Kouluissa on puututtava na väykyistä tehokkaammin kiusaamiseen ja väkivaltaan. Aikuisilla pitäisi olla käytössään nykyistä tehokkaampia keinoja puuttua kiusaamiseen ja väkivaltaan. Pelkät huomautukset, muistutukset, jälki-istunnot ja koulusta erottamiset määräajaksi eivät riitä. On ikävää, että kiusaamiseen, ja jopa pahoinpitelyihin, puuttuminen ovat opettajien arkea. Niin se ei saisi olla. Kiusaaminen on mielestäni yksi väkivallan muoto. Vähintäänkin se on henkistä väkivaltaa, ja täysi-ikäinen saattaisi vastaavista teoista joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Kiusaaminen ja väkivalta on aina osoitus siitä, että aikuiset ovat epäonnistuneet kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyssä. Vantaalla tapahtunut vakava pahoinpitely on vain yksi monista kouluissa sattuneista pahoinpitelyistä, mutta se osoittaa, että Vantaan tulee panostaa nykyistä enemmän koulutukseen ja sivistykseen. Olen tyytyväinen siihen, että Vantaan tapaus tuli julkisuuteen. On todella hienoa, että Vantaan virkamiehet puuttuvat asiaan. On hienoa, että kouluihin palkataan vahtimestareita ja erityisnuorisotyöntekijöitä. Lisäksi syysloman jälkeen aloittaa 22 monikielistä ohjaajaa työskentelemään maahanmuuttajaoppilaiden ja heidän perheidensä kanssa.
Aikuiset ovat aina vastuussa siitä, että kouluissa on turvallista ja rauhallista opiskella. Kouluissa on oltava nollatoleranssi kiusaamiselle, syrjinnälle, rasismille ja väkivallalle. Aikuisten tulee puuttua välittömästi kiusaamiseen ja väkivaltaan. Sekä kiusattu että kiusaaja tarvitsevat moniammatillista tukea.
Aikuisten on tehtävä selväksi, että kiusaajan tai pahoinpitelijän on otettava vastuu teoistaan. Kiusaaminen ei ole koskaan uhrin vika. Jos joku vaihtaa koulua, niin kiusaaja, ei kiusattu. Koulun- tai ryhmänvaihto ei kuitenkaan aina ratkaise asiaa, sillä kiusaaja usein jatkaa kiusaamista uudessa ryhmässä. Ryhmässä saattaa olla useampi kiusattu, ns. silmätikkuja.
Oppilaille tulee kertoa, että kiusaamisella ja väkivallalla on vakavia seurauksia uhrin koko loppuelämälle. Kouluissa on syytä puhua myös siitä, mitä lapsi tai nuori voi tehdä, jos hän huomaa, että jotakuta kiusataan tai pahoinpidellään. On tärkeää kertoa asiasta opettajalle, eikä pidä lähteä mukaan kiusaamiseen, vaan on syytä puolustaa kiusattua. Mitä parempi yhteishenki luokassa on, sen vähemmän siellä esiintyy kiusaamista. Olisi tärkeää, että luokassa olisi yhdessä omaksuttu se, ettei kiusaamista hyväksytä.
Vähänkin erilaiselta vaikuttava oppilas joutuu muita herkemmin kiusatuksi. Kouluissa voisi vierailla erilaisia kokemuskouluttujia, mm. saamelaisia, romaneita, maahanmuuttajia, pitkäaikaissairaita, vammaisia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia, puhumassa oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Vammainen on usein haukkumasanana, ja siksi kouluissa tulee tehdä töitä sen kanssa, että vammaisuus tulee tutummaksi lapsilla ja nuorille.
Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada tarvitsemansa tuki opinnoissaan. Kouluilla on oltava tähän tarpeeksi resursseja. Onko vantaalaisissa ryhmissä liian paljon oppilaita? Suuressa ryhmässä voivat oppilaiden tarpeet jäädä huomiotta, niissä ei ole rauhallista opiskella, eikä opettaja välttämättä huomaa kaikkea mitä ryhmässä tapahtuu. Kouluissa tulee olla riittävästi opettajia, koulunkäynninohjaajia, kuraattoreita ja koulupsykologeja. Joskus koulupaikka voitaisiin määrittää muuten kuin asuinpaikan perusteella.
Jos ryhmässä on erityistä tai tehostettua tukea tarvitseva oppilas, on ryhmän oltava tavallista pienempi ja ryhmässä on oltava tarpeeksi koulunkäynninohjaajia ja/tai henkilökohtaisia avustajia. Kaikki eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa, vaan myös pienryhmiä ja erityisopetusta tarvitaan. Oppilas voi tarvittaessa opiskella jotkut aineet yleisopetuksen ryhmässä ja toiset aineet pienryhmässä. Inkluusio ei ole säästämiskeino.
Kiusaajalla saattaa oppimisvaikeuksia, päihde- tai mielenterveysongelmia, eikä hänen kotonaan ole välttämättä kaikki ole kunnossa. Paitsi lasten ja nuorten, myös heidän vanhempiensa palveluiden tulee olla toimivia. Opettajat eivät pysty ratkaisemaan kaikkia oppilaiden ongelmia. Tarvitaan kotien ja koulujen yhteistyötä. On syytä panostaa matalan kynnyksen tukeen, lastensuojeluun sekä sosiaali-, nuoriso-, päihde- ja mielenterveyspalveluihin. On muistettava, että väkivaltaa ja kiusaamista tapahtuu myös aikuisten keskuudessa. Jos kiusaa lapsena ja nuorena, saattaa kiusata aikuisenakin.
Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oltava mielekästä tekemistä ja heidän on voitava tavat turvallisia aikuisia vapaa-aikanakin. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla ainakin yksi turvallinen aikuinen, johon hän luottaa. Jotta myös pienituloisten perheiden lapset ja nuoret voisivat harrastaa jotain, tulisi tarjolla olla maksuttomia harrastuksia.
Minua itseäni kiusattiin yläkouluaikana ja jäin sen vuoksi aika yksin luokassa. Minua kiusattiin, koska pärjäsin hyvin koulussa, olin lyhyt, enkä tykännyt bilettää ja juoda alkoholia. Olin erilainen kuin muut luokassa. Kavereita löysin onneksi harrastuksien piiristä. Ikävintä kiusaamisessa oli, että luokassa oli neljä silmätikkua ja meitä saatettiin haukkua kesken oppitunnin opettajan kuullen. Onneksi fyysistä väkivaltaa ei ollut. Onneksi minulla oli jo silloin hyvä itsetunto, ja päätin olla välittämättä asiasta. Opettajat eivät osanneet puuttua kiusaamiseen. Lukiossa asiat sujuivatkin sitten jo hyvin.
Myönnän, että kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttuminen on monimutkainen asia, eikä ole olemassa helppoja vastauksia. Siksi onkin hyvä, että asiasta puhutaan nyt vilkkaasti julkisuudessa eduskuntaa myöten. On tärkeää, että vanhemmat kysyvät lapsilta ja nuorilta, miten he voivat. Ja jos oma lapsi tai nuori on kiusaaja, voi kysyä, miksi hän haluaa pahaa toiselle ihmiselle.