Permakulttuurinen ratkaisu ekokriisiin

Lotta Laaksonen11.12.2022 11.12

IlmastonmuutosJatkuva metsänkasvatusLuonnonsuojeluYleinenYmpäristö0 kommenttia

Vastaus kiihtyvään ilmastonmuutoskehitykseen ja lajikatoon, rehevöityimiseen ja luonnonvarojen tuhoutumiseen löytyy yhdestä sanasta.

Tämä sana on Permakulttuuri.

Permakulttuuri nojaa kolmeen eettiseen peruspilariin jotka ovat “earth care, people care, fair share” eli maasta sekä ihmisistä huolehtiminen ja reilu jakaminen. Kyseessä on kokonaisvaltainen suunnittelumetodi. Permakulttuurinen suunnittelu yhdistetään usein maankäyttöön, puutarhaan ja maatalouteen. Sen lisäksi se on hyödynnettävissä kehittämään esimerkiksi tuotteistamista, sosiaalisia konstruktioita, yritysten ja yhdistysten toimintaan sekä ylipäänsä hyvin laajasti suunnitteluun.

Permakulttuurisen suunnittelutyökalupakin perusta on arvopohjainen. Edellä mainittu etiikka on kaiken ytimessä, alusta jolta ei voi lipsua, juuristo. Puunrunkona toimii permakulttuurin periaateohjeet, joita on listattu vuosien varrella metodiston kehittäjien lisäksi kokeneiden opettajien toimesta.

Periaatteiden ei tarvitse kaikkien toteutua suunnitelmassa, mutta suunnitelma ei voi kuin hyvin perustellusti olla periaatteita vastaan. Helposti ymmärrettäviä ovat muun muassa: vaali palautetta tai älä tuota jätettä. Luonto on tärkein palautteen antajamme ja palautetta voidaan lukea myös rivien väleistä, ei ainoastaan pyydettynä. Kaikki orgaaninen jäte on uuden alkua.

Tunnista sato -periaate ohjaa miettimään erilaisia sadon muotoja. Satoa voi konkreettisesti kasvisten lisäksi olla erilaiset resurssit ja energia, esimerkiksi vesi ja aurinko, mutta myös sosiaaliset tapahtumat, jotka palkitsevat yhteistyöstä.

Muita permakulttuurisia periaatteita ovat mm: ”yhteistyötä, ei kilpailua”, ”yhdistä mieluummin kuin erottele”, ”kokonaisuuksista yksityiskohtiin”, ”arvosta ja luo monimuotoisuutta”, ”luo reunoja ja arvosta marginaalia”.

Nostan reunaefekti -periaatteen esimerkiksi hieman vaikeammin ymmärrettävästä periaatteista. Kyse on reuna-alueiden vaalimisesta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kahden biotoopin kohtaamista tai eri istutusalueiden kohtaamista. Tällöin alueille ominaisten lajien lisäksi reuna itsessään muodostaa oman biotooppinsa ja näin ollen reunavyöhykkeellä kohtaa kolminkertainen lajisto mahdollistaen huomattavasti monokulttuuria vahvemman ekosysteemin. Tämä on avain monimuotoisuuden palauttamista kohti.

Monimuotoisuuden tukeminen mahdollisimman laajoilla alueilla niin että väestö tulee ruokituksi tulisi olla ihmiskunnan päätavoite tulevaisuuden maankäytön suunnittelussa. Meidän pitäisi pystyä tasaamaan maapallon resursseja niin, ettei kukaan näkisi nälkää.

Maapallon voimavarat tulisi jakaa reilusti ilman resursseja kuluttavia sotia, jotka ovat historiassa olleet riistotalouden resurssien jaon työkalu. Tähän kohtaan sopii periaate ”yhteistyötä, ei kilpailua”. Väestönkasvu tulee rauhoittumaan luonnollisesti, kun hätä elämän säilymiseksi laantuu.

Jos tästä eteenpäin kaikki poliittinen, taloudellinen, ympäristö-, koulutus-, energiantuotanto-, infrastruktuuri- ja logistiikka-aiheinen päätöksenteko sekä siihen johtava suunnittelu ensin katsottaisiin permakulttuurisen etiikan ja periaatteiden läpi, muuttuisi kulttuurimme kokonaisvaltaisesti kohti kestävää hyvinvointia.

”Ongelma on ratkaisu” ajattelumalli saa minut nauramaan usein, kun törmään esteisiin josta syntyykin jonkin uuden alku. Kun ongelmia ratkoo, jännitteet raukeavat.

Agroforestry luo monimuotoisuutta. Agroforestry-metodista löydät lisää brittiläisen Stephen Briggsin tutkimustyöhön tutustumalla. Agroforestryssä puu- ja pensaskaistat halkovat peltoja luoden reunaa monimuotoisuudelle. Tällainen viljelyala tuottaa jopa 40% paremman sadon ja on lisännyt huomattavasti elintiloja luonnonvaraisille eliöille. Samalla, kun tarvitsemme vähemmän viljelyalaa väestön ruokkimiseen ja voimme vapauttaa maata luonnontilaan.

Permakulttuurin levittäminen Suomeen on tulevaisuuden pyrkimys, jonka eteen Suomen permakulttuuriyhdistys tekee töitä. Yhdistyksessä aikamme pellepelottomat yhdessä kehittelevät tapoja ekokatastrofin kukistamiseen hyvinvoivan elämäntavan kautta.

Toimin vuoden Elävän Kulttuurin Koroinen -yhdistyksen permakulttuurivastaavana. Työnkuvani oli laaja – kurssien vetämistä, kokonaissuunnitelman tekoa Koroisille, talouden hallintaa ja kädet mullassa käytännön viljelyn toteuttamista.

Koroinen on Suomen ensimmäinen LAND-keskus – LAND on agronyymi sanoista learning, activity, network, demonstration ja on kansainvälinen permakulttuurin näytetilojen järjestelmä.

Toivon, että kolumnini innostaa yhä useampia hankkimaan tietoa permakulttuurista. Rauhan kautta yhteyteen, yhdessä kohti hyvinvointia maalle, luonnolle ja ihmiselle.