HUMANITÄÄRISTÄ APUA UKRAINAAN
Projekti alkoi kehittyä uutisten myötä, kun Venäjän ilmahyökkäykset kohdistuivat Ukrainan sähkö- ja vesilaitoksiin, tärkeään infrastruktuuriin. Somessa alkoi näkyä videoita lumisesta Ukrainasta ja suomalaisena talven raadollisuus on helppo ymmärtää.
Niin mielessä kuin sydämessä alkoi kiertää ajatus lämpimien vaatteiden toimittamisesta etulinjaan ja sinne, missä apua tarvitaan. Aiempaa kokemusta avustuskuormien pitkistä ajoista minulla on Kreikan pakolaisleirille Katsikakseen sekä kahdelta reissulta romanialaiseen lastenkotiin. Ison pakettiauton omistajana näin, että tässä olisi nyt sauma heittää oma korsi kekoon – nimikin velvoittaa, sekä oman sukuni evakkokokemukset, joita muistellaan vieläkin äidin ja sukulaisten kanssa usein.
Ukrainalaiset osallistujat Vasemmistoliiton puoluekokouksessa keväällä
Otin yhteyttä keväällä tapaamiini ukrainalaisiin vasemmistoaktivisteihin, jotka kertoivat meille puoluekokouksessa maan hädästä sekä paikallisesta avustustoiminnasta, jossa he olivat mukana. Olin myös yhteydessä erilaisiin avustusmatkoja tekeviin tahoihin Paraisilla ja Aurassa ja sain vinkkejä matkan tekoon, erityisesti rajan ylitykseen. Myös viranomaisilta kysyin neuvoja.
Päätös matkanteosta sinetöityi, kun turkulainen polkupyöräkirppis Maailmanpyörä lupasi antaa tukea matkakustannuksiin – laivaylityksiin sekä dieselkuluihin. Myöhemmin matkaa lähti rahoittamaan muutama yksityinen tuttava, mikä mahdollisti yöpymiset matkan varrella sisätiloissa. Suurkiitos lahjoittajille! Katsoin kalenterista sopivan kolon kahden kokouksen, aluevaltuuston ja pelastuslautakunnan väliin.
Ystäväni Mervi Toriseva näki pohdintojani somessa ja tarjosi käyttöön varastoaan tavaran keräystä varten. Heidän lähellä oleva Grillikahvila Silta lupasi ottaa vastaan tavaraa jotka Mervin mies Mikko haki päivittäin grilliltä. Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen ja laitoin facebookiin tapahtuma ilmoituksen “avustusmatka Ukrainaan”. Keräyspaikkoina toimivat Sillan lisäksi Elävän kulttuurin Koroinen yhdistyksen kahvila Turussa ja Baldur yhteysalus / Nötön Kyläkauppa ulkosaaristossa, lisäksi oma-aloitteisesti erilaiset tahot laittoivat pystyyn keräyksiä, mm. Åbo Akademissa ja Mikaelin seurakunnassa.
Koroisilla pakkaustalkoot
Tavaralahjoituksia tuli paljon. Pakatessa kävimme läpi vielä kaiken, lajittelimme tavarat, ja mikä tärkeintä, puristimme vaatteista ilmat pois. Näin autoon saatiin mahtumaan kolminkertainen määrä tavaraa. Auto tulikin pakattua todella tiiviisti. Yli jäi vain muutama peitto ja kattila, kaikki muu saatiin kyytiin. Tässä kohtaa haluan osoittaa suurkiitokset kaikille lahjoittajille, sekä niille, jotka tulivat auttamaan pakkaamisessa.
Alkuperäinen ideani oli ajaa autolla Lviviin ja siellä purkaa rahti jatkokuljetusta varten eturintamaan. En onnistunut saamaan Suomen kontaktien kautta jatkokuljetusta järjestymään ja lviviläisen yhteyshekilöni kertoi minulle, että heidän järjestöllään olisi paremmat varastotilat Uzhorodissa, jossa avun tarvekin olisi suurin ja sieltä voisi siirtää lahjoituksia eteenpäin myös eturintamalle – sekä köyhän alueen pakolaisille. Hän myös viestitti Uzhorodin rajakaupungin olevan Ukrainan köyhintä aluetta. Kartasta katsottuna Uzhorodiin olisi pari sataa kilometriä pitempi matka, mutta alueen turvallisuustilanne olisi parempi kuin Lvivissä, koska on kyse aivan rajalla sijaitsevasta kaupungista, eikä sisäistä ajoa tulisi paljoa.
Ideasta kolme viikkoa ja auto oli pakattu.
RADIOSSA SOI: “JOULUPUKKI MATKAAN JO KÄY”
Lähdimme aamulla 6 hujakoilla Turusta. Apulaiseksi mukaan matkaan tuli autonkorjausta taitava ystäväni Myyrä. Tavaratilassa oli yli 1900kg avustustarvikkeita, tarkemmin numeroina: peitot ja huovat 130, talvitakit 410, pyyhkeet 250, lakanat 120, kengät 150, makuupussit 25, paidat 750, housut 450, usb-kaapelit 1 laatikko, isot paristot 1200, sukat + lapaset + huivit + pipot 1600, kattilat 40, retkipatjat 12, otsalamput ja muu tekniikka 1 laatikko, hygienia + kuukautissuojat 1 laatikko, kuivaruoka 4 laatikkoa, kynttilät 1 laatikko, EA-laukut 10, lääkinnälliset tarvikkeet (siteet jne) 1 laatikko. Kuorman varovainen hinta-arvio kirppishinnoin n. 40 000 euroa.
Ensimmäinen pysähdys oli Salossa, josta sain lainaan kahdet sirpaleliivit. Eckerö Linen Vuosaaren satamassa oli jo hieman itä-eurooppalaista tunnelmaa ja paatti oli kotoisaa “yhteysalustasoa”, ei mikään kimalteleva tangoristeilijä.
Viron puolella oli puoli metriä lunta ja seuraavat 1800 km ajettiin todella haastavissa olosuhteissa. Sää vaihteli lumimyrskyn ja jäätävän sateen koko kirjolla, tien pinnalla sohjoa ja jäätä. Painavan kuorman kanssa ajettiin tosi varovaisesti. Ensimmäisenä yönä ei jäänyt juuri aikaa nukkumiseen, kun ajomatka vei oletettua tuplasti kauemmin.
Unta palloon tuli otettua Puolassa pellon laidalla tunnin verran, ja matka jatkui. Vähillä pysähdyksillä saavuimme lähelle Ukrainan rajaa jo toisena iltana. Asetuimme Slovakiassa sijaitsevaan halpaan majataloon – 64e / 2 henkilöä / 2 yötä.
Slovakiassa oli juuri kaatunut hallitus ja sitä juhlivat paikalliset tarjosivat tervetuliaisiksi paikallista vahvasti katajanmarjalla maustettua giniä ja sain kuulla tarinoita Slovakian politiikan surkeasta tilasta, sekä tietenkin puhuttiin jääkiekosta.
Aamulla matka jatkui kohti Ukrainaa. Matkaa rajalle ei ollut kuin toistakymmentä kilometriä. Vaikka jonossa ei ollut kuin pari kymmentä autoa rajarituaaleissa meni 5 tuntia. Rajan ylityksestä olisi tarinaa kerrottavaksi, mutta viranomaistoiminnan raportoiminen julkisesti ei ole suotavaa. Pitkällisestä prosessista huolimatta koin, että meitä kohdeltiin hyvin. Mikään helppo prosessi tuo ei ollut.
Ukraina-kyltti oli koruton ja siitä eteenpäin alkoivat melko surkeassa kunnossa olevat tiet ja äärimmäistä köyhyyttä ilmentävät näyt. Ohitimme kaksikon, joka talutti kaikin voimin jarruttaen alamäkeen polkupyörää, jonka päälle oli lastattu 2-metrinen tukki. Se oli ensimmäinen merkki tulevista sähkön puutteen ja lämmityksen haasteista. Autokanta oli paljolti Neuvostoliiton aikaista, mm 60-luvun kuorma-auto tuli vastaan ja useita pikku ladoja, mutta toki myös uudempaa.
Kohteemme sijaitsi slummimaisella alueella, jossa talot olivat merkittävän huonokuntoisia, tiellä oli paljon sulaneen lumen tuomaa sameaa, ruskeaa vettä, eikä kuoppia voinut ennustaa. Roskaa oli joka puolella röykkiöittäin – kaatopaikkakasoja. Olen käynyt Thaimaan slummissa ja sielläkin oli siistimpää. Pakkasen rajamailla oleva lämpötila nosti kurjuuden tunnelmaa. Väestö tällä alueella oli romaneja.
Löysimme paikan, jossa kuorma purettaisiin ja varastoitaisiin. Se oli yksi hieman vähemmän murjuisen oloinen talo, jonka suuresta “varastotilasta” paljastui kirkko alttareineen. Paikallinen pastori tervehti meitä huutamalla iloisesti “Jumala Rakastaa!”. Hän oli oppinut tämän verran suomea, koska yksi alueen viiden samanlaisen pienen paikallisen kirkon pastoreista oli suomalainen.
Kun avasimme takaluukun ja tavaran määrä paljastui ihmisille heidän reaktioitaan en unohda ikinä. Eräs puuhakas nainen oli aivan kyyneleet silmissä. Kaikki olivat käsinkosketeltavan ihmeissään, enkä voinut lakata hymyilemästä. Ymmärsin avun tarpeen ja suuruuden. Me toimme ihmisille toivoa ja mahdollisuuden selviytyä tulevasta talvesta lämpimien peittojen ja vaatteiden muodossa. Me toimme taivaan ihmeen jouluun.
Kirkon avustuspiiriin kuuluvassa kylässä asui 2000 ihmistä, taloissa oli keskimäärin 10-12 asukasta. Alueella oli 350 pakolaista. Uzhorod taas on väkiluvultaan noin 150 000 asukkaan kaupunki, johon on muuttanut 11 000 – 15 000 pakolaista. On tyypillistä, että ihmiset, jotka ovat lähteneet evakkoon muualle Eurooppaan ovat antaneet niille asuntonsa, jotka siirtyivät Ukrainan sisällä länttä kohti.
Kahvipannu tuli heti käyttöön
Purimme lastin tehokkaasti kirkon tiloihin ja ripeään työhön tottunut väki järjesti toimivan ketjun. Suurin osa kuormasta tulisi kylällä asuvien Ukrainan sisäisten pakolaisten käyttöön ja osa tavarasta tulisi lähtemään seuraavalla viikolla rintamalle. Kuormasta purettiin kahvipannu ja sillä keitettiin meille teet. Tee tuokion aikana katkesivat sähköt. Alueella oli mahdollisuus sähköön kolme tuntia päivässä. Päivän tapahtumat olivat vieneet ruokahalun, mutta nieleskelin kiitollisena minulle tarjotun kakun palan.
Seuraavaksi lähdimme pastorin kodin ovelle, jossa tapahtui normaalia avustusten jakoa. Pastori kertoi väelle meidän tuomasta kuormasta ja sanoi, että ensin jaetaan rintamalle lähtevää tavarat, sitten pakolaisille ja lopuksi paikallisille. Yhtäkkiä minusta tuntui, että kuorma ei ollutkaan niin suuri, kun ymmärsin hädän ja tarpeen määrän ympärilläni.
Paikalla oli mies, joka oli kotilomalla sodasta (sotilas ei ole kuvassa) ja hän järjesti tavaraa kuormasta suoraan etulinjan tuntumassa sijaitsevaan pataljoonaan. Hän esitteli meille pataljoonan lippua, sekä romanialaisten lippua, josta pastori tiesi kertoa, että lipun keskellä olevan kärrynpyörän pinnat edustavat 13 maata, joista Suomi on yksi, pyörä itsessään edustaa jatkuvaa liikettä.
UNDERGROUND GALLERIA
Kysyimme vapaaehtoiselta, minne meidän kannattaisi mennä ennen maasta poistumista. Hän kertoi, että he olivat menossa Undergroud Galleriaan taidenäyttelyavajaisiin, jossa oli taidetta ympäri Ukrainaa.
Underground Galleria sijaitsi kivitalossa. Avajaisten kunniaksi paikalla oli agregaatti, joten valoa oli, lämpöä ei paljoa enempää kuin ulkona ja kaikki pitivätkin talvitakit päällä. Tervetuliaismaljaksi tarjottiin ukrainalaista konjakkia, kuskina en paljoa tohtinut maistaa.
Vietimme joitain tunteja gallerialla, jossa oli oikein mukava yhteisöllinen tunnelma. Käytävässä sijaitsevan galleriatilan lisäksi talossa oli useita taiteilijoiden työhuoneita, joista yksi oli nyt oleskelutilana. Vanhempi kuvataiteilijamies esitteli takomaansa suurta kirvestä, joka oli taottu Zaporizzjan raudasta. Hänen isänsä oli aikoinaan siirretty pakkotyöhön Siperiaan puunkaatajaksi, “lumberjackiksi”. Hän oli takonut kirveen pojalleen. Tarinaan mahtui niin paljon symboliikkaa, että kirveellä täytyi olla Excaliburin voimat.
Näytelyssä tapasin monta mielenkiintoista hahmoa. Nuori nainen, joka oli 9 vuotta sitten paennut Krimiltä ja sitten taas Donbasista. Eräs nainen kertoi olevansa lähdössä seuraavana päivänä Vaasaan taiteilijaresidenssiin kuukaudeksi. Näyttelyn pääjärjestäjiä kutsui minua kylään kotiinsa Hersoniin.
Tuli aika lähteä. Kävimme vielä pienellä kävelyllä Uzhorodin keskustassa ihmettelemässä pimeää kaupunkia. Joissain kerrostaloissa oli agregaatteja, mutta niissäkin selvästi säästettiin sähköä ja lamput oli päällä vain muutamissa huoneissa. Muutamissa katutason kaupoissa oli myös valot päällä ja autojen lamput valaisivat teitä, muuten oli säkkipimeää. Ihmisiä liikkui melko paljon, mutta hekään eivät tuhlailleet paristoja taskulamppuihin vaan, kulkivat pimeässä. Monet kantoivat vesikanistereita.
Saavuimme rajajonoon, joka ei ollut hirveän pitkän, mutta pian selvisi, että se ei todellakaan liikkunut mihinkään. Rajan ylittäjät lämmittelivät autoissa ja välillä kävivät ulkona tupakalla tai metsässä pissalla. Nainen rauhoitteli pitkään sylissä itkevää lasta. Viranomaisten toiminnasta en raportoi enempiä. Kuormaa ei meillä tietenkään ollut, mutta toisaalta lähes mitään ei olisi Ukrainasta saanut rajan yli viedäkään. Tupakan määrä oli rajoitettu 2 askiin ja ruokaa tai polttoainetta ei maasta saanut viedä. Vähäisiin eväisiin ei puututtu. Resurssit haluttiin pitää maassa, koska tavaran saaminen rajan yli Ukrainaan päin oli todella vaikeaa.
Rajanylitysten myötä ymmärsin, että avustuksen saaminen rajan yli oli ensiarvoista. Jos tavarat olisi jättänyt Puolaan, ei niitä kukaan olisi toimittanut perille. Neljältä yöllä pääsimme majapaikkaan, josta jo aamulla suuntaisimme taas kohti Suomea.
Yhteensä 3700Km tuli ajettua, toivoa jaettua. Ukraina on nyt ollut joka yö unissani. Yhtenä yönä laukkasin ratsujoukoissa ylämäkeen vuorenrinnettä suomenhevosella. Täytynee lähteä uudestaan.
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa, joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
Hyvää joulua – Lotta Laaksonen
Vanhaa autokantaa käytössä
Kaluston siirtoa
Pikkupojat sahan ja kirveen varressa
Teissä olevia kuoppia oli kuraveden alta mahdotonta havaita
Tulivoimaa lavetilla
Katukuvaa
Vanhoja Ladoja oli paljon käytössä