Yritys pyrkii maksimoimaan voittoa hankkimalla lisää asiakkaita. Lastensuojelupalveluissa tämä tavoite on hyvin kyseenalainen. Vaitiolovelvollisuuden taakse saadaan kätkettyä paljon.
Vilkaistaanpa päivälehtiin viimeisten 10 vuoden varrelta:
”Mehiläisen johdolla miljoonaosakkeet Luxemburgissa. Joukko Mehiläisen ”avainhenkilöitä” omistaa yhtiötä Luxemburgin kautta. Asiantuntijan mukaan on ongelmallista, että sote-jätin omistajia jää piiloon.” Otsikoi IS 2017
Kansan Uutiset uutisoi 11/21: “Viime vuoden isotuloisin johtaja sote-bisneksessä oli hoiva- ja terveyskonserni Mehiläisen Janne-Olli Järvenpää hiukan vajaan miljoonan euron tienesteillä”
YLE Elävä Arkisto 2012: ”Lasten huostaanotoista on tullut kansainvälistä kasvubisnestä samaan aikaan kun yhä useampi sosiaalityöntekijä on epäpätevä.”
”Mitä enemmän lasten sijoitushoidosta siirtyy markkinoiden armoille, sitä vaikeammin hallittavaksi lastensuojelu tulee”, toteaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.
Miten tämä on mahdollista? Ovatko kaikki lastensuojelutyöntekijämme korruptoituneita?
Lastensuojelutyöntekijät ovat varmasti vilpittömästi hyvällä asialla, joten kuvion mahdollistumisen täytyy olla rakenteellinen ongelma. Tai oikeammin erittäin suurella taidolla rakennettu kokonaisuus. Työntekijöille annetaan toimintamallit, jotka tukevat firmojen rahallisia tavoitteita. Yhtä aikaa yksiköissä painaa tulostavoitteellisuus. Viivan alle pitää jäädä mahdollisimman iso luku. Johtoporras siirtää painetta eteenpäin ja ketjureaktiot käytöksessä voivat olla epäselviä. Työntekijöitä on liian vähän – lopputuloksena suositellaan yksityistä.
Kyse saattaa olla esimerkiksi vastuun siirtämisestä, kiireestä tai voimattomuuden tunteesta. Yksityisillä taas pyritään antamaan ”mahdollisimman hyvää palvelua”. Kunnan on vaikea kieltäytyä, jos suositellaan jotain tiettyä palvelua. Olen saanut kentältä viestiä, että lapsille tyrkytetään palveluita, joita ei edes haluta, samaan aikaan salaatin saaminen iltapalalle voi olla liian vaikea pyyntö toteuttaa. Lapset tarvitsevat yksilöllistä joustoa ja rakkautta yhtä aikaa, kuin rajoja. Jokaisen lapsen sijoittaminen maksaa yli 10000 euroa/ kuukausi. tällä summalla pitäisi ihan oikeasti saada hyvää hoitoa, sellaista joka tähtää perheen hyvinvointiin ja lapsen palaamiseen kotiin, jos se vain on mahdollista.
Monissa kunnissa suuri osa sotekuluista aiheutuu juuri perheyksikön ostopalveluista.
Kunnat ovat tarvinneet paljon erikoispalveluita, joita on voitu tuottaa vain yksityisillä. Tästä esimerkkinä tukihenkilöpalvelut, jotka voisivat hyvin olla kunnan omia palveluita. Hyvinvointialueen vahvuus on se, että se voi alkaa tuottamaan myös erityispalveluita. Hyvinvointialueella on aito mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen ja ottaa se haltuun – pois ylikansallisten jättien hyppysistä. Tämä tuo myös säästöjä.
Bisnes on bisnestä
Yrityksen tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen. Tätä ei pidä hetkeksikään unohtaa, kun käsitellään aihetta. Minusta on erittäin huolestuttavaa, että yhä suurempi osa lastensuojelun toiminnoista on yksityisten firmojen omistuksessa.
Jos Suomi olisi suuri amme, lastensuojelupalvelut toteutettuna suurten sotejättien kautta vastaa ammeen tulpan avaamista. Meidän varallisuutemme valuu kunnilta ja valtioilta yksityisille, jopa veroparatiisien kasvottomiin kaivoihin. Asian voi nähdä niinkin, että myymme lapsemme raaka-aineiksi sotejäteille. Näistä raaka-aineista ne takovat kultaa.
Isommassa kuviossa ei ole tarkoitus, että lasten ongelmat raukeaisivat – silloinhan sotejätit menettäisivät lypsylehmiään.
Aluehallinnon mahdollisuus on käyttää resursseja lastensuojelubisneksen avaamiseen ja miettiä miten palvelut saataisiin turvattua julkisin voimin.
On huomionarvoista, että sama tilanne koskee muitakin aloja, joilla on korkea yksityistämisaste ja asiat voidaan piilottaa vaitiolovelvollisuuden taakse – toisin sanoen vammais- ja vanhusten palveluita.
Miten tilanne pitäisi hoitaa?
Julkiset palvelut ovat hyvin seurattuja ja siksi laadukkaita – tai tulisi olla. Tässä uskon, että aluehallinto on paremmin toimiva muoto, kuin se että lastensuojelu olisi vain yksi hankala osa kunnan sotekokonaisuudessa.
- Ennaltaehkäisevä toiminta
- Tuetaan perheitä, ei syyllistetä
- Hoidetaan koko perhettä, kunnes tilanne saadaan kuntoon
