Päättymäisillään on kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi.  Aloite on saavuttamassa tarvittavaa 50 000 allekirjoituksen rajaa.  Aloite on tärkeä ja sille on vahvat perusteet.

Suomessa käytettävä turve on keskimäärin 3000 vuotta vanhaa.  Turvekerros kasvaa alle millimetrin vuodessa.  Jokaista polttoturpeen kuutiometriä varten kaivetaan 3-5 kuutiometriä turvetta.  Soiden ojituksella on biodiversiteettiä heikentävä, vesistöjä – Itämerta myöten – rehevöittävä ja happamoittava vaikutus.  Suot ovat tärkeä vesivarasto ylläpitämään tarvittavaa ilmaston kosteutta ja tasaamaan tulvahuippuja.

Turpeen polton lopettaminen on avain kestävään energiapolitiikkaan.  Sen osuus Suomen energiatuotannossa on vain 4,5%.  Suomessa turpeen energiakäytön päästöt ovat yli 7 miljoonaa tonnia.  Se on lähes 40 prosenttia hallituksen yhä puuttuvasta 19 miljoonan tonnin ilmastopäästöjen vähennystavoitteesta.  Vertailun vuoksi: Suomen henkilöautoliikenteen päästöt ovat noin 6 miljoonaa tonnia.

Toteutuessaan päätös kattaa sellaisenaan 40% Suomen päästötavoitteista. Energiateollisuus on kehittymässä vähäpäästöisempään ja omavaraisempaan suuntaan uusiutuvien energiamuotojen avulla.  Kaivuun aiheuttama soiden erityisen ekologian tuhoaminen on peruuttamatonta.  Avainasemassa on kokonaisvaltainen energiasuunnittelu.

Uusiutuvat energiamuodot ovat vaihtoehto turpeelle.  Suomen kalliossa on hyödynnettävissä maalämpöä alle 200 metrin syvyydessä energiamäärä, joka vastaa Suomen tuhannen vuoden energiankulutusta.  Yhden tuulivoimalan vuotuinen tuotto taas vastaa noin sataa rekkalastia turvetta, kun yhden rekan tilavuus on noin sata kuutiometriä.  Tällä hetkellä Suomessa poltetaan turvetta noin 25 miljoonaa kuutiometriä eli 250 000 rekka-autollista vuodessa.  Lisäksi poistetaan päältä kaksin verroin kasvuturvetta.

Nyt lisääntynyt tuontihakkeen määrä ei johdu turpeen alasajon myötä hakkeen tarpeen kasvusta, vaan siitä ettei kotimaista haketta ole ollut saavilla niin paljoa kuin aiempina vuosina.  Samalla on otsikoitu siitä, miten ylituotettua sellua on myyty Kiinaan.  Sellua lähtee Kiinanvientiin keskimääräin 100 000 tonnia kuukaudessa.  Talvikauden sähkönkulutuspiikki on ratkaisevassa asemassa energiantuotantoa suunniteltaessa.  Tuulivoimasta ja vesivoimasta on vuodenajasta ja säistä riippuen jopa ylituotantoa.  Tässä kohtaa pitäisi ottaa kokonaistarkasteluun energiapuun käyttö ja pyrkiä Venäjän tuonnin ja Kiinan viennin sijasta omavaraisuuteen.

Uusiutuvien energiamuotojen työllistävyys on korkeampi kuin turpeen, joka työllistää tällä hetkellä suoraan vain 1600 kaivuun ja 600 kuljetuksen henkilöä.  Viime vuonna turpeelle jyvitettiin verotukea 172 miljoonaa euroa.  Työvoimapoliittisesti turpeen polton jatkaminen ei ole perusteltua.  Vuodesta 2017 ei uusille tuulivoimaloille enää makseta valtion tukia, koska ne ovat kannattavia markkinaehtoisestikin.  Myös tuulivoima ja pian aurinkovoimakin, jotka ovat nykyään kokonaiselinkaaritarkastelussa halvimmat sähköntuotannon muodot, työllistävät tuhansia ihmisiä.

Turpeenpolton sijaan meillä on laaja keinovalikoima tuottaa energiaa ja lämpöä – poltossa hake ja energiajäte, päästövapaat aurinko- vesi- ja tuulivoima, sekä maaläpö, biokaasuvoimalat elintarviketuontantolaisten yhteyteen, muut pienvoimalat, sekä energian varastoinnin kehittäminen.  Turpeen polton lopettamisella olemme 40% lähempänä päästötavoitteitamme.