Suomessa etenkin pienillä ja keskisuurilla kunnilla riittää tulevaisuudessa työsarkaa. Asukkaita ja yrityksiä tulisi houkutella ja palveluja kehittää. Jollei kuntien haastavat talousnäkymät olisi itsessään jo riittävän suuri ongelma, on poliittisen päättämisen kulttuuri osassa kuntia täysin retuperällä. Visio on kateissa ja yhteistyö kaukana ihanteellisesta.

Kuntapolitiikkaan päädyttyäni olen alkanut myös tuttavieni kanssa puhua aiempaa enemmän kuntien yleisistä asioista. Samat ongelmat näyttävät toistuvan asuinpaikasta toiseen. Keskusta-alueet näivettyvät, palvelurakennetta kevennetään, muuttotappiot lamauttavat. Näiden lisäksi myös poliittinen vänkääminen ja valtapeli estävät tekemästä uudistavia ja päättäjiä sitouttavia toimenpiteitä pitemmälle tulevaisuuteen.

Kunnissa tarvitaan rohkeaa ja omaperäistä ajattelua. Asioita olisi kyettävä näkemään vähintään viiden, mielellään kymmenen vuoden päähän. Harvalla taas riittää kykyä visioida maailmaa vuonna 2028, niin nopeasti muutokset tapahtuvat. Varmaa kuitenkin on, ettei vanhassa ole enää vara parempi mitä tulee kunnallisen vetovoiman kehittämiseen.

Suomesta löytyy myös hyviä esimerkkejä kunnista, joissa tarvittavia korjausliikkeitä on onnistuttu tekemään niin kaavoituksessa, koulutuksessa kuin kirjastopalveluissakin. Niin, kuntien kova ydinhän tulee tulevaisuudessa tiivistymään näihin kolmeen K:hon. Pelkästään sivistyspalveluiden osuus kuntien budjeteista kasvaa nykyisestä noin kolmanneksesta aina 70–80 prosenttiin.

Kuntien on onnistuttava haalimaan teollisuutta ja yrittäjiä. Eivätkä teollisuuden alan isot tekijät lähde investoimaan mille tahansa soraharjulle. Heidän tarpeitaan tulee kuunnella ja räätälöidä niihin parhaiten istuvia kokonaisratkaisuja. Osataanko kunnissa olla riittävän kuuntelutaitoisia ja proaktiivisia? Sama korkea palvelun vaatimus koskee toki pienempiäkin yrityksiä ja yrityksiä.

Väitän, että kunnan alueellisen kehittämisen keskiössä ovat kuitenkin toimivat henkilösuhteet ja kehittämiseen suosiollinen ilmapiiri. Nuoret tulee ottaa kokeneempien rinnalle mukaan yhteisen tulevaisuuden visioimiseen. Tarvitaan lisäksi kunnianhimoisia kehittämissuunnitelmia, tavoitteita, arviointia ja toimenpiteitä. Pelkät konsulttitoimistojen diaesitykset tai monisivuiset strategiapaperit eivät kuitenkaan johda mihinkään, ellei niitä aleta määrätietoisesti laittamaan käytäntöön.