Mikro- ja yksinyrittäjiä on Suomessa 200 000.  Emme siis puhu aivan pienestä vähemmistöstä, vaan 4 % suomalaisia!  Yhtään uutta työpaikkaa ei ole määrällisesti syntynyt suuryrityksiin 2000-luvulla, mutta pienyritysten tarjoamat työpaikat ovat kasvussa.

Yrittäjille oma ala, aihe ja työ ovat tärkeitä arvoja.  Suurin osa mikro- ja yksinyrittäjistä toteuttaa unelmaansa työn kautta.

Yhteiskunta yllyttää yrittämään.  Yrittämistä opetetaan jo peruskoulussa.  Opiskelijoita kannustetaan perustamaan osuuskuntia opiskeluaikana.  Kun yrittäjän polulle astuu, pian iskee todellisuus.  Monenmoiset maksut ja velvoitteet sitovat yrittäjää ja piiskaavat yrittämään yhä kovemmin, enemmän, totisemmin.

Yksinyrittäjä aloittaa usein pienestä.  Pitää ottaa velkaa, jotta voi investoida mahdollisiin koneisiin ja tarvikkeisiin.  Tuoreelle yrittäjälle nousee äkkiä seinä vastaan.  Verot ovat armottomat, tuet lakkaavat tyystin, pelkästään YELiin menee tuhansia euroja vuodessa.  Jo yrittäjäkoulutuksessa kerrotaan, että ensimmäisinä vuosina ei kannata haaveilla lomasta ja että usein yritys alkaa kannattamaan vasta 3-5 vuotta yrityksen perustamisesta.

Asiakkaat pitää etsiä, kirjanpito hoitaa, avun palkkaaminen on suuri sääntöviidakko, jossa on kokemattoman uuden yrittäjän todella helppo tehdä virheitä.  Yrittäminen ei ole helppoa!

Mitä jos kaikki työttömät saisivat perustaa 6kk:ksi yrityksen ilman, että se vaikuttaisi työmarkkinatukeen mitenkään?  Oli se sitten patalappujen virkkaamista, mökkitalkkaritoimintaa tai kännykän lasien korjausta.  Tämä toisi pientä lisätuloa työttömyyteen, aktivoisi ja antaisi onnistumisen tunteita. Osa yrityksistä lähtisi varmasti laukalle ja näin muodostuisi uusia työpaikkoja ja verotuloja.  Osa yrityksistä lopahtaisivat alkuunsa.  Olisiko siitä kuitenkaan haittaa yhteiskunnalle? Ei. Joten miksi yrittämistä ei ole mahdollistettu työmarkkinatuella oleville?  Yrittäjätulo tulisi laskea samalla kaavalla työtulona, kuin vieraaltakin saatu palkka.  Mikroyrittäjällä se olisi verrattavissa osa-aikatyöhön.

Mikro- ja yksinyrittäjät lisäävät huoltovarmuutta ja nostavat maan omavaraisuusastetta

Mikro- ja yksinyrittäminen mahdollistaa elämää syrjäseuduilla, joissa ei ole työpaikkoja.  Luonnonmukaiset pienet yritykset mahdollistuisivat yrittäjän sosiaaliturvan kautta.  Mikroyrittäjällä pitää olla mahdollisuus 0-tulokuukausiin ilman, että lakkauttaa yrityksen.  Yritysten lakkauttamiseen tähtäävä työllisyyspolitiikka ei palvele työmarkkinoita, vaan kortistoa.

Mikroyrittäjyys lisää maamme omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.  Esimerkin otan läheltä – olen toiminut liki 2 vuotta pienen saaristokylän kyläkauppiaana.  Tuloa työstä tulee vain kesäisin, muuten kulut peittoavat pienet tulot.  Kuitenkin kyläkauppa saaristossa ylläpitää lähiseudun asukkaiden huoltovarmuutta.  Force major -tilanteessa lähiseudun asukkailla on käytössä ruoka- ja vesivarasto.  Myös kaikenlaiset käsityö-, rakennus- ja korjaustoimintaa tekevät yritykset lisäävät syrjäseutujen huoltovarmuutta ja nostavat ammattitaitoa.

Pien-, mikro- ja yksinyrittäjyyttä tulee jatkossa tukea paremmin.  Tärkeimpänä tulee turvata sosiaaliturva niinä aikoina ja niissä tilanteissa, joissa yritystoiminta ei riitä elättämään.  Työvoimatoimisto toimii vakuutuslääkärille tyypillisen vallan ja sattumanvaraisuuden tavoin määrittäessään kuka on päätoiminen ja kuka sivutoiminen yrittäjä.  Mikäli yritysmuoto on osakeyhtiö riittää päätoimisuuteen yli 30 % omistajuus yrityksessä, vaikka yrityksellä ei olisi merkittäviä tuloja.  Tämä on huonoa työllisyyspolitiikkaa ja ajaa yritteliäät tekijät suuryritysten palkkalistoille, vaikka voisivat tukea työllään maamme omavaraisuutta, paikallisuutta ja työllisyyttä.

Seuraavalta hallitukselta vaadin toimia pienimuotoisen yrittämisen mahdollistamiseksi!

Kokemuksella – 14 vuotta mikro- / yksinyrittäjyyttä takana
– Lotta

Lue myös aiempi blogini aiheesta omavaraisuuden mahdollistaminen:

Omavaraisuus tulisi mahdollistaa yhteiskunnan taholta