Halaan naista.  Meissä on paljon samaa – olemme äitejä molemmat, tykkäämme laulaa ja tanssia. Oikeastaan suurin ero välillämme on se, ettei hänellä ole passia. Historia, näyttäytyy meille hyvin erilaisena.  Kun minä tein lapsena laivalla matkaa Vaasasta Uumajaan isäni kainalossa, hän etsi myytyä äitiään suurkaupungin slummista. Sittemmin hän on itse paennut ihmiskaupan terävistä kynsistä.

Tavaran rahtaaminen mantereiden välillä, kertakäyttökulttuuri ja raaka-aineriisto tuottavat suuret, turhat päästöt. Kansan mielipiteitä repivät kehitysyhteistyörahat, pakolaisleirien orvot ja turvapaikanhakijat. Mediaa vaivaava polarisoituminen nousee väkijoukosta. Klikkaukset ruokkivat väittelyjä ja riidat ruokkivat klikkauksia.

Vedetään köyttä, jonka molemmat päät ovat liekeissä, mutta katse vihamiehen silmiin suunnattuna emme huomaa sitä. Tila välillämme täyttyy solvauksista ja lopulta unohdetaan olevamme naapureita.

Kun katsomme äärimmäistä köyhyyttä emme aina näe olevamme itse varkaita. Moraalittomimmat kaupat tapahtuvat Tor-verkossa. Kaikki on kaupan aseista sisäelimiin, uhanalaisten eläinten osista seksiorjiin.

Teot tehdään alueilla, joista itsemääräämisoikeus ja demokratia on riistetty. Arkisempaa siirtomaariistoa ovat kuitenkin tavalliset kulutushyödykkeemme. Kun jotain tuodaan meille halvalla ja kaukaa, pitäisi hälytysvalojen syttyä.

Viisisataa vuotta sitten alkanut aseellinen vapauden ja vaurauden ryöstäminen, muiden maiden valloittaminen siirtomaiksi ja väestön orjuuttaminen ei ole vieläkään historiaa. Miten voimme antaa rikollisen menneisyyden vielä tänä päivänä määrittää suurten väestöjen elinoloja?

Se, että länsimaat ovat orjuuttaneet suuren osan maailmaa, vaikuttaa tänne pohjolan perälle saakka niin halpoina tuotteina, kuin turvaa hakevina pakolaisina. Emme ota riittävän aktiivista roolia konfliktien ratkomisessa vedoten ongelmien kaukaisuuteen, oman väestön pienuuteen tai väkirikkaampien alueiden huonompaan käytökseen.

Riistetty tuote on halvin – meidän ei tarvitse tehdä vastapalvelusta. Saavutetuista eduista ei haluta luopua.

Lokaalisti paikallishallinnon tulee lähteä pienimmistä yksiköistä joko alueellisesti kuten kylistä tai sosiaalisesti kuten ammattiryhmät. Viestiä viedään portaittain eteenpäin kohti kansainvälistä keskustelua. Viestien tärkeyttä ylläpidetään ja ruohonjuurelta lähteneet ideat kuullaan.

Ympäristönäkökulma on selvä. Tavaran rahtaaminen mantereiden välillä, kertakäyttökulttuuri ja raaka-aineriisto tuottaa suuret, turhat päästöt. Perustoimintojen tulisi aina olla paikallisia.

Maapallo on nähtävä kokonaisuutena. Kun yhdellä alueella tulee kuivuus tai tulva, tasapainossa olevat maat antavat tukensa. Yhteinen etumme ei ole halpa pihviliha, vaan se että maailman keuhkot Brasiliassa toimivat. Toimiva globalismi jakaa tietoa, ystävyyttä ja tukea yli rajojen.

Ongelmat tulisi ratkaista paikallisesti kansainvälisellä tuella.

Kolonialismi näkyy tänä päivänä suuryritysten omistuksen kautta halpatuotteina, raaka- aineriistona ja ihmiskauppana. Kaikkien työvaiheiden, kustannusten ja voittojen on oltava avointa tietoa. Rauha ja tasavertaisuus ovat mahdollisia, kun resurssit jaetaan viisaasti ja työn määrä on kaikille sopiva.

Pahin painajaiseni avautuu sanomalehden sivuilla. Juuri nyt lapset kuolevat nälkään, sodat repivät ihmisiä riekaleiksi ja materialismi on nostettu huomion keskipisteeseen. Globaali vai lokaali – näköalojen suhde täytyy saada kuntoon.

Kansainvälisen ja paikallisen pitää molempien tukea sekä kokonaisuutta, että yksilöä.

Suomi lupaa turvata äidin ja pienen lapsen elämän. Poskeni poskeasi vasten tunnen sinut ja kuulen kiitoksesi. En ole antanut paljoakaan “ei minulta mitään puutu” -todellisuudestani.

Perspektiivi ja pelko vääristävät totuuden. Minä vain synnyin onnellisen tähden alle – pohjantähden. Sinusta historian taakka on irrottanut otteensa ja voit suunnitella elämäsi kuten minä, ilman pelkoa. Sen tulisi olla toteutuva ihmisoikeus ja globaali tavoite.