Yli kaksi kuukautta ovat massiiviset mielenosoitukset jatkuneet Iranissa. Mielenosoitukset alkoivat, kun 16.9.2022 Mahsa Amini niminen nainen kuoli Iranin siveyspoliiisin pidätettyä hänet, Pidätyksen syy oli, että hänen hijabinsa, eli päähuivin, alta näkyi hiuksia. Hänet vietiin uudelleenkoulutuskeskukseen, jossa hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi.

Protesteissa ei ole kyse pelkästään hijabiin pukeutumisesta, vaan vuosikymmeniä jatkuneesta naisten alistamisesta. Vielä 43 vuotta sitten ennen islamilaisen hallinnon tekemää vallankumousta iranilaiset naiset elivät vapaammin. He saivat päättää miten pukeutuivat ja Iranin katukuvassa oli iloa, väriä ja tanssia. Miltei yön yli islamilaisen hallinnon astuttua valtaan kaikki tämä kiellettiin. Naiset eivät saa esimerkiksi ajaa polkupyörällä tai laulaa, hän ei saa passia ilman miehensä suostumusta, ilman isänsä suostumusta hän ei voi vaikuttaa puolisonsa valintaan, ilman hijabia 7- vuotias lapsi ei saa perusopetusta. Siveyspoliisi voi tehdä pidätyksen mitä pienimmästä syystä, kuten nilkka näkyy kaavun alta, kynnet ovat väärän väriset tai hiuksia näkyy hijabin reunan alta. Nämä naiset viedään uudelleenkoulutuskeskukseen. Siellä naisilta viedään passit ja puhelimet, kunnes he osoittavat kuuliaisuutta.

Kaksi viikkoa sitten maan parlamentti on kirjelmässään, jonka allekirjoitti yli kaksi kolmasosaa parlamentin jäsenistä, ottanut kantaa mielenilmausten lopettamiseen hyväksyen protestoijien teloitukset. Siihen mennessä 15000 protestoijaa oli vangittuna ja satoja jo menettäneet henkensä. Tämä luku kasvaa päivittäin. Mielenosoittajia on parlamentin kannanoton jälkeen tuomittu kuolemaan. Huomattavaa on myös uhrien nuori-ikä. Yksi nuorimmista surmansa saaneista on ollut 7-vuotias Helen Ahmadi. Uhrien keski-iän on arvioitu olevan täysi-ikäisyyden alapuolella.

Mielenosoitukset ovat ilmentyneet erityisesti suurina marsseina, mutta myös yksilöiden tekoina – monet naiset ovat kulkeneet nyt kaduilla ilman hiukset peittävää hijabia ja useat urheilijat ovat osoittaneet julkisesti tukeaan protesteille. Iranin maajoukkuetason urheilijoista mm Elnaz Rekabi esiintyi seinäkiipeilykilpailussa ilman hijabia, jousiampuja Parmida Ghassemi ja pikaluistelija Niloufar Nardani ovat paljastaneet hiuksensa palkintojenjaoissa, Iranin vesipoolojoukkue ja jalkapallojoukkue eivät laulaneet Iranin kansallislaulua ottelun loputtua, he myös peittivät maatunnukset pukeutumalla mustiin. Koko jalkapallojoukkue pidätettiin lentokentällä. Rantajalkapalloilija Saeed Piramoon teki maalin jälkeen hiustenleikkuu-eleen. Kehonrakentaja Ali Nazari tapettiin osoitettuaan tukea protesteille.

Nämä yksilöiden teot ovat äärimmäisen rohkeita, sillä asettuminen islamilashallintoa vastaan julkisesti, voi johtaa kidutukseen ja kuolemaan. Sosiaalisessa mediassa leviää mm. video siitä, kun aktivisti Khodanour Lajei sidottiin lipputankoon kiinni kun häntä oli ensin ammuttu. Hänen viimeinen toiveensa oli saada lasillinen vettä, kun hän virui sidottuna paaluun verenhukan aiheuttaessa voimakasta janon tunnetta. Hänen eteensä tuotiin vesilasi, mutta niin kauas, ettei hän ylettynyt siihen. Tämän oli tarkoitus pelottaa protestoijia, mutta teko saikin yhä suuremmat joukot liikkeelle

Omid Djalili vetoaa James O’Brienin haastattelussa, että läntisen maailman pitää puuttua tapahtumiin tai tuhannet ihmiset saavat surmansa. Haastattelussa hän kertoo ajatusmaailmasta hallituksen näkemyksen takana, jolla he perustelevat oikeutuksen teloituksiin. Heidän ajattelutapansa mukaan teloitus “on kuin joisi lasin vettä”. Teloituksen toteuttaminen on pyhään sotaan osallistumista ja takaa taivaspaikan murhaajalle. Tällaiset koraanin tulkinnat ovat islamilaisista suurimman osan mielestä väärin, mutta Khameinin johtaman islamilaisen hallinnon ollessa vallassa tällä retoriikalla he saavat myös kannattajansa ilmiantamaan protestoijia ja osallistumaan julmuuksiin ikuisen elämän toivossa.

Sosiaalisessa mediassa hastageilla #iranprotests2022 ja #mahsaamini, sekä tässä artikkelissa mainittujen nimien avulla, löytyy paljon aiheeseen liittyviä videoita. Monissa niistä rohkeat naiset kertovat tapahtumista tietäen, että se voi johtaa heidän kuolemaansa.

19.11. On “bloody november” – surullinen vuosipäivä, kun 2019 kapinassa tapettiin 1500 ihmistä. Iranissa kansa on noussut puolustamaan omaa vapauttaan omalta hallinnoltaan. Erityistä meneillään olevassa kapinassa on, että sillä ei ole yhtä johtajaa. Aiemmat vallankumousyritykset ovat kaatuneet siihen, että protestien johtajat on pidätetty ja sillä välin lukuisia ihmisiä murhattu, tällainen painostus on saanut kapinat loppumaan.

Tällä kapinalla ei ole yhtä johtajaa, vaan voima nousee iranilaisista naisista. Voimaa kuvaa, kun 16-vuotiaan pahoinpidellyn ja surmatun nuoren, Nika Shakaramin, äitiä pakotettiin tekemään valheellinen tunnustus, jossa hän todistaisi, että siveyspoliisit eivät olisi aiheuttaneet kuolemaa. Hän kieltäytyi. He uhkasivat polttaa äidin, johon hän vastasi sanomalla “you can’t burn women made of fire”, vapaasti käännettynä: “tulesta tehtyä naista ei voi polttaa”. Tämä lause on noussut yhdeksi mielenilmausten motoksi.

Protestit ovat olleet aseettomia, silti siveyspoliisi on turvautunut aseisiin ja moni on niiden luoteihin jo kuollut. Iranin protesteille pitäisi antaa maailman laajuinen näkyvyys. Niiden uhriluku on nousemassa pian tuhansiin. Tilanne vaatii kansainvälistä tukea ja puuttumista välittömästi. Iranilaisten protestoijien pääsyä sosiaaliseen mediaan rajoitetaan, maan internetyhteyksiä on katkaistu, mutta Starlink on nyt saatu käyttöön. Protestoijien viesti on: levittäkää sanaa.

Kuitenkin kansainvälisen painostuksen voimaan uskotaan ja islamilaisen hallinnon voima näyttää murenevan. Esimerkiksi maan armeija on ottanut kantaa, että siveyspoliisin toiminta ei liity heihin. 15.11. protestiin levisi kattaviksi lakoiksi. Esimerkiksi öljyteollisuuden työntekijät marssivat ulos työpaikaltaan. Taloutta halutaan romuttaa, ihmiset eivät osta kuin välttämättömiä elintarvikkeita.

Tämän artikkelin tiedot ovat poimittu sosiaalisesta mediasta. Kattavaa faktan tarkistusta ei ole pystytty suorittamaan. Suomen lehdistö on tästä syystä ollut aiheesta vaitonainen ja artikkelin kirjoittajana haluan tuoda tämän seikan esiin. Puolueetonta tietoa esimerkiksi hallituksen lähteistä ei ole saatavilla. Tämä artikkeli on se protestoijien ääni, jonka he haluavat lähettää eteenpäin. Tekstissä mainitut henkilöt ovat nousseet sosiaalisessa mediassa esille laajasti, jonka vuoksi heidät mainitaan nimillä. He antavat kasvot monille muille protestien uhreille. Vain kansainvälinen puuttuminen tilanteeseen voi vapauttaa Iranin naiset.