Suomalaiset lukevat paljon. Kirjojakin ostetaan edelleen runsaasti. Vuonna 2017 kirjojen myynti suurimmissa kirjakaupoissa kasvoi 5,4 %. Tilastot antavat aihetta iloon. Mikä olisikaan parempaa kuin lukeva ja kirjallisuudesta innostunut kansa?
Vaikka Suomi on tilastojen valossa maailman lukevin kansa, on kansallisessa lukutaidossa meilläkin petrattavaa. Esimerkiksi alle 25-vuotiaiden lukutaidon taso on heikompi kuin reilu vuosikymmen aikaisemmin. Lukutaidossa on myös merkittävää hajontaa. Erityisen paljon on puhuttu nuorten miesten ja poikien heikosta lukutaidosta. Isossa kuvassa noin joka kymmenes suomalainen kuuluu heikkoihin lukijoihin.
Ottaen huomioon, että maapallon väestön yli 15-vuotiaista 745 miljoonaa eli 14% on täysin lukutaidottomia, voi Suomen tilannetta pitää edelleen aiheellisesti kiitettävänä. Kansalaisten korkea lukutaito ja kiinnostus kirjallisuutta kohtaan ei kuitenkaan synny ilman ponnisteluja. Lukuharrastuneisuutta tulee vahvistaa ja luoda edellytyksiä lukemisen motivaation myönteiselle kehittymiselle aina varhaislapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen asti. Laadukkaat kirjastopalvelut ja koulut ovat ensiarvoisen tärkeitä lukutaidon eriarvoistumisen ehkäisemisessä.
Donald Trump on julkisesti antanut ymmärtää väheksyvänsä lukemista ja sen merkitystä. Hänen kohdallaan lukemisen vähyyden valitettavasti huomaa. Suomalaisille poliitikoille lukeminen tuntuu olevan ainakin asteen verran luontevampaa. Vai kuinka? Millaista kirjallisuutta omat poliittiset päättäjämme mahtavat lukea ja miten säännöllisesti? Minua ainakin tällaiset tilastot kiinnostaisivat.
Lukeminen kannattaa aina, kaunopuheili politiikan Jörn Donner aikanaan televisiossa. Nykyään kirjallisuus yhdistetään niin moraalitajun kehittymiseen kuin terveyden edistämiseenkin. Paljon lukeneiden lasten tiedetään pärjäävän koulussa, minkä taas on tutkitusti osoitettu parantavan elämässä menestymisen mahdollisuuksia. Kirjallisuuden lukeminen ei kuitenkaan tee meistä yksiselitteisesti parempia ihmisiä. Esimerkiksi kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä on kritisoinut näkemystä, jonka mukaan lukemista tulisi tarkastella jonkinlaisen hyötyajattelun kautta. Lukemisen hyötyjä ei hänkään kuitenkaan suoraan kiistä, mutta muistuttaa, että lukeminen on jo itsessään arvokasta.
Lukeneisuus on asia, joka kertoo mielestäni paljon ihmisestä. Poliitikot ovat toimissaan kiireisiä ja heillä riittää virallisia asiapapereita luettavanaan varmasti ahdistukseen asti. Toisinaan olisi kuitenkin mielenkiintoista, jos poliitikot voisivat avata omaa suhdettaan kirjallisuuteen ja sen koko kenttään. Se voisi jopa paljastaa jotain olennaista heistä, maailman ymmärryksestään ja sivistystasostaan. Vaalikampanjoiden ollessa käynnissä suosittelenkin kaikkia kysymään ehdokkailta: millaista kirjallisuutta Sinä luet?