Tiistaina monissa medioissa uutisoitiin Turussa 6.4 järjestettävästä väitöstilaisuudesta. Anders Blom esittää väitöskirjassaan Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä. Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011, että liike-elämällä on oletettua suurempi rooli suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Se päättää, kenellä on eniten voimaa ja vaikutusvaltaa, eritoten päätösten valmisteluvaiheessa. Blom tietää mistä puhuu, sillä hän on itse toiminut ns. superlobbarina vuosikymmenten ajan. Hänen mukaansa suomalaisessa politiikassa näkyy enenevässä määrin korporaatioiden vaikutusvallan ja kaverikapitalismin lisääntyminen. Suomen korporatiivista järjestelmää voidaan hyvällä syyllä kutsua rakenteellisesti korruptiiviseksi, Blom toteaa yliopiston tiedotteessa.
Ilmiö ei ole uusi. Kiinnostavaa olisi kuitenkin kuulla, mitä valtaapitävät poliitikot Blomin tutkimuksesta ajattelevat ja mitä tälle ilmeisen arveluttavalle epäkohdalle voisi tehdä. Blom esittää työssään päivityksiä yhteiskunnallisen sopimisen kulttuuriin. Mahtavatko kaikki politiikan sisäpiiriläiset olla tähän valmiita? Who wants to rock the boat?
Blomin väitöskirjojen kaltaiset analyysit ovat myrkkyä politiikan laajemmalle uskottavuudelle. Onko ihme, jos kansalaisten mielenkiinto politiikkaan on laskusuunnassa, mikäli todellisuus on Blomin kertomuksen kaltainen? Politiikka on elitististä ja vinoutunutta, eikä muutosta ole näköpiirissä ellei poliittisen järjestelmän sisään vakiintuneita valtarakenteita läpivalaista ja murreta, aivan kuten Blom ehdottaa.
Blomin väitöskirjan uutisoinnista on kulunut nyt muutamia päiviä. Uutinen tuntuu jo kadonneen muun uutistulvan alle, vaikka aihe on mitä kuumottavin. Se, etteivät poliitikot asiaa nosta framille, tuskin tulee yllätyksenä. Muiden tulisi kuitenkin pitää asiasta riittävää meteliä etenkin kun kyseessä ei ole suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta mikään yhdentekevä sivuseikka. ”Tutkimustulosten valossa korporaatiot hallitsevat Suomessa sisäpiirin poliittista vaikuttamista eli suoria suhteita päätöksentekijöihin”. Korporatismin lonkeroiden ulottuminen poliittisen päätöksenteon ytimeen alkaa nakertaa luottamustamme poliittisen oikeudenmukaisuuden, hyväätekevyyden ja demokraattisuuden ihanteisiin entisestään ja uhkaa tehdä politiikastamme pinnalta moitteetonta mutta sisältä mädäntynyttä.
Avoimuutta kaivataan ja yhteisiä pelisääntöjä. Pyöröovi-ilmiö pitää saada kuriin ja lobbausrekisteri voimaan. Kuten Joonas Pekkanen Avoimesta ministeriöstä toteaa, ”keskustelu vaikuttamistyön avoimuudesta on vilkastunut ja tarve avoimuudelle on ilmeinen. Lainsäädäntö- ja vaikuttamistyön avoimuudessa mitattuna Suomi ei ole mikään mallioppilas, vaan tekemistä on ja paljon”. Muutoksia ja lakiin perustuvaa säätelyä tarvitaan siis ripeästi. Muutoin kansan valta uhkaa kutistua, jos mahdollista, nykyistäkin kapeammalle.