Yle julkaisi 15.10. uutisjutun, jossa kartoitettiin tulevien eduskuntavaalien keskeisiä ehdokasvaatimuksia. Ensimmäisenä listalla komeilee kohta “Tunne tärkeimmät ajankohtaiset teemat”, jossa nostetaan esiin vaalien tärkeimmät ajankohtaisteemat: talous ja työllisyys, mutta myös ilmasto- ja koulutuskysymykset.

Itse lisäisin listaan vielä tieteen. Tämän jälkeen paletti onkin kasassa ja sitä voi alkaa tarkemmin itse kukin pureksimaan. Toiset äänestäjinä, toiset mahdollisina vaaliehdokkaina.

Aluksi on mainittava, että kaikki edellä luetellut teemat liittyvät elimellisesti toinen toisiinsa. Tieteestä on syytä kuitenkin aloittaa. Edistyksellinen yhteiskunta on tiedemyönteinen, ja tietää, että tieteeseen panostamalla voidaan synnyttää pitkälle tulevaisuuteen kestävää hyvinvointia ja pitkittää eloonjäämistämme ilmastonmuutoksen kaltaisten haasteiden edessä.

Yhteiskunnallinen kehittämistyö taas edellyttää koulutuksen arvostusta ja laajasti sivistyneitä kansalaisia. Suomalaiset ovat toistuvasti osoittaneet suhtautuvansa koulutukseen ja tieteeseen erittäin myönteisesti. Suomessa luetaan edelleen paljon kirjoja ja käytetään aktiivisesti kirjastopalveluita. Nämä seikat muodostavat laadukkaiden koulutuspalvelujen kanssa hyvän pohjan kohdata muunneltujen totuuksien ja valemedioiden hämmentämä nykytodellisuus. On sanomattakin selvää, että yhteiskunnallinen päätöksenteko tulee perustaa tutkitun tiedon varaan. Medialla on myös oma vastuunsa tieteellisen tiedon luotettavassa raportoinnissa.

Ilmastonmuutos on tulevaisuuden suurin haaste, mihin myös Suomen tulee uskottavasti ja määrätietoisesti vastata. Vaikuttava ilmastotyö edellyttää huomattavaa painopisteen muutosta sekä politiikassa että yksittäisten ihmisten kulutuskäyttäytymisessä. Suomen on luotava mitä pikimmin riittävän kunnianhimoinen ilmastostrategia, joka ei ainoastaan lupaa vaan myös takaa ilmastotutkijoiden vaatimat välttämättömät ilmastotoimet. Tiede antaa malleja ja konkreettisia keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan myös jokapäiväisessä arjessa, joihin laajasti sivistyneet ihmiset ymmärtävät tarttua ja niihin sitoutua.

Myös koulutuksessa ilmastonmuutos tulee huomioida entistä ponnekkaammin. Suomalaiset koulut (ja suomalaiset opettajat) ovat edelleen liiaksi sitoutuneita ilmastoa tuhoavan elämäntavan välittämiseen lapsille ja nuorille. Tämä tapahtuu toistamalla ja vaivihkaa istuttamalla tuhoisan kilpailutalouden oppeja ylisukupolvisesti aikuiselta lapselle. Tähän tosiasiaan tulee herätä. Aktiivinen kansalaisuus tulee tulevaisuuden ilmastotoiminnassa vain korostumaan, mikä vaatii myös kouluja ja opettajia tarkistamaan kriittisesti asenteitaan ja muokkaamaan omia toimintatapojaan.

Ilmastonmuutos tulee ravisuttamaan työn ja talouden toimintaehtoja ja -edellytyksiä. Työ tulee kokemaan muutoksia edellä mainitun lisäksi robotisaation, automatisaation ja tekoälyn myötä mitä dramaattisimmilla tavoilla, ja muutos tulee olemaan mittaluokaltaan valtava, kestoltaan pysyvä ja prosessiltaan kivulias. Muutoksiin onkin kyettävä proaktiivisesti varautumaan. Ihmisen on tarkasteltava suhdettaan työhön ja vapaa-aikaan uusin silmin, ja uudistettava itsensä myös henkisellä tasolla.

Työn väheneminen ja lisääntyvä vapaa-aika tarvitsevat taakseen varmuuden taloudellisesta minimitoimeentulosta. Erilaiset perustulomallit tulevat yleistymään. Globaali talousjärjestelmä on suuressa vastuussa ilmastokriisistä, mikä merkitsee isossa kuvassa myös koko talousjärjestelmämme nykyistä kriittisempää uudelleentarkastelua ja korjaamista. Kulutuksen väistämätön vähentäminen ja jatkuvan kasvun ideologian hylkääminen tulevat raivaamaan tilaa tuoreille ja kenties vielä liian radikaaleille talousjärjestelmille.

Keväällä ovat edessä isot vaalit. Isommat kuin ehkä edes vielä käsitämme.