Liian moni neuropsykiatrisista oireista kärsivä nuori joutuu ongelmiin. Usein lapsen tilapäinen sijoitus on ratkaisu. Usein tilapäisestä muodostuu pysyvä.
Hei kelataas taakse päin, missä kohtaa meni pieleen?
Nimittäin väitän, että suuri osa näistä neuropsykiatrisista ongelmista johtuvista sijoituksista pystyttäisiin estämään! Ihan muutama sana siitä mistä on kyse, ennen kuin menen ratkaisuihin:
Neuropsykiatirisesti (”nepsy”) oireilevia henkilötä on väestössämme ehkä jopa noin 10 prosenttia. Tai niinkuin sanotaan, useimmilla ihmisillä on jotain nepsy-/autismipiirteitä ja puhutaankin yleisesti autisminkirjosta. Kyse ei ole kasvatuksesta vaan geeneistä. On tutkittu löytyvän 5 eri geeniä, jotka vaikuttavat näihin neuropsykiatrisiin ominaisuuksiin. Neljä näistä geeneistä liittyy aivojen dopamiinivälittäjiin.
Lyhyesti – ADHD/ADD-oireinen henkilö ei saa riittävästi dopamiinia, mikä ohjaa hänen keskittymistään etsimään mielihyvän lähteitä, jotka saavat dopamiinit liikeelle ja ADHD-mieli rauhoittuu hetkeksi. ”ADHD Voimavarana” -kirjassa kerrotaan tutkimuksista, jonka mukaan ADHD-geeniperimä edustaa entisajan metsästäjä-keräilijöitä. ADHD-henkilöt pystyvät keskittymään, eli hyperfokusoitumaan, äärimmäisen hyvin, kun jotain jännittävä tapahtuu – mikä sitten kenenkin mielestä on jännittävää. Nykypäivänä moni ADHD-oireinen henkilö löytää dopamiininsa kännykästä tai videopeleistä. Näistä metsästäjistä ei taas ole kärsivällisiksi viljelijöiksi. Evoluution myötä viljelijäaivoiset, pitkäkestoisen suunnitelmallisen työn puurtajat, ovat syrjäyttäneet metsästäjä-keräilijät.
Nyt siis ymmärrämme, että neuropsykiatrisesti erilaiset henkilöt ovatkin normaaleja ja muut ovat niitä ”erilaisia” jos katsomme maailmaa metsästäjä-keräilijän näkövinkkelistä. Kuitenkin evoluutio on istuttanut lapset pulpettien taakse ja alkanut arvostaa sellaisia piirteitä, jotka saavat ihmisen istumaan hiljaa ja tekemään niinkuin käsketään. Metsästäjä-keräilijät ovat enemmän keksijöitä, nopeita päätöksen tekijöitä, heidän mielensä on luova ideahautomo, eivätkä he epäröi toteuttaa ideoitaan! Joskus hyviä, joskus huonoja…
Luovuus, vilkkaus ja liiallinen kekseliäisyys onkin ongelmien alku. Sellainen käytös ei sovi nykyajan pirtaan. Jos ADHD-oireinen henkilö saa oikeanlaista tukea, oikeanlaisen opiskeluympäristön, jossa häntä ei yritetä prässätä tavis-muottiin, hänellä voi olla hyvät mahdollisuudet loistaa taidoillaan. Mutta melko varmaa on, että hänellä on siitäkin huolimatta haasteita toisilla osa-alueilla. Pelkkä menestys hyperfokusalueella ei riitä tasoittamaan haasteita muilla elämänhallinnan alueilla. Yksi sudenkuoppa on hoitamattoman ADHD:n itselääkintä – eli toisin sanoen päihteet. Päihteillä saa nopeasti tarvitun dopamiiniryöpyn ja neurokirjon nuorilla onkin huomattavasti korkeampi todennäköisyys päätyä päihdeongelmiin, kuin neurotyypillisillä.
Jotta pystytään auttamaan, on ensin saatava diagnoosi. Tätä tulisi jollain tasolla seuloa jo alakoulussa, sillä nepsyoireet ovat yleisiä ja niistä kärsii lukuisat lapset ja nuoret – myös aikuiset. Neuropsykiatriseen diagnosointiin on pitkät jonot – nämä jonot pitää saada purettua. Lisäksi tarvitaan nepsyvalmentajia, jotka ottavat kopin näiden lasten ja nuorten arjen hallinnasta. He kartoittavat millaista apua tarvitaan – se voi olla tukihenkilö, siivousapua kotona, nepsyvalmennusta, jossa opetellaan esimerkiksi pilkkomaan tehtäviä pienemmiksi, jne.
Lapsen sijoitus laitoshoitoon maksaa noin 10 000 euroa kuussa. Hinnat vaihtelevat 7 500 ja jopa 20 000 euron välillä. 4 nepsyvalmennustuntia kuukaudessa, 4 tunnin kotiapu ja tukihenkilö kustantaisivat yhteensä ehkä noin 1 200 euroa. Jos tämä avun määrä ei riitä, voidaan sitä lisätä aika paljon, ennen kuin tullaan laitoshoidon lukemiin. Miksi siis sijoitamme rahat laitoshoitoon mieluummin, kuin tuemme perheitä kodeissa?
Perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää. Kuten totesimme, neuropsykiatriset ongelmat ovat geneettisiä. Todennäköisesti perheessä on muillakin näitä oireita. Tehtävä ei ole mahdoton! Monet nepsyperheet elävät oikein mukavaa ja värikästä elämää. Toiset perheet tarvitsevat tukea – valmennusta, mahdollisen lääkityksen, ehkä kodinhoitotukea jne. Tämä kuulostaa monimutkaiselta, mutta edelleen paljon parempi vaihtoehto, kuin repiä perhe rikki, sijoittaa nuori, joka mahdollisesti ei senkään jälkeen saa tarvitsemaansa hoitoa.
Lasten sijoitukset laitoshoitoon ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla. Myös nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat kaksinkertaistuneet. Jokainen laitoskierteestä pelastettu nuori, jota voidaan auttaa yhteiskunnan tukemana pysymään pois itselääkinnästä, ei ainoastaan säästä yhteiskunnan varoja hoitomaksuista, mutta voi oppia hallitsemaan elämäänsä ja työkyvyttömyyseläkkeen sijaan kyetä suorittamaan opinnot loppuun ja päästä töihin tai ehkä perustaa yrityksen. Yrittäjät ovat yksi ihmisryhmä, josta löytyy muita ryhmiä enemmän ADHD-oireisia.
Kun perheeseen tulee neuropsykiatrinen diagnoosi, silmät aukeavat uuteen maailmaan. Monenkirjaville ongelmille löytyy syy. Perhe ei ole yksin, tarjolla on vertaistukea ja kokemuksia. Voi lähteä rakentamaan uutta, kun ymmärtää mistä on kysymys. Meillä on tietotaitoa auttaa, auttamalla varhaisessa vaiheessa perheitä, voimme säästää tuhansia euroja jokaisen lapsen kohdalla, valtakunnallisesti miljoonia.
Uusi aluehallinto, otatko haasteen vastaan?
Kirjoittaja on V-S alueen vasemmistoliiton ehdokas #56
