin keskeiseksi puheenparreksi nousi abstraktin ja konkreettisen vastakkaisuus ja yhteensovittaminen: kuinka löytää ne abstraktit periaatteet, jotka johtavat yksityiskohtaisiin ehdotuksiin poliittisella areenalla ja päinvastoin: kuinka olla hukkumatta päiväkohtaisiin, yksityiskohtaisiin vääntämisiin julkisuudessa ja parlamentissa siten, että abstraktit periaatteet (tasa-arvo, ihmisoikeudet …) eivät häviä näkyvistä ja siten eivät enää ohjaisi politiikan tekemistä.

Abstrakti tarkoittaa irti reväistyä, irrallista. Se on juuri sitä, mihin keskeisin ihmisten välisiä suhteita tätä nykyä muokkaava periaate – käteismaksusuhde, cashnexus, meitä ohjaa: osta tai myy – ja poistu paikalta.

Toisaalta konkreettinen, se mitä ympärillämme näemme, kuulemme ja koemme ei totisesti ole vain aistinvaraista konkreettista vaan siihen on upotettu syvälle, perusrakenteita myöten jotain, mitä Marx kutsui aistimellis-yliaistimelliseksi (sinnlich-übersinnlich). Se on siis yleistä, yhteiskunnallisesti konkreettista, jossa elämme … ja periaate, jolla tuo yleinen nyt tuotetaan, on meidän elämämme kannalta juuri irti reväistyä ja irrallista – ja siten tuhoisaa.

Kysymys ei siis ole abstraktin ja konkreettisen välisestä suhteesta vaan yhteiskunnallisesti yleisen opottamisesta jokapäiväiseen elämäämme kestävällä tavalla, käytännöllisenä humanismina, siten kun se tätä nykyä YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa tehtäväksemme asetetaan – kysymys on siis yhteisöllisestä politiikasta.

 

Äskeittäin ilmestyneessä kirjassaan englantilainen ympäristöaktivisti George Monbiot (Out of the Wreckage: A New Politics for an Age of Crisis, Hylätkäämme rauniot – kriisiajan uusi politiikka. Verso. Kindle Edition) ottaa itselleen tehtäväkseen kirjoittaa kertomus yhteisölliselle politiikalle (politics of belonging). Sen lähtökohdaksi hän tekee kuudentoista kohdan listan niistä piirteistä, joita kiistämättä haluamme sinne missä sitten asummekaan.

 

Julistus yhteisöllisen politiikan lähtökohtaisista periaatteista (Monbiot, 2017, 152-166)

  1. Haluamme asua paikassa, jota ohjaavat empatia, kunnioitus, oikeudenmukaisuus, anteliaisuus, rohkeus, ilo ja rakkaus.
  2. Haluamme asua paikassa, jota hallinnoidaan rehellisesti tehdyillä, näyttöön perustuvilla, vastuullisilla ja läpinäkyvillä päätöksillä.
  3. Haluamme asua paikassa, jossa kaikkien tarpeet täytetään vahingoittamatta elävää maailmaa tai tulevien sukupolvien vaurautta.
  4. Haluamme elää paikassa, jossa tekemämme työn hedelmät ja käyttämämme resurssit jaetaan oikeudenmukaisesti ja laajasti, ja jossa jaettu vauraus on yhteinen tavoite (general project) ja taloudellisen elämän tarkoituksena on mahdollistaa universaali hyvinvointi.
  5. Haluamme asua paikassa, jossa kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet, käytännössä että teoriassa.
  6. Haluamme asua paikassa, jossa kaikki ihmiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi, itsevarmaksi, turvalliseksi ja huolehdituksi (cared for).
  7. Haluamme asua paikassa, jossa jokaisella on – riippumatta siitä, missä he syntyvät – oma lähiyhteisönsä (neighbourhood), josta he ovat ylpeitä ja jossa he voivat vapaasti osallistua yhteisönsä elämään.
  8. Haluamme asua paikassa, joka tukee ylpeänä ja johdonmukaisesti apua tarvitsevia ihmisiä, mukaan lukien ulkomailta vaaroja ja vainoa pakenevat ihmiset.
  9. Haluamme asua paikassa, jossa kukoistava luonto tarjoaa turvapaikan niin moninaisille ja runsaille villieläimille kuin ihmisille, jotka etsivät helpotusta päivittäisen elämän melskeeseen.
  10. Haluamme elää paikassa, jonka poliittinen järjestelmä on oikeudenmukainen ja kaikin puolin edustava, ja jossa kaikilla on ääni ja jokainen ääni lasketaan ja joiden tuloksia ei voida ostaa eikä muokata (engineered).
  11. Haluamme asua paikassa, jossa päätökset tehdään mahdollisimman läheisellä tasolla demokraattisen osallistumisen ja yhteyksien vahvistamiseksi.
  12. Haluamme asua paikassa, jossa jokaisella on pääsy tarvittaviin tärkeisiin (meaningful) tietoihin demokraattisten valintojen tekemiseksi ja joissa poliittinen keskustelu on rehellistä, saavutettavissa olevaa ja osallistavaa.
  13. Haluamme asua paikassa, jossa koulutus on riemukasta (joyful process), joka rohkaisee ja innostaa kaikkia, erilaisia lapsia, ja myös aikuisia jatkamaan oppimista koko elämänsä ajan.
  14. Haluamme asua paikassa, jossa hyvä asunto, nopea ja tehokas terveydenhuolto sekä terveellinen ja riittävä ruokavalio on kaikkien saatavilla.
  15. Haluamme elää paikassa, joka auttaa rakentamaan turvallisen, vauraan ja kestävän kansakuntien yhteisön.
  16. Haluamme elää paikassa, joka on avoin uusille ideoille ja tiedolle ja arvostaa luovuutta, tutkimusta ja uudistuksia.

 

Monbiotin lista ei varmaan ole täydellinen, mutta se asettaa kysymyksen, johonka meidän on vastattava. Kysymys kuuluu Vasemmistoliitolle, miksei koko vasemmistolle: millainen on se tarina, jolla nämä yhteisölliset, yleiset periaatteet ja niiden toteuttaminen näyttäytyy totena (wirklich) ja reaalisena (real) mahdollisuutena? Uuden periaateohjelman on pystyttävä vastaamaan tähän kysymykseen.

 

Viite

Monbiot, George. 2017. Out of the Wreckage: A New Politics for an Age of Crisis. (Hylätkäämme rauniot – kriisiajan uusi politiikka). Verso. Kindle Edition.