Työ- ja opiskeluelämällä on suuri merkitys ihmisten arjelle.

Oletko koskaan ajatellut sitä, kuinka suuri merkitys työ- tai opiskeluelämällä on arjellesi? Työelämään osallistuminen on paljon muutakin elannon tienaamista. Opiskelu- tai työpaikka tuo elämään sisältöä. Niissä solmittavat sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä.

Vain harvat meistä vammaisista käyvät töissä

Koko väestön ikäkorjattu työllisyysaste on 70 %. Tutkimusten mukaan vain 15–20 % meistä työikäisistä vammaisista käy töissä. Meidän köyhyysriskimme on tutkimusten mukaan 4–5-kertainen valtaväestöön verrattuna, alhaisesta työllisyysasteestamme sekä korkeista asumiskuluista ja sote-palveluiden asiakasmaksuista johtuen. Enemmistö työikäisistä vammaisista on pienituloisia, jotka ovat työelämän ulkopuolella koko- tai osa-aikaisesti.

Olemme myös pienituloisia ja keskimääräistä vähemmän koulutettuja

Me vammaiset olemme keskimäärin vähemmän koulutettuja kuin valtaväestö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan 60 % meistä on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon. Valtaväestöstä keski- tai korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 78 %.

Tarvitaan määrätietoista puuttumista meidän vammaisten syrjintään työ- ja opiskeluaelämässä

On totta, että meitä syrjitään usein työnhaussa sekä työ- ja opiskelupaikoilla. Pitäisikin murtaa määrätietoisemmin oppilaitoksissa ja työnantajien keskuudessa valitsevia ennakkoluuloja ja asenteita. Tarvitaan vaikuttamistyötä, jossa olemme itse mukana.

Se onko ihminen mukana työelämässä, ei saa vaikuttaa hänen ihmisarvoonsa. 

Pitää silti muistaa, etteivät kaikki meistä pysty käymään töissä tai opiskelemaan. Ihmisarvo ei saa olla kiinni siitä, onko mukana työelämässä vai ei. Pitää arvostaa myös vapaaehtoistyötä, luottamushenkilönä toimimista ja harrastuksia.

Työ- ja opiskelupaikkojen on oltava esteetömiä ja saavutettavia.

Työ- ja opiskelupaikkojen on oltava esteettömiä ja saavutettavia. Esteettömyys ja saavutettavuus eivät ole mielipideasioita, vaan ihmisoikeuksia. On muistettava juuri voimaan tullut saavutettavuusdirektiivi.

Tulee panostaa oppilaan ohjaukseen sekä koulupsykologi- ja kuraattoripalveluihin. Nivelvaiheen merkitys on suuri. 

Kaikilla opintoasteilla tulee parantaa oppilaan ohjausta sekä koulupsykologi- ja kuraattoripalveluita. Oletuksena ei pidä olla se, että vammainen nuori jää eläkkeelle peruskoulun suoritettuaan, vaan se, että hän jatkaa opintojaan.

Palveluilla on suuri merkitys sille, voiko vammainen käydä töissä tai opiskelemassa.

Apuväline-, tulkkaus -, kuntoutus- ja vammaispalveluiden toimivuus vaikuttaa paljon siihen pystymmekö me vammaiset opiskelemaan tai käymään töissä. Meidän ei pidä joutua maksamaan apuvälineen kuljettamisesta huoltoon. Apuvälineet pitää huoltaa kohtuullisessa ajassa. Huollossa pitää olla varalaitteita saatavilla. Jotta me olemme yhdenvertaisessa asemassa muihin verrattuna, on kuljetuspalveluita voitava käyttää koko maassa. Kuljetuspalvelumatkoja pitäisikin olla mahdollista käyttää muullakin kuin omalla kotiseudulla.

Kuntien tulee näyttää mallia meidän vammaisten työllistämisessä. Palkkatuen käyttööä on laajennettava. 

Kuntien tulee näyttää mallia meidän vammaisten työllistämisessä. Kuntien on syytä tukea meitä työllistäviä yrityksiä ja järjestöjä sekä työllistää meitä itsekin. Kunnat voisivat käyttää yhtenä kilpailutuskriteerinä yrityksen tai yhteisön esteettömyyttä ja saavutettavuutta. On myös syytä toimia niin, että yritys saa olla kilpailutuksessa mukana vain, jos sen työntekijöistä vähintään 5 prosentilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus. Kunnan on syytä tehdä mahdollisimman paljon itse. Kunnan tulee suosia yleishyödyllisiä yrityksiä ja järjestöjä hankinnoissaan ja toimintojaan ulkoistaessaan. Palkkatukea on voitava saada kauemminkin kahden vuoden ajan. Sen käyttöä on laajennettava.

Osatyökykyisen tai vammaisen ihmisen palkkaavan tulisi saada verohelpotuksia. 

Osatyökykyisen tai vammaisen ihmisen palkkaavan työnantajan olisi syytä saada verohelpotuksia. Työnantajille ja työntekijöille on myös tiedotettava paremmin siitä, millaista tukea heille on saatavilla. On lisäksi tiedotettava positiivisen erityiskohtelun käytön mahdollisuudesta sekä velvollisuudesta tehdä kohtuullisia mukautuksia.

Työtoiminnan ongelmat tulee kartoittaa ja korjata.

Työtoiminnan epäkohdat tulee kartoittaa ja korjata. Työtoimintaan osallistumisesta saatavan korvauksen (eli työosuusrahan) on syytä ylittää toimintaan osallistumisen kulut. Työhönvalmentajia tarvitaan lisää.

Työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa ei saa pitää ketään vuodesta toiseen. Työ- tai päivätoimintaan osallistumisen sijasta ihminen voi esimerkiksi osallistua vapaaehtoistyöhön, toimia luottamustoimessa tai harrastaa jotakin. Mielekästä toimintaa on monenlaista. Kuntouttavaan työtoimintaan pitää lähettää vain, jos ihminen todella tarvitsee kuntoutusta. Suurin osa kuntouttavasta työtoiminnasta onkin syytä korvata palkkatuella. Silloin työntekijä saa työstään oikeaa palkkaa.

On joustavoitettava eläkkeellä olevien työssäkäymistä ja vähennettävä byrokratiaa. 

Osa-aikatyön ja eläkkeellä olon yhdistämisen tulee olla nykyistä joustavampaa. Pitää vähentää byrokratiaa. Suomi tarvitsee meidän vammaisten panosta, mukaan lukien osatyökykyiset vammaiset. Kaikki me vammaiset emme ole osatyökykyisiä. On tärkeää löytää oikeat ihmiset oikeisiin töihin. On hienoa, että hallitus miettii keinoja meidän vammaisten työllisyysasteen parantamiseen. Kuntien pitää silti myös ryhtyä toimeen.

Kysyn juuri Sinulta. Millaisia kokemuksia sinulla on vammaisista työelämässä? Miten kunnat voisivat mielestäsi parantaa meidän vammaisten asemaa työelämässä ja opinnoissa? Mitä kunnissa voidaan tehdä sen eteen, että yhä useampi vammainen kävisi koko- tai osa-aikatöissä?

#Vammaiset, #Työelämä, #Opiskelu, #Esteettömyys, #Saavutettavuus