Finnwatchin arvion mukaan Suomi menettää aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena yhteisöveroja vuosittain 430 – 1 400 miljoonaa euroa. Jos tämä hurja arvio pitää paikkaansa niin tuolla summalla paikattaisiin jo huomattavasti puutteita yhteisissä julkisissa palveluissamme. Palvelujen laatu heikkenee nyt myös kahden päivän lakon takia, sitä ei voi kiistää. Järjestäytyneen ammattiyhdistysliikeen vaikean päätöksen johdosta oikeisto huutaa kovaan ääneen. Minä vastaan tuohon huutoon: Oi oikeisto, jos olisitte aidosti kiinnostuneita yhteisistä palveluistamme, olisitte nostaneet metelin jo aikaisemmin.

Oikeiston vastikään aloittama kuorolaulu “Eikö kukaan ajattele lapsia ja vanhuksia” on selkeä osoitus siitä, että kyseinen puolikas Suomesta on valmiina käyttämään retorisina pelinappuloinaan kaikkia ja kaikkea. On kummallista, että JHL:n kahden päivän poliittisen lakon keskellä yhtäkkiä ollaankin huolissaan yhteisistä julkisista palveluistamme sekä näiden palveluiden käyttäjistä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pohti twiitissään missä olivat huolestuneet yrittäjät kun lapsilisiä ja kansaneläkkeitä leikattiin, kun ryhmäkokoja kasvatettiin, kun kasvatuksen ja hoivan ammattilaiset vaativat parempaa palkkaa? Olisi vähemmän tekopyhää mikäli oikeisto yhtä kovaan ääneen vastustaisi esimerkiksi veronkiertoa.

Jos Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen asemassa oleville ihmisille olisi aidosti tärkeää pitää yllä Suomessa toimivia julkisia palveluita, niin he voisivat avata suunsa aiemmin. He voisivat nostaa lehtien etusivuille mainoksia, joilla vastustavat hallituksen leikkauspolitiikkaa. He voisivat ottaa megafonit kouraan ja osallistua suurmielensoitukseen hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan, kuten vuoden 2015 suurmielenosoituksessa tehtiin. Jos heitä aidosti kiinnostaisi julkisen palvelun varassa elävien ihmisten oikeudet ja elämä niin he olisivat olleet buuamassa Juhana Vartiaista lavalta aktiivimalli-mielenosoituksessa tämän vuoden helmikuussa. Jos heitä aidosti kiinnostaisi palvelujen laatu joita meidän isovanhempamme ja lapsemme tarvitsevat, he olisivat nostaneet asian tapetille jo huomattavasti aiemmin.

Lakot eivät ole koskaan helppo ratkaisu. Juha Sipilän hallituksen mantra on ollut, että “nämä leikkaukset ovat niitä vaikeita päätöksiä joita on tehtävä”. Samalla mantralla voimme perustella lakko-oikeuden harjoittamista. Kukaan ei lakkoile huvikseen, tämä oli vain yksi vaikea päätös pakon edessä. Lakko-oikeus katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu perustuslaissa. Tämä oikeus on yksi länsimaisen demokratian vaikuttamisen muodoista. Se on ele, jota päättäjien tulee kuunnella ja kunnioittaa.