Salon Seudun Sanomat kirjoitti 8.4. tunnin junan vaikutuksista ympäristöön avaavan kirjoituksen, joka muutti mielipiteeni tunnin junan järkevyydestä. Juttu on luettavissa TÄÄLLÄ.
Aiemmin kantani perustui hyvin pintapuoliseen tietoon. Pidin rataliikenteen kehittämistä järkevänä suuntana, enkä ollut perehtynyt hankkeen yksityiskohtiin. En tiennyt kustannusarviosta sen enempää kuin reittiratkaisuistakaan. Lukkarinmäen kohtalosta huolestunut ystäväni kuitenkin haastoi minut perehtymään asiaan paremmin. Artikkeli paljasti, että tunnin junaa varten tulisi avata koko Salon Lukkarinmäkeen avolouhos tunnelia varten.
Niinpä tänään 9.4. pitkän päivän päätteeksi päätin ajaa vielä Saloon aiheesta järjestettyyn yleisötilaisuuteen. Jo parkkipaikalla hämmästyin autojen määrästä! Salon Lukion auditoriossa oli paikalla n 350 kuulijaa, enemmän kuin istumapaikkoja auditoriossa.
Ensin äänen avasi Väylä -hankkeen edustaja, jonka palkkapussi on tietenkin kiinni projektin onnistumisesta. Hän listasi valkokankaalle “liikennejärjestelmäsuunnitelman” yhteiskunnalliset tavoitteet: 1) Suomen kilpailukyvyn edistäminen, 2) Ilmastonmuutoksen torjunta, 3) Alueiden elinvoima ja saavutettavuus – käyn ne läpi seuraavaksi pykälä kerrallaan.
Suomen kilpailukyvyn edistäminen – Tätä voi katsoa joko talouden tai liikenteen näkökulmasta.
Radan leventäminen on järkevää, mutta uuden radan rakentaminen, eli 23 tunnelia, 120 siltaa, ei ole. Vanhan radan korjauksen kerrottiin maksavan vuositasolla ehkä noin 20-30M€. Uusi rata toistaiseksi arviolta maksaa 2-3,5mrd€, mikä on 100 kertaa enemmän. Yhden kilometrin rakentaminen maksaa tällä arviolla vähintään 12,5M€ eli 2km uutta rataa = hoidetaan vanhaa rataa vuosi. Lisäksi kalusto – hanke ei ole mitenkään perusteltavissa kustannussäästöillä. Kun kysyttiin, mistä raha tulee, vastaus oli “valtion budjetista”. Käytin lyhyen puheenvuoron, jossa totesinkin, että se että raha tulee valtion budjetista on aivan vastaava vastaus, kuin sähkö tulee töpselistä tai maito tölkistä.
Se että rata ja 10 minuutin ajan säästö matkassa parantaisi Suomen kilpailukykyä 3,5mrd€:lla ei ole ihan mutkaton tavoite ja tällaisen absurdin lauseen heittämiseen kaipaisin todellisia argumentteja ja laskelmia.
Ilmastonmuutoksen torjunta
Toinen, missä kaipaisin faktoihin perustuvia laskelmia on projektin hiilijalanjälki. Raideliikenne sinänsä on järkevä ratkaisu, mutta uuden 160km pitkän radan rakentaminen ei. Jos lasketaan koko projektin hiilijalanjälki – rakentaminen, materiaalien kuljetukset ja louhinnat, junien rakentaminen, tunneleihin ja rakenteisiin käytettävät valtavat määrät betonia, jne – luku tulee varmasti olemaan niin mittava, ettei junan käytöllä saada hiiltä kompensoitua kymmeniin tai satoihin vuosiin. Jo pelkästän 23 tunneleihin uppoavat betonimäärät aiheuttavat järkyttävän määrän kasvihuonekaasupäästöjä.
Alueiden elinvoima ja saavutettavuus
Alueiden elinvoima kärsii välittömästi pakkolunastusten alkaessa. Yritykset menevät nurin, ihmiset menettävät talojaan. Elinvoiman lisääntyminen perustuu ajatukseen, että junan myötä kaikki haluavat muuttaa Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle – ja mikä tässä olikaan Salon hyöty?
Jotta tunnin juna olisi edes lähelle tunnin juna, pitäisi jokainen ylimääräinen kilometri ja mutka viilata pois. Juna kulkisi suorinta reittiä jyräten alleen arvokkaita luonto- ja kulttuurikohteita, yksityisomisteisia maita ja rakennuksia.
Seuraavaksi puhui Salon kaupunginjohtaja Lauri Inna ympäripyöreän puheenvuoron, josta ei käynyt juuri muuta selville, kuin että hän oli tyytyväinen siitä, että yli 100M€:n hanke on tullut Salon maille. Ihmetelen mielessäni, mihin tämä 100M€ luku viittasi. Juurikaan mitään uutta ei tullut hänen pitkässä sisällöttömässä puheenvuorossaan. Innan mukaan rata olisi Suomen kilpailukyvyn ja Salon kasvun kannalta saavutettavuuden suhteen ydinkysymyksiä. Hän povasi “valtavia hyötyjä” määrittelemättä niitä ja tulevien sukupolvien kiitosta, mutta myös yksittäisille ihmisille haittoja. “Onnistutaanko keskustelua käymään niin, että jää edes siedettävä maku niille ihmisille, jotka joutuvat pettymyksiä kokemaan menestyksien kohdalta. Meillä on ammattitaitoista väkeä, hoitamassa näitä asioita, on olemassa selkeät prosessit ja menettelyt näiden asioiden tasapainottamiseksi ja kaupunki voi sanoa, että pyrimme ymmärtämään sen tilanteen.”, kaupunginjohtaja pohti.
Innan mukaan kaupunki on yksimielisesti päättänyt strategisassaan, että hanke nähdään positiivisena. Kuitenkin itse tapasin paikanpäällä 2 Salon kaupunginvaltuutettua. Kokoomuksen edustaja Jerina Wallius tuli kiittämään minua suorasta puheenvuorostani. Hänen yrityksensä on yksi niistä, joka tulee tuhoutumaan hankkeen myötä. Myös vasemmiston edustaja Marja Ruokonen ilmaisi kielteisen kantansa, kun kysyin hänen mielipidetään.
Sitten mikkiin tarttui maanmittaulaitoksen edustaja otsikolla: Lunastusasiat ja kiinteistövaikutusten arviointi – raflaavasti KIVA. Toimintastrategia olisi seuraava:
- Selvitetään vaikutuksia – maa-ja metsätilat, maatilojen pirstoutuminen.
- Mitä vaikutuksia on pelloille – hän toteaa: vaikutukset ovat suuret.
- Kun vahvistettu yleissuunnitelma hyväksytään:
- 1. Alueen rakennusluvat evätään
- 2. Ratasuunnitelma = asemakaava oikeuttaa maa-alueiden lunastukseen. Väylävirasto saa ottaa alueet lunastaa ja alkaa rakentamaan. Antaa oikeuden lunastaa kiinteistöjä.
Mikki siirtyi ja seuraavan puhujan tehtävänä oli kertoa, miten hankkeeseen voisi tuoda ideoita ja antaa palautetta. Kysyin palautteen annosta: “Menevätkö palautteet sitten saunan sytykkeeksi, vai miten?” Johon suunnitelmaa esitellyt lobbari vastasi freudilaisella sammakolla “Kyllä menee” (naurua yleisöstä) korjaus: “Kyllä me ne suunnitelmat.. muminaa..”
Kun tuli yleisökysymysten vuoro esitin esimerkit laskennallisesta kannattavuudesta, sekä epäilykseni projektin kokonaisvaikutuksista ilamstonmuutokseen. Vastaus ei onnistunut kumoamaan esittämääni, joten loppupäätelmäni:
Parempi kunnostaa, tehdä vanhan viereen toinen rata
Tunnin juna on siis muutakin, kuin pelkkä veturi. Tunnin juna on 23 tunnelia, 120kpl / 21km siltaa, auki revitty romanttinen Lukkarinmäen asuinalue, menetettyjä yrityksiä, pirstottuja maa- ja metsätiloja, pakkolunastettuja koteja. Meillä on hyvä, toimiva ratainfra Turku – Helsinki välillä. Mitä todellisuudessa tarvitaan, on lisää paikallisliikennettä ja junille mahdollisuus pysähtyä väliasemilla. Vanhan radan sivuun tulee rakentaa uusi ja sen jälkeen kunnostaa vanha.