Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö, jonka osaksi kuka tahansa voi koska tahansa päätyä.
Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö. Meitä on arviolta 10–15 prosenttia väestöstä. Suomessa meitä on ainakin 500 000. Me olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, yksilöitä. Me emme tarvitse holhoamista, ylisuojelua tai sääliä. Toivomme, että meidät nähdään omina itsenämme, omine haaveinemme ja toiveinemme. Vammojen ja sairauksien yli, ali ja ohi on voitava nähdä.
Me vammaiset kohtaamme usein samanlaisia haasteita kuin muut vähemmistöihin kuuluvat, esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset henkilöt, romanit ja saamelaiset. On kuitenkin myös olemassa haasteita, jotka ovat juuri meille ominaisia.
Kuka tahansa meistä voi koska tahansa vammautua tai sairastua. Tuomas Kuusniemen sanoja mukaillakseni: ”me vammaiset olemme siitä erikoinen vähemmistö, että kuka tahansa voi koska tahansa tulla osaksi meitä”. Kaikki vammat ja sairaudet eivät ole synnynnäisiä tai näy ulospäin.
Meillä kaikilla, myös vammaisilla, on oltava halutessamme oikeus muodostaa parisuhde ja perustaa perhe.
YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus (YK:n vammaissopimus) astui Suomessa voimaan 10.6.2016. Sopimus on osa Suomen lakia. YK:n vammaissopimuksessa todetaan, että meillä vammaisilla on oltava oikeus itse päättää miten, missä ja kenen kanssa asumme. Täysi-ikäisillä vammaisilla on yhdenvertainen oikeus muodostaa parisuhde, solmia avioliitto ja perustaa perhe. Meillä vammaisilla on oltava oikeus valita missä, miten ja kenen kanssa asumme. YK:n vammaissopimuksen 23. artikla kieltää meihin vammaisiin kohdistuvan syrjinnän kaikissa avioliittoon, perheeseen, vanhemmuuteen ja henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvissä asioissa. Parisuhteella ja perheellä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ryhmämuotoisesti asuvallakin on oltava halutessaan oikeus parisuhteeseen. Onkin kiinnitettävä huomiota asumisyksiköissä vallitseviin asenteisiin sekä yksityisyyden suojaan.
Monet eivät ole voineet muuttaa yhteen taloudellisten syiden takia – eläkeläisen asumistuen ja kansaneläkkeen myöntämisperusteita pitää muuttaa.
Yhteen muuttaminen ei saisi heikentää ihmisen toimeentuloa. Kela ei saisi rangaista yhteen muuttamisesta. Tämä ongelma koskee kaikkia kansaeläkeläisiä ja asumistukea saavia eläkeläisiä, ei vain meitä vammaisia. On vastoin YK:n vammaissopimusta, ettemme me vammaiset aina kykene taloudellisten syiden vuoksi muodostamaan parisuhdetta tai perustamaan perhettä. On pariskuntia, jotka ovat taloussyiden takia eläneet erillään toisistaan vuosikymmenien ajan. Ihmisellä pitäisi myös olla oikeus asua esimerkiksi kaverinsa kanssa yhdessä.
Eläkeläisen asumistuen myöntämisperusteet ovat erilaiset kuin yleisen asumistuen. Pariskunnan pitäisi Kelan mukaan asua yhtä edullisesti kuin yksin elävän. Jos eläkeläisen asumistukea saava ihminen muuttaa yhteen jonkun kanssa, menettää hän ison osan hänelle myönnetystä asumistuesta. Yhteen muuttaminen pienentää myös hänen saamaansa kansaneläkettä. Jos kaksi eläkeläistä muuttaa yhteen, tulee heidän muuttaa yhdelle hengelle tarkoitettuun asuntoon, jos he haluavat, etteivät heidän asumismenonsa nouse yhteen muuton vuoksi.
Eläkeläisen asumistuessa ei huomioida sitä, että me vammaiset tarvitsemme usein normaalia suuremman ja esteettömän asunnon. Esteettömästä asunnosta peritään usein isompaa vuokraa kuin esteellisestä. Eläkeläiset eivät ole pelkästään ikäihmisiä, vaan on myös nuoria eläkkeellä olevia ihmisiä. Kela ei ole huomioinut sitä, että on olemassa eläkeläisiä, joilla on alaikäisiä lapsia. Lapsiperhe tarvitsee suuremman asunnon kuin pariskunta.
Kunta voi säästää sillä, että tukee vammaisen yhdessä asumista jonkun kanssa. Yhteen muuttaminen saattaa vähentää ihmisen kuljetuspalvelumatkojen ja henkilökohtaisen avun tarvetta. Kuntien olisikin sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää kannustaa kuntalaisia asumaan yhdessä. Kunta voisi myöntää niille kuntalaisille, jotka saavat eläkeläisen asumistukea tai/ja kansaneläkettä, täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kattamaan tulonmenetykset.
On ekologisesti järjetöntä, ettei Kela kannusta yhdessä asumiseen. Kimppa-asuminen säästää mm. sähköä, vettä ja lämmityskuluja. Ruokaakin menee vähemmän hukkaan. Kelan tulisi muuttaa eläkeläisen asumistuen ja kansaneläkkeen myöntämisperusteita.
Me vammaiset pystymme muiden lailla muodostamaan parisuhteen tai perustamaan perheen. Tarvitsemme muiden lailla lisääntymis-, perhesuunnittelu- ja seksuaalivalistusta.
Meillä vammaisillakin on oikeus muodostaa parisuhde tai perustaa perhe. Joskus jopa vanhempamme ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset luulevat, ettemme halua tai pysty muodostamaan parisuhdetta, saatikka perustamaan perhettä. Kuitenkin valtaosa meistä on täysin kykenevä muodostamaan parisuhteen ja perustamaan perheen. Me olemme ihan yhtä hyviä vanhempia kuin muut. Me vain tarvitsemme vähän enemmän tukea vanhemmuuteemme.
Meillä on vammaissopimuksen 23. artiklan mukaan myös oikeus päättää vapaasti lapsiemme määrästä ja ikäerosta sekä saada ikämme mukaista tietoa ja lisääntymis- ja perhesuunnitteluvalistusta. Meille on annettava tarvittavat keinot näiden oikeuksien käyttämiseen.
Me vammaiset tarvitsemme muiden lailla lisääntymis-, perhesuunnittelu- ja seksuaalivalistusta sekä tietoa olemassa olevista ehkäisykeinoista. Meillä tulee olla yhdenvertainen pääsy perhesuunnitteluun ja ehkäisyn piiriin. Terveydenhuollon henkilökunta ei saa syrjiä ketään hänen vammansa tai sairautensa vuoksi. Vammaisuus ei suojele sairauksilta. Me vammaiset voimme muiden lailla saada sukupuolitauteja.
Me vammaiset tarvitsemme tukea vanhemmuuteemme.
YK:n vammaissopimuksen 23. artikla toteaa, että meillä vammaisilla on oikeus säilyttää hedelmällisyys yhdenvertaisesti muiden kanssa. Meillä on yhdenvertainen oikeus perhe-elämään. Meillä vammaisilla on oikeus saada tukea lastenkasvatusvastuun kantamisessa. Tukea on saatava, jos lapsen vanhemmista toinen tai molemmat ovat vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Lapsen hoitoon tulee myöntää henkilökohtaisen avun tunteja. Lapsen päivähoitoon, kouluun tai harrastuksiin viemiseen pitää myöntää kuljetuspalvelumatkoja.
Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan pelkän lapsen oman tai hänen toisen tai molempien vanhempiensa vammaisuuden perusteella. Lapsen tai nuoren paikka on vanhempiensa luona.
Lapsen paikka on vanhempiensa luona, riippumatta siitä onko lapsi itse taikka toinen tai molemmat hänen vanhemmistaan vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Vammaissopimuksen 23. artiklan mukaan lasta ei saa erottaa vanhemmistaan näiden tahdon vastaisesti, jolleivat viranomaiset pidä erottamista lapsen edun mukaisena. Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan pelkästään lapsen oman taikka hänen toisen tai molempien vanhempiensa vammaisuuden perusteella.
Kun perheeseen syntyy vammainen lapsi tai joku perheenjäsen vammautuu, tarvitsee koko perhe tukea ja apua.
Kun perheeseen syntyy vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi tai joku perheenjäsen vammautuu tai sairastuu, tarvitsee koko perhe tukea ja apua sopeutuakseen tilanteeseen. Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja pitäisi tarjota koko perheelle. Tukea tarvitaan sekä juuri vammautumisen tai sairastumisen jälkeen, että myöhemmin, jatkuvasti. Vammautuminen tai sairastuminen on shokki koko perheelle. Silloin tarvitaan vertaistukea, rohkaisua ja oikeaa tietoa.
Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua. Vammasta tai sairaudesta johtuvaa tuen tarpeeseen tulee vastata ensisijaisesti sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla, ei lastensuojelulla.
Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen perheelle tulee antaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja laajasti tietoa, palveluja ja tukea. Tukea on saatava ensisijaisesti kotiin, esimerkiksi kotipalveluiden muodossa. Jos perheen tuen tarve johtuu yhden tai useamman perheenjäsenen vammasta tai sairaudesta, ei tuen tarpeisiin tule vastata lastensuojelun toimenpitein, vaan ensisijaisesti sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla. Me vammaiset olemme yhtä hyviä vanhempia kuin muut. Me vain tarvitsemme apua ja tukea vanhemmuuteemme.
Vaikka lapsi asuisi erillään vanhemmistaan, on vanhemmilla oikeus vaikuttaa lasta koskeviin päätöksiin ja lapsella oikeus tavata vanhempiaan.
Vaikka lapsi painavasta syystä asuisi erillään huoltajistaan, esimerkiksi asumispalveluyksikössä, on huoltajilla silti oikeus saada tietoja lapsestaan. Lapsen huoltajilla on oikeus vaikuttaa kodin ulkopuolella asuvan lapsensa hoitoa ja huolenpitoa koskeviin päätöksiin. Huoltajan oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa, vaikka lapsi asuisi erillään vanhemmistaan. Vammaisella lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, vaikka hän asuisi kodin ulkopuolella, ellei sen todeta vaarantavan hänen kehitystään.
#Elina2021, #vammaiset, #lapset, #nuoret, #perhe, #Kela, #Asumistuki, #Kansaneläke, #Asumistuki, #Työkyvyttömyyseläke, #Vanhemmuus, #Avioliitto, #Parisuhde, #Kuntavaalit2021T eksti perustuu Blogitekstini Uusi Suomi – lehdessä.