Kannanottomme 14.4.20

– kaikkien kuntapäättäjien on syytä perehtyä tekstiin, sillä asia koskettaa paljolti kuntia. Teksti on lähetetty kaikille kansanedustajille.

 

Kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus välttämättömään hoitoon.  Lait ja asetukset ovat voimassa kriisiaikanakin. Riskiryhmien ja heidän kanssaan työskentelevien on päästävä helposti testeihin.

 

Julkisuudessa on puhuttu hyvin vähän koronapandemian vaikutuksesta vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä arkeen. Se on huolestuttavaa. Kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus välttämättömään hoitoon, vammaisilla ihmisilläkin. Lait ja asetukset, kuten perustuslaki, hallintolaki sekä sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulait, ovat voimassa poikkeusaikanakin. On oikeasti tärkeää, että kaikki noudattavat viranomaisten ohjeita. Ei ole tiedostettu, että korona on hengenvaarallinen isolle joukolle vammaisista ihmistä, sillä iso osa heistä kuuluu riskiryhmään, ovathan mm. neurologiset sairaudet yksi riskiryhmä. Siksi vammaiset ihmiset, heidän läheisensä sekä heidän kanssaan työskentelevät tulee testata todella herkästi pienistäkin oireista. Olemmekin huolissamme siitä, että testiin pääseminen on käytännössä vaikeaa, eivätkä aina edes terveydenhuollon ammattilaiset olen aina päässeet testeihin. Onneksi testauskäytäntöä ollaan muuttamassa. Tulee huomioida se, että vammaiset ihmisetkin tarvitsevat erityistä suojelua koronalta.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee toimia poikkeusoloissakin. Peruspalveluita saa ajaa alas, vain jos se on välttämätöntä. Kriisissä on tuettava etenkin heikommassa asemassa olevia.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, että kuntien tulee poikkeusaikanakin huolehtia asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta, ml. vammaispalveluista. Peruspalveluita saa ajaa alas vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä. Ihmisten huolenpidon, toimeentulon tai hyvinvoinnin kannalta välttämättömät avopalvelut on aina turvattava. Kriisissä on tuettava etenkin heikommassa asemassa olevia, kuten vammaisia ihmisiä. Koska tulkkaus-, apuväline- ja kuntoutuspalvelut sekä henkilökohtainen apu ovat vammaisen ihmisen hyvinvoinnin ja huolenpidon turvaamisen kannalta välttämättömiä avopalveluita, ei niitä saa keskeyttää poikkeusoloissakaan. YK:n vammaissopimus velvoittaa kuntia kriisiaikanakin.

 

Hakemukseen on aina annettava valituskelpoinen päätös.

 

Sosiaalityöntekijän on aina annettava asiakkaan hakemukseen valituskelpoinen päätös. Kirjallinen päätös on tehtävä esimerkiksi silloin, jos vammainen ihminen pyytää vammaispalveluilta lisäapua. Esimerkiksi perhe voi joutua hakemaan lisää henkilökohtaista apua, koska poikkeusaikana ei mm. järjestetä lainkaan kuntouttavaa työtoimintaa ja harrastuksia, vaan vammainen ihminen on kaikki arkipäivät kotonaan. Virkamies ei voi tehdä päätöstä puhelimessa, vaan päätös on annettava myös kirjallisesti, esimerkiksi sähköpostilla, jotta asiakas voi tarvittaessa valittaa siitä. Päätöksen mukana on oltava valitusohjeet. Virkamiesten on noudatettava hallintolakia poikkeusoloissakin.

 

Kuntien on tarjottava eristyksissä eläville ihmisille lisäapua arkeen!

 

Eristyksissä ollessaan vammainen ihminen tarvitsee lisätukea arkeensa. Hän ei pysty mm. käymään kaupassa ja apteekissa. Kuntien onkin taattava karanteeniin joutuneille ja karanteenin kaltaisissa oloissa eläville, kuten vammaisille ihmisille ja yli 70-vuotiaille, tarvittavat koti- ja muut palvelut. Kukaan ei saa jäädä heitteille ja eristyksissä elämisen on oltava käytännössä mahdollista riskiryhmäläisille.

 

Vammaisten ihmisten asumisyksiköissä on oltava tarpeeksi henkilökuntaa.

 

Vammaisten ihmisten asumisyksiköissä, kuten asumispalveluyksiköissä ja palvelutaloissa, tulee olla poikkeusaikanakin tarpeeksi henkilökuntaa. Erityisen huolissamme olemme yksityisten toimijoiden yksiköistä. Kaikissa asumisyksiköissä, yksityisissäkin, tulee varautua siihen, että osa henkilökunnasta saattaa joutua sairaslomalle tai asetetaan karanteeniin.

 

Asumisyksiköiden asukkaiden omaiset ja avustajat ovat tärkeitä asukkaiden hoidon laadun valvonnan ja mielenterveyden kannalta. Asukkaiden lähimpien ihmisten on päästävä vierailemaan.

 

Iso haaste vammaisille ihmisille ja heidän perheilleen on se, etteivät vammaisten ihmisten asumisyksiköt salli talon ulkopuolisten vierailuja, ei edes asukkaiden perheenjäsenten tai avustajien käyntejä. Henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat asukkaat ovat jääneet heitteille, onhan avustaja heille välttämättömyys. Esimerkiksi ulkoileminen on usein avustajan varassa. Yksikön tulee sallia asukkaan tavata perhettään tai avustajaansa, jos sekä vierailija että asukas ovat oireettomia. Ovathan asukkaiden omaiset ja avustajat tärkeitä asukkaiden hoidon laadun valvojia, ja heidän tapaamisensa on tärkeää myös asukkaiden ja heidän omaistensa mielenterveyden kannalta.

 

Terveydenhoidossa ei saa syrjiä ketään vamman vuoksi. Perustuslaissa on syrjintäkielto.

 

Olemme kuulleet, että tehohoidossa on syrjitty vammaisia ihmisiä nyt tavallista enemmän. Se on huolestuttavaa. Pitää muistaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus hyvään terveydenhuoltoon, myös vammaisilla ihmisillä. Perustuslaissa on syrjintäkielto. Hyvä terveydenhoito on ihmisoikeus ja kaikilla ihmisillä pitää olla terveydenhuollossa yhdenvertaiset mahdollisuudet, ml. tehohoitoon pääseminen. Vammaisia ei saa syrjiä terveydenhoidossa, eikä se saa olla syy evätä tehohoitoon pääsy. Ei myöskään voi olla niin, että sosiaalihuollon koulutuksen saaneet hoitavat vammaisten asumisyksiköissä vaikeasti fyysisesti sairaita ihmisiä muiden töidensä ohessa. Heillä ei ole tähän koulutusta, eikä aikaakaan. Tehohoitoon pääsemisen ratkaisee aina lääkäri, ei asumisyksikön palveluntuottaja tai yksikön johto.

 

Myös koronaan sairastuneella tai karanteeniin joutuneella vammaisella ihmisellä tulee olla oikeus henkilökohtaiseen apuun.

 

 

Henkilökohtainen apu on lakisääteinen eli subjektiivinen etu. Kunta ei voi kieltää vammaiselta ihmiseltä oikeutta kodin ulkopuoliseen henkilökohtaiseen avustajaan, jos vammainen ihminen tai joku hänen perheestään sairastuu tai asetetaan karanteeniin. Kaikilla ei ole omaista, joka voi auttaa hätätilanteessa. Vammainen ihminen tarvitsee normaalia enemmän apua, jos hän tai joku hänen perheestään sairastuu tai ei saa poistua kotoaan. Ei ole viisasta, että vammainen ihminen joutuu turvautumaan sairaalaan, kotipalveluun tai kotihoitoon, vain, koska kunta kieltää avustajaa tulemasta töihin, jos vammainen ihminen tai joku hänen perheestään on sairastunut tai karanteenissa.

 

Omaisten on voitava toimia avustajina poikkeusajan yli.

 

Kuntien tulee poikkeusoloissa sallia se, että samassa kodissa asuva omainen toimii vammaisen ihmisen avustajana, tartuntatautiriskin takia. Itse asiassa perheenjäsenen toimiminen avustajana poikkeusaikana on suositeltavaa. Koska monet vammaiset ihmiset kuuluvat riskiryhmään, on heidän voitava olla mahdollista jäädä kotiin, ja olla poissa mm. päivätoiminnasta. Heille on turvattava heidän tarvitsemansa lisäapu kotiin. Kunnan onkin tarvittaessa esimerkiksi myönnettävä vammaiselle ihmiselle lisää henkilökohtaisen avun tunteja.

 

Vammaisten ihmisten kanssa työtä tekevien on päästävä koronatestiin helposti ja jäätävä pienistäkin oireista sairaslomalle.

 

Vammaisten ihmisten kanssa työtä tekevän on voitava jäädä sairaslomalle ja päästävä koronatestiin, jos hänellä on pieniäkin koronaan viittaavia oireita tai joku hänen perheestään sairastuu tai asetetaan karanteeniin. Vammaisen ihmisen tulee saada avustajalleen sijainen. Sijaisen järjestäminen kuuluu viime kädessä kunnalle, joka voi käyttää mm. palveluseteliä. Kuntien antama poikkeusajan henkilökohtaisen avun ohjeistus ei saa olla liian tiukka, eikä olla ristiriidassa poikkeustilalakien- ja asetusten tai valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusten kanssa.

 

Kunnan on hankittava vammaisille ihmisille, heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville tarpeeksi suojavälineitä ja opastettava niiden käytössä.

 

Kunnan on hankittava vammaisille ihmisille, heidän perheenjäsenilleen sekä heidän kanssaan työskenteleville tarpeeksi suojautumisvälineitä, kuten kertakäyttökäsineitä, suunenäsuojuksia, essuja/takkeja ja visiirejä, ja opastettava niiden käytössä. Koska henkilökohtaisesta avusta ei pidä koitua vammaiselle ihmiselle lisäkuluja, pitää suojautumisvälineiden olla maksuttomia. Suojautumisvälineet vähentävät sekä vammaisen ihmisen että työntekijän sairastumisriskiä. Suojautumisvälineiden oikea käyttö, käsien pesu ja desinfiointi ovat erityisen tärkeitä, jos vammainen ihminen tai joku hänen perheestään on karanteenissa tai sairastunut koronaan. Suojautumisvälineiden hankintaa ei voida sälyttää henkilökohtaista apua tarvitsevalle ihmiselle itselleen, koska yksityinen henkilö ei voi tällä hetkellä mistään ostaa riittäviä suojautumisvälineitä. Esimerkiksi maskit ovat suurelta osin loppuneet kaupoista ja apteekeista. Ei ole järkevää, että vammainen ihminen joutuu turvautumaan kunnan ylikuormitettuun kotipalveluun, kotihoitoon tai (koti)sairaalaan, koska avustajan ei ole, suojautumisvälineiden puutteen vuoksi, turvallista tulla töihin.

 

Vammaisten ihmisten kanssa työskentelevillä sekä vammaisten ihmisten omaisilla on iso rooli vammaisten ihmisten sairastumisriskin minimoimisessa.

 

Vammaisten ihmisten kanssa työskentelevillä (mm. henkilökohtaisilla avustajilla) ja vammaisten ihmisten omaisilla on iso rooli vammaisten ihmisten sairastumisriskin minimoimisessa. Heidän tulee: välttää tarpeettomia lähikontakteja, pysyä mahdollisimman paljon kotona, suojautua käsineillä ja suunenäsuojuksilla ihmisten keskellä liikkuessaan, pestä kätensä hyvin ja heidän on hyvä käydä vammaisen ihmisen puolesta kaupassa ja apteekissa. Vammaisten ihmisten kanssa työskentelevillä, kuten avustajilla, on oltava mahdollisimman pieni määrä eri työpaikkoja ja työntekijöiden vaihtuvuuden pitää olla mahdollisimman pientä.

 

On pidettävä huolta omaishoitajien jaksamisesta.

 

Kaikilla vammaisilla ihmisillä ei ole avustajaa, vaan he ovat täysin omaistensa avun varassa. On pidettävä hyvää huolta vammaisten ihmisten, heidän läheistensä ja avustajiensa terveydestä ja jaksamisesta. Omaishoitajat tarvitsevat kriisiaikana kunnilta lisätukea, sillä monet vammaisten ihmisten päiväaikaiset toiminnot on keskeytetty, kuten päivä- ja työtoiminta. Omaishoitajia tulee arvostaa enemmän. Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, etteivät kunnat voi lakkauttaa kaikkea lyhytaikaishoitoa, vaan se on turvattava niille, ketkä sitä välttämättä tarvitsevat. Lyhytaikaishoito auttaa vammaisten ihmisten ja vanhusten omaishoitajia jaksamaan ja turvaa vammaisten ihmisten ja vanhusten hoidon, kun omaishoitaja itse sairastuu vakavasti. Palvelutalot ja muut asumisyksiköt eivät voi siis kokonaan luopua lyhytaikaisista hoitojaksoista eli ns. intervallihoitojaksoista.

 

Myös poikkeusaikana on oppilaalla oikeus saada tukea opintoihinsa. Koulunkäynninohjaajia ei saa lomauttaa.

 

Olemme huolissamme vammaisten lasten ja nuorten opetuksesta poikkeusaikana. Kuulimme, että jotkut kunnat ovat lomauttaneet kaikki koulunkäynninohjaajansa. Se taas tarkoittaa sitä, etteivät tuossa kunnassa erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa tukea. Ei etäopetus tarkoita sitä, ettei vammainen lapsi tai nuori tarvitse lisätukea opinnoissaan. Normaalistikin oppiville lapsille ja nuorille voi etäopiskelu olla haastavaa, saatikka niille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat erityistä tukea opintoihinsa. On myös muistettava, että valtioneuvosto linjasi, että alakoulun 1-3 luokkalaisilla ja kaikilla erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla on oikeus lähiopetukseen myös poikkeusoloissa. Miten opiskelu onnistuu, jos ei luokan erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevilla oppilailla ole tukenaan koulunkäynninohjaajia?

 

Vammaisoikeudet korostuvat poikkeusoloissa.

 

Jukka Kumpuvuori ja Martin Scheinin toteavat: ”Vammaisoikeudet eivät poistu tai väisty kriisioloissa, vaan ne korostuvat. Perustellut rajoitukset palvelevat kaikkia, myös vammaisia henkilöitä. Huomioimalla vammaisoikeudet ja osallistamalla vammaiset henkilöt voidaan varmistaa terve yhteiskunta jatkossa, sisältäen edelleen oikeusvaltio- ja ihmisoikeusperiaatteet. Nyt Suomessa toteutettua Uudenmaan eristämistä muusta maasta tulee ehdottomasti täydentää tukitoimenpiteillä, joilla turvataan tehokkaasti vammaisille henkilöille, samoin kuin 70 vuotta täyttäneille (saatikka 70 vuotta täyttäneille vammaisille henkilöille) ja muille riskiryhmiin kuuluville, koti- ja muut palvelut eristyksen aikana.”

 

Meidän tulee toimia yhdessä – ei jätetä ketään yksin.

 

Nyt on yhteiset talkoot. Me selviämme, kun toimimme yhdessä. Ei jätetä ketään yksin.

 

Vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa on päästävä mukaan päätöksentekoon, poikkeusoloissakin.

 

On hyvin tärkeää, että vammaiset ihmiset ja heidän omaisensa ovat mukana tekemässä päätöksiä, myös poikkeusoloissa, ”ei mitään meistä ilman meitä”.

 

Allekirjoitukset

 

Ystävällisin terveisin, vammaisaktivistit Elina Nykyri, Katri Alajärvi, Esa Annala, Kaj Fredriksson, Mikko Hietala, Maija Karhunen, Lauri Karppinen, Hantta Keränen, Tuomas Kuusniemi, Aimo Ruusunen ja Kaisa Vallavuori

 

Lisätietoa ja lähteitä