Mielestäni yhteiskunnallisesta keskustelusta on pitkälti unohdettu meidät vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Vammaisuus on vaiettu asia yhteiskunnassa. Me vammaiset olemme kuitenkin maailman suurin vähemmistö. Meitä on Suomessa ainakin 500 000. Meidän tarpeidemme unohtaminen on mielestäni tuhoisaa. Etenkin nyt kun käynnissä ovat iso muutos, sote- ja sotu -uudistukset.

Me vammaiset naiset ja tytöt kohtaamme tutkimusten mukaan muita enemmän syrjintää, häirintää ja väkivaltaa. Olemme haavoittuvammassa asemassa kuin muut. Meitä syrjitään sekä vammaisuuden että sukupuolen takia. Olemme alttiita moniperustaiselle syrjinnälle.

Tutkimukset kertovat, että me vammaiset naiset olemme muita naisia harvemmin johtoasemissa. Vammaisia lapsia ja nuoria kiusataan tutkimusten mukaan koulussa muita enemmän. Me vammaiset naiset ja tytöt, erityisesti kehitys- ja puhevammaiset, kohtaamme tutkimusten mukaan väkivaltaa 2–10 kertaa useammin kuin muut naiset ja tytöt. Noin puolet vammaisena syntyneistä tai lapsena vammautuneista naisista on kohdannut väkivaltaa elämänsä aikana. Runsas avun tarve ja riippuvaisuus väkivallan tekijästä saattava altistaa meidät väkivallalle. Usein tekijä on meille läheinen.

Päätökseni lähteä politiikkaan kypsyi pidemmän ajan kuluessa. Minua ovat aina kiinnostaneet yhteiskunnalliset asiat. Kun Sipilän hallitus nousi valtaan, kurjistui heikompiosaisten asema selvästi. Koin, että oli pakko lähteä muuttamaan asioita itse. Niiden, jotka pystyvät, tulee puolustaa niitä, jotka eivät siihen pysty. Halusin lähteä rikkomaan lasikattoja. Lähdin mukaan politiikkaan vuonna 2016. Politiikassa tarvitaan mielestäni kaikkia ihmisryhmiä, myös vähemmistöjä. On syytä noudattaa periaatetta: ”ei mitään meistä ilman meitä”.

Koska olen itse harvinaissairas ja vammainen nainen, minulle on ollut luontevaa ottaa esille vammaisten ja pitkäaikaissairaiden asiat. Olen halunnut silti vaikuttaa muihinkin asioihin, erityisesti pienituloisten asioihin. Olen huomannut, että meidän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden asioista keskustellaan vain, jos otan asiamme esille. Kokemusasiantuntijuutta ei tule mielestäni aliarvioida. On eri asia kokea jokin itse, kuin kuulla toisen puhuvan siitä. Esimerkiksi: et voi tietää millaista on pyörätuolilla liikkuvan elämä, ennen kuin koet sen itse.

Se kuullaanko minua vammaisena naisena muussa kuin vammaispolitiikassa, riippuu paljolti siitä, kenen kanssa olen tekemisissä. Mielestäni meidän vammaisten on tehtävä kovasti töitä tullaksemme otetuksi vakavasti. Kohtaamme paljon vähättelyä, kehumalla alistamista ja holhoavan alentuvaa suhtautumista.

Minun on täytynyt panostaa paljon muiden kuin vammaisten asioiden esille tuomiseen. Toisaalta politiikassa on välttämätöntä erikoistua johonkin osa-alueeseen. Kukaan ei voi tietää kaikkea. Jos en jotain tiedä, niin otan asiasta selvää. Edesmennyt Kalle Könkkölä on minusta hyvä esimerkki vakavasti otetusta vammaisesta.

Vaalikentillä olen kohdannut sen, etteivät kaikki usko apuvälinettä käyttävän voivan olla ehdolla vaaleissa. Sosiaalisessa mediassa olen mielestäni tullut otetuksi vakavasti. Siitä kertoo esimerkiksi se, että minulla on 1835 tykkääjää Facebookin poliitikkosivuilla.

Minusta tuntuu, että vaikuttamismahdollisuuksiani on heikentänyt se, että olen pienituloinen. En ole myöskään pystynyt osallistumaan kaikkiin tilaisuuksiin. On väärin, että osa tilaisuuksista on järjestetty esteellisissä tiloissa. Meillä vammaisilla on tutkimuksissa todettu olevan muihin verrattuna 4–5 kertainen köyhyysriski. Meidän köyhyytemme on usein suhteellisen pysyvää. Ei kuitenkaan tiedetä sitä, mikä on meidän vammaisten naisten tulotaso.

Arviolta 15–20 prosenttia meistä vammaisista käy töissä, kun valtaväestössä työllisyysaste on noin 70 prosenttia. On hienoa, että hallitus panostaa vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyteen. Olisi tärkeää, että kunnat ja valtio näyttäisivät mallia ja työllistäisivät itse vammaisia ja osatyökykyisiä. Kunnat voisivat hankinnoissa edellyttää, että yritys, jolta tuote tai palvelu hankitaan, työllistää vammaisia ja osatyökykyisiä. Kunnat voisivat edellyttää, että esimerkiksi työntekijöistä 5 prosenttia olisi osatyökykyisiä tai vammaisia.

Koen, että puolueen toiminta on sitä monipuolisempaa, mitä erilaisempia ihmisiä on sen toiminnassa mukana. Liian moni meistä vammaisista ja pitkäaikaissairaista jää neljän seinän sisälle. Jokaisella puolueella on minusta syytä olla vaaleissa ehdolla ihmisiä, joilla on jokin vamma tai sairaus. Rohkaisen vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä asettumaan ehdolle tämän kesän kuntavaaleissa.

Jotta meillä vammaisilla ja pitkäaikaissairailla olisi muihin nähden yhdenvertaiset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet, on mielestäni julkisen liikenteen esteettömyyttä parannettava. Kuljetus- ja tulkkauspalveluista sekä henkilökohtaisesta avusta ei minusta voida säästää. Yhdenvertaisuuslain mukaan meillä vammaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa, opiskella, työskennellä ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Koen, että meidän pitää työskennellä yli puoluerajojen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen. Ei aseteta köyhiä vastakkain. Viha hajottaa heikko-osaisten kentän. Silloin pelaamme niiden pussiin, jotka haluavat leikata heikko-osaisilta. Koen, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Kaikkien ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa.

Rikotaan lasikatot yhdessä. Koen, että päätöksentekijöiksi tarvitaan erilaisia ihmisiä – meitä vammaisiakin. Vähemmistöjenkin pitää olla mukana päättämässä yhteisistä asioista. Olisi hienoa, jos kuntien valtuustoihin valittaisiin kaikkien ammatti- ja väestöryhmien edustaja. Äänestäjillä on kuntavaaleissa valta päättää siitä, miltä Suomen kunnat tulevat näyttämään seuraavat neljä vuotta. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Vielä ei myöskään ole myöhäistä asettua ehdolle kuntavaaleissa. Kuntavaalit siirrettiin kesäkuulle. Vaalipäivä on 13.6.2021.