Suomessa yksinyrittäjiä on n 200 000 ja alle 10 työntekijän yrityksiä 96% kaikista yrityksistä. Suuryritykset eivät ole määrällisesti luoneet yhtään uusia työpaikkoja 2000-luvulla.

Pienten paikkakuntien yrittäjät ylläpitävät saariston huoltovarmuutta! Kriisin tapahtuessa on tärkeää, että paikalliset toiminnot, kuten ruoantuotanto ja -jakelu, infran ylläpitäminen, kuljetukset, sekä terveyspalvelut ovat kunnossa.

Yrittämiseen kannustetaan jo peruskoulussa. Kuitenkin yrittäjyys sisältää paljon riskinottoa. Nolla- tai miinuskuukausien kohdatessa yrittäjä on sosiaaliturvan ulkopuolella.

Osatyökykyisten määrä kasvaa. Jos mikroyrittämisestä tehtäisiin osa-aikatyöhön rinnastettava vaihtoehto, jolloin työtulo vähentäisi työmarkkinatukea samoin, kuin tällä hetkellä osa-aikatyö, mahdollistuisi toiminimien perustamisen ilman työmarkkinatukioikeuden menetystä. Se helpottaisi käsitöistä, elintarvike- ja puutarhatuotteiden myynnistä ja naapurin remonttiavusta lisätulojen saamisen. Tämä pienentäisi yrittäjän riskinottoa, vähentäisi työttömyystukien määrää sekä lisäisi verotuloja.

Vaalikoneet kysyvät toistuvasti – kumman valitset, leikkaukset julkisista menoista vai veronkorotukset?

Yrittäjänä on vaikea käsittää, miksi vaihtoehdot ovat tässä. Jos firmalla menee huonosti, en mieti, miten saisin kerättyä varoja firman sisältä tai miten vähentäisin firman “hyvinvointia”, vaan onko myynnin kate kohdillaan, onko asioita, joita voisin tehdä itse paremmin, voisinko vähentää ulkopuolelta ostettuja palveluita, tuottaa itse myyntiartikkeleita, lisätä vetovoimaa, markkinoida laajemmin ja ehkäistä varojen kulumista turhiin hankintoihin. 

Pitkällä tähtäimellä kannatan perustuloa, mutta juuri nyt ei ole suurten muutosten aika verotuksen ja tukien suhteen. Tuloeroihin pitää puuttua. Kannatan mm. miljönääriveroa – mutta keinoja lähestyä valtion taloudenhoitoa on muitakin!

Pitää miettiä, mitkä ovat resursseja ja rahaa kuluttavia turhia toimintoja, joita voi järkevöittää. Esimerkkinä pitkät kuljetusmatkat: vaikka tuonti kuljetuksineen olisi halvempi, niin rahat jää silloin ulkomaille ja poistuu meidän ostovoiman kierrosta. Pelkkä hankintahinnoista tinkiminen ei kohenna taloutta, resurssit valuvat silloin muualle ja kokonaistilanne kurjistuu.

Ratkaisuni talouden tasapainottamiseen ja valtionvelkaan ovat seuraavat: viennin ja tuonnin järkevöittäminen sekä omavaraisuuden ja paikallisuuden lisääminen, tietotaidon vieminen ja tuotteistaminen, verotulojen katoaminen veroparatiiseihin on estettävä, osatyökykyisten osallistuminen yhteiskunnan toimintoihin, yksin-, mikro- ja pienyrittäjien sosiaaliturva kuntoon.