Koti on perus- ja ihmisoikeus ASUNNOTTOMUUS HISTORIAAN!

Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus omaan kotiin Suomen kaltaisessa maassa. Asunto on perus- ja ihmisoikeus. On Suomen kaltaiselle hyvinvointivaltiolle häpeäksi se, että meillä on köyhyyttä ja asunnottomuutta. Kyllä Suomessa pitäisi kyetä kaikille ihmisille koti järjestämään. Esimerkiksi Vantaalla on tälläkin hetkellä paljon asuntoja tyhjillään.

On tehtävä tavoitteellisesti töitä sen eteen, että asunnottomuus häviäisi Suomesta. Kunnilla ja valtiolla on avaimet ongelman ratkaisemiseen. Hienoa, että hallitus on sitoutunut hävittämään asunnottomuuden Suomesta vuoteen 2027 mennessä. Asunnottomia on tällä hetkellä Suomessa 3948 (ARA 2022). ARA arvioi Vantaalla olevan tällä hetkellä 219 koditonta ihmistä.

ASUNTO ENSIN MALLILLA SAATU HYVIÄ TULOKSIA AIKAAN

jotta ei menisi pelkäksi synkistelyksi, niin voimme olla ylpeitä siitä, että Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa on saatu asunnottomuus vähenemään mm. asunto ensin -mallia käyttämällä. Asunto ensin -malli lähtee liikkeelle siitä, että kaikilla ihmisillä on oikeus asuntoon, ja asunnon saaminen auttaa myös ratkaisemaan muita sosioekonomisia ongelmia, joita ihmisen asunnottomuuden taustalla voi olla.

Asunto ensin -mallissa ei esimerkiksi vaadita sitä, että ihminen pääsee irti päihteidenkäytöstä ennen kuin hänelle myönnetään asunto. Perinteisessä asunnottomuustyössä ajatellaan, että asunnoton täytyy ns. kuntouttaa asuttamiskelpoiseksi ennen kuin hänelle voidaan myöntää asunto.

Pidän asunto ensin -mallia tosi hyvänä. Ensin asunto, sitten jaksaa kuntouttaa itseään. Ei asunnottomana tai asunnottomuusuhan alla ollessa ole jaksamista tai motivaatiota itsensä kuntouttamiseen. Elin itse vuosia sitten asunnottomuusuhan alla. Se on henkisesti todella raskasta. Elää jatkuvasti epävarmuudessa, että koska koti viedään alta. Ei silloin kyllä jaksa muuhun keskittyä.

SUOMESSA ON ARVIOLTA 3948 ASUNNOTONTA, JOISTA 721 ELÄÄ KADUILLA TAI ENSISUOJISSA

Perustuslain mukaan: ”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Lisäksi valtiolla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon. Perustuslain 19§: ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Silti Suomessa oli vuoden 2021 lopussa ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen) arvion mukaan yhteensä 3948 yksinelävää asunnotonta ihmistä. Lisäksi yhteensä 165 perhettä oli vuoden 2021 lopussa asunnottomana. Yksin elävien asunnottomien määrä väheni vuoden 2021 aikana 393 henkilöllä.  Asunnottomien perheiden määrä väheni 36:lla vuoden 2021 aikana.

Vuonna 2021 asunnottomuus väheni Suomessa yhdeksättä vuotta peräkkäin. Ara kertoo (tilastotiedot vuoden 2021 lopusta):

”’Asunnottomien naisten määrä laski 174:llä vuodesta 2020. Asunnottomia naisia on 891 ja heidän osuutensa asunnottomista on noin 23 %. Naisten asunnottomuus on laskenut jo viitenä vuotena peräkkäin. Asunnottomia miehiä on 3 057, mikä on 219 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2021 Suomessa oli 711 nuorta, alle 25-vuotiasta asunnotonta. Nuorten osuus asunnottomista oli 18 %. Nuorten asunnottomuus väheni 143 henkilöllä vuoteen 2020 verrattuna. Asunnottomia maahanmuuttajia oli 720. Määrä laski 243:lla vuodesta 2020.

Ulkona, porraskäytävissä, ensisuojissa majoittui 655 henkilöä. Asuntoloissa tai majoitusliikkeissä asui 334 asunnotonta. Näiden kahden asunnottomuusmuodon henkilöiden määrä kääntyi nyt laskuun verrattuna kahteen edelliseen vuoteen, joiden aikana määrä nousi yli 1 200 henkilöön. Vuonna 2021 määrä laski 221 henkilöllä edellisvuoteen verrattuna. Laitosmaisissa yksiköissä asuvien määrä kasvoi nyt toista vuotta peräkkäin, ollen nyt 386 henkilöä. Edellisvuodesta kasvua oli 28 henkilöä.

Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 318. Heidän määränsä väheni 80 henkilöllä edellisvuoteen verrattuna. Pitkäaikaisasunnottomalla on asumista olennaisesti vaikeuttava sosiaalinen tai terveydellinen ongelma, kuten velka-, päihde- tai mielenterveysongelma, ja jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä tavanomaisten asumisratkaisujen toimimattomuuden ja sopivien tukipalvelujen puuttumisen vuoksi. Asunnottomuus on pitkäaikaista, kun se on kestänyt vähintään yhden vuoden tai henkilö on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen kolmen vuoden aikana. Pitkäaikaisasunnottomuudessa korostuu avun ja hoidon tarve – ajallinen kesto on toissijaista.”

VANTAALLA ON ARVIOLTA 219 ASUNNOTONTA

Asunnottomuus on saatu laskuun Suomessa. Ara:n mukaan Vantaalla oli vuoden 2021 lopussa 219 asunnotonta ihmistä. Vuoden 2020 lopussa oli Vantaalla ollut 227 koditonta ihmistä. Pitkäaikaisasunnottomia Vantaalla oli vuoden 2021 lopussa ARA:n mukaan 76, ja heitä on nyt 43 enemmän kuin vuoden 2020 lopussa oli ollut.  Vaikka Vantaalla asunnottomuus on vähentynyt, on pitkäaikaisasunnottomien määrä noussut. Toivottavasti hyvinvointialueella jatketaan Vantaan kaupungin aloittamaa asunnottomuuden ehkäisyhanketta ja se tulevaisuudessa kääntää pitkäaikaisasunnottomien määrän laskuun.

Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA ry) on neuvontatyössään huomannut, että koronapandemian takia asunnottomien ihmisten joukkoon on tullut uusia ryhmiä, kuten yrittäjät ja matalapalkkaiset työntekijät, kun asumisen kustannukset ovat erityisesti suurissa kaupungeissa kasvaneet. Koronpandemian aiheuttaman talouskriisin takia asunnottomuus tulee todennäköisesti lähiaikoina kasvamaan kaikkialla maailmassa, Suomessakin.

”OMA KOTI HURJAN KALLIS”

Viime vuoden asunnottomien yön teema on ”oma koti hurjan kallis” kuvaa hyvin sitä, että asuminen on kallista, etenkin pääkaupunkiseudulla. Tarkoitus oli antaa käytännön neuvoja, miten ihminen voi toimia asunnottomuusuhan alla ollessaan ja miten pysäyttää velkaantumisen kierre. Tämän vuoden asunnottomien yön teemana on ”tulevaisuus ilman asunnottomuutta”.

MITEN ASUNNOTTOMUUTEEN VOIDAAN VAIKUTTAA?

1 SÄÄDETÄÄN LAKIIN ASUNTOTAKUU

On muutettava perustuslakia siten, että siinä säädetään yhteiskunnalle vahvempi velvollisuus järjestää kaikille asukkaille asunto. Lakiin on säädettävä asunto-/asumistakuu. Se tarkoittaa sitä, että lain mukaan yhteiskunnalla olisi velvollisuus järjestää kohtuullisessa ajassa asunto asunnottomalle ihmiselle.

2 RAKENNETAAN LISÄÄ KOHTUUHINTAISIA ASUNTOJA

Etenkin pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista. Kohtuuhintaisia asuntoja ei ole tarpeeksi. Se vaikuttaa etenkin pienituloisten ihmisten toimeentuloon ja hyvinvointiin.  Tutkimusten mukaan runsas kunnan vuokra-asuntotuotanto laskee kunnan vuokratasoa. VAV:n onkin syytä rakentaa lisää asuntoja Vantaalle. Myös opiskelija- ja nuorisoasuntoja tarvitaan lisää.

Kuntien ja hyvinvointialueiden asunnoista osa tulee varata asunnottomille ja luottotietonsa menettäneille. Heillä on kiireellisin tarve saada asunto. On syytä kaavoittaa hyvinvoiville alueillekin monipuolisesti erilaista asuntokantaa, jotta alueet eivät eriydy liikaa toisistaan.

3 PERUSTETAAN LISÄÄ TILAPÄIS- ja HÄTÄMAJOITUSPAIKKOJA

Kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden tulee panostaa asunnottomuuden poistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää perustaa lisää tilapäis- ja hätämajoituspaikkoja. Osan paikoista on oltava naisille suunnattuja. Kukaan ei saa joutua kärsimään Suomen kylmästä talvesta ulkona. Hätä- ja tilapäismajoituspaikkojen lisääminen ei ratkaise asunnottomuutta, eikä korvaa kotia. Sen avulla ihmiset kuitenkin pääsevät pois kaduilta.

ARA arvioi vuoden 2020 lopussa, että Suomessa 721 ihmistä elää kaduilla ja porttikongeissa (221 ihmistä enemmän kuin vuoden 2019 lopussa). Heillä ei ole hätä- tai tilapäismajoituspaikkaa, eikä ketään tuttavaa tai sukulaista kenen luona majailla.

4  PANOSTETAAN MÄÄRÄTIETOISEEN ASUNNOTTOMUUSTYÖHÖN ja ASUNNOTTOMIEN TUKIPALVELUIDEN PARANTAMISEEN

Asunnottomuuteen tulee puuttua määrätietoisella työllä. Asunnottomien kanssa tehtävään työhön on ohjattava lisää resursseja. Valtion on ohjattava lisää resursseja kuntien ja hyvinvointialueiden asunnottomuustyöhön sekä sosiaali-, nuoriso-, mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Tulee lisätä tilapäis- ja tukiasuntojen määrä ja erilaisia matalan kynnyksen palveluita. Lisäksi on panostettava asunnottomien kanssa tehtävään sosiaalityöhön, velkaneuvontaan sekä päihde- ja mielenterveyspalveluihin.

5 PARANNETAAN SOSIAALITURVAA ja PIENIÄ ELÄKKEITÄ sekä KOHTUULLISTETAAN KUNTIEN JA HYVINVOINTIALUEIDEN PERIMIÄ MAKSUJA ja JULKISEN LIIKENTEEN HINTOJA

Sosiaaliturvaetuudet, esim. Kelan maksama asumistuki, ovat jääneet jälkeen elinkustannusten ja vuokrien hintakehityksestä. Tuleekin korottaa pieniä eläkkeitä ja sosiaaliturvaa, kuten työmarkkinatukea, opintotukea, peruspäivärahaa sekä kansan- ja takuueläkkeitä. Lisäksi on kriminalisoitava alipalkkaus.

Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää kohtuullistaa perimiään maksuja ja julkisen liikenteen lippujen hintoja. Kuntien ja hyvinvointialueiden on myös lakattava käyttämästä yksityisiä perintäyhtiöitä maksujen perinnässä.

6 OTETAAN KÄYTTÖÖN VÄLIVUOKRAUSMALLI

Kuntien ja hyvinvointialueiden on syytä ottaa käyttöön välivuokrausmalli. Se tarkoittaa sitä, että kunta vuokraa yksityiseltä asunnottomalle tai asunnottomuusuhan alla olevalle ihmiselle asunnon, asunto ensin-mallin mukaisesti. Asukas on silloin kunnan tai hyvinvointialueen alivuokralainen. Kunta tai hyvinvointialue on viime kädessä vastuussa vuokran maksamisesta. Välivuokrausmallin avulla asunto voi järjestyä niillekin, joilla on ollut ongelmia vuokran maksamisessa ajallaan.

7 KIINNITETÄÄN HUOMIOTA ASUNTOJEN SISÄILMAAN SEKÄ PIILOASUNNOTTOMUUTEEN

On olemassa piiloasunnottomia, jotka eivät näyt tilastoissa. Samoin on myös sisäilma-asunnottomuutta. Rakennusten sisäilmaan tulee kiinnittää enemmän huomiota. Asukkaiden ilmoitukset sisäilmaongelmista on otettava vakavasti.

KYSE ON ARVOVALINNOISTA

Hallitusohjelmassa on linjattu, että asunnottomuus poistetaan kokonaan seuraavan hallituskauden loppuun, eli vuoteen 2027, mennessä. Tähän on panostettava määrätietoisesti.  Koronapandemian aiheuttama kriisi ja viimeaikaiset maailmantapahtumat vaikeuttavat tuon tavoitteen toteutumista.

Asunnottomuus ei häviä ilman, että asunnottomuustyöhön käytetään rahaa. Toisaalta asunnottomuuden häviäminen säästäisi yhteiskunnan varoja. Loppuen lopuksi kyse on arvovalinnoista. Haluammeko panostaa hyviin julkisiin palveluihin sekä siihen, että kaikilla on oikeus elää ihmisarvoista elämää. 

LISÄTIETOJA/LÄHTEITÄ: