On erittäin yksinkertaista ja helppoa välttyä poliittisilta työtaistelutoimilta. Hallitus voi olla tekemättä työtekijöitä kyykyttävää politiikkaa. Annankin erittäin hyvän ehdotuksen työnantajille ja yrittäjille, ketkä pitävät nykyistä tilannetta vahingollisena. Kääntäkää katseenne hetkeksi pois työntekijöistä sekä ay-liikkestä ja katsokaa hallitusta. Se politiikka mitä hallitus tällä hetkellä harjoittaa on juurisyy nykyiseen tilanteeseen. Vaatikaa hallitusta lopettamaan nykyisen pelotteilla ratsastavan työvoimapolitiikan niin me kaikki vältymme työtaistelutoimien negatiivisilta vaikutuksilta. Nykyiset työtaistelutoimet ovat myös työnantajille hyvä mahdollisuus nähdä aidosti oman työyhteisön toimivuus nykyisillä resursseilla. Sillä jos ylityökielto vaikuttaa negatiivisesti työpaikan toimivuuteen, on työnantajan katsottava tarkasti työntekijöidensä työkuormaa.

Veikkaan, että suurin osa työntekijöistä olisivat mielellään töissä. Työntekijät eivät mielellään lakkoilisi tai osallistuisi työtaisteluihin. Jossain raja kuitenkin tulee vastaan ja ihmisten on harjoitettava perusoikeuksiaan, jotka perustuvat YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymiin periaatteisiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Susanna Kosken mielipide polittisten lakkojen kieltämisellä lailla on pöyristyttävä ehdotus kansanedustajalta, jonka edustama politiikka on juurisyy työtaistelutoimiin tällä hetkellä. Solidaarinen perusoikeus työtaisteluille on tavallisilla työntekijöillä mahdollisuus asettua yhdessä vahvempaa vastaan. Historiassa on useita esimerkkejä siitä kun kylmää politiikkaa harjoittavat päättäjät alkavat rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia. Kosken esittämä mielipide on liukas mäki kohti entistä enemmän kahtia jakavampaa politiikkaa.

Nykyisin työntekijöillä ja työnantajalla on mahdollisuus kuuden kuukauden koeaikaan. Koeajan tarkoituksena on molemminpuolisesti tarkastella työntekijöiden sopeutumista niin työtehtäviin kuin yrityskulttuuriinkin. Mikäli työnantaja ei puolen vuoden aikana saa selvillä työntekijän pätevyyttä tai soveltuvuutta yritykseensä, on syytä katsoa peiliin. Rekrytointi on aina tärkeää, yrityksen koko ei tähän vaikuta. Taloudelliset riskit tietysti pienenevät, mitä suurempi yritys on kyseessä. Valitettavan usein kuulee yrittäjien puhuvan rekrytoinnista riskinä jonka takia työntekijöiden palkkaamista tulisi välttää loppuun asti. Tosiasiassa rekrytointi on parhaimmillaan mahdollisuus, niin yrittäjälle kuin työntekijälle. Rekrytointia pitää seurata uuden työntekijän laadukas perehdytys ja tuo perehdytys ei saa olla mikään tietopaketti yrityksen intranetissä. Sen tulee olla prosessi, joka kestää koko tuon kuuden kuukauden ajan. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana työnantajan on pystyttävä arvioimaan työntekijän pätevyys työtehtävään, se ei onnistu ilman järjestelmällistä toimintaa. Mikäli irtisanomisperusteita tulee koeajan jälkeen, on nykyiselläkin lainsäädännöllä mahdollisuudet irtisanomisiin, jopa henkilöperusteisesti.

Hallituksen aikeet heikentää henkilöperusteista irtisanomissuojaa alle kahdenkymmenen työntekijän yrityksissä on ongelmallista muutamasta eri syystä. Ensimmäiseksi se on ongelmallista työntekijöiden kannalta, koska mikäli irtisanominen on johtunut työntekijästä hänelle mätkäistään 90 päivän karenssi. Karenssin aikana työntekijä ei ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Toiseksi, irtisanomissuojan heikentäminen saattaa myös heikentää työmoraalia ja työhyvinvointia, koska se aiheuttaa epävarmuutta työntekijöille, myös silloin kun työntekijällä ei olisi edes mitään syytä pelätä irtisanomista. Vuonna 2013 tehdyn työelämätutkimuksen mukaan joka viides työntekijä kokee epävarmuutta irtisanomisen takia ja joka neljäs lomautuksen takia. Kolmanneksi, uudistus kohtelee erikokoisia yrityksiä eriarvoisesti. Uudistus saattaa johtaa rekrytointiongelmiin pienemmissä yrityksissä, kun työntekijät välttelevät niitä heikomman irtisanomissuojan takia.

Hallitus perustelee lakialoitteen parantavan työllisyyttä sekä yrityksen tuottavuutta ja tuovan dynaamisuutta työmarkkinoille. Työvoimapoliittisista karensseista luopuminen mahdollistaisi nämä täysin samat asiat ilman pelotetta työntekijöille. Työyhteisöön sopimattoman työntekijän olisi helpompi irtisanoutua, etsiä toista työpaikkaa ja yritys voisi palkata hänen tilalleen uuden sopivamman työntekijän.

Työvoimapolitiikan pitää perustua mahdollisuuksiin ei pelotteisiin. Niin kauan kuin näin ei ole, on poliittisille lakoille tarvetta.