Yleisesti ajatellaan, että tilanteessa, jossa moraaliarvot ovat ristiriidassa muiden arvojen kanssa, moraalin tulisi voittaa. Tätä kutsutaan moraalin ylivertaisuudeksi. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Ei ainakaan politiikassa.
Ei voi olla ihmettelemättä suomalaisen valtionjohdon haluttomuutta tuomita julkisesti ja ryhdikkäästi muiden maiden harjoittamia moraaliloukkauksia. Israelin sortopolitiikka. Saudien kanssa tehdyt asekaupat. Unkarin ja Turkin ihmisoikeusloukkaukset. Yhdysvaltain lennokki-iskut. Vähemmistöryhmien kohtelu Venäjällä.
Missä ovat valtionjohdon kriittiset ja moraalisesti kantaaottavat kansainväliset puheenvuorot?
Kansainvälinen politiikka on aikamoista taiteilua. Valtiollisista suhteista tulee pitää huolta, jotta uusia sopimuksia voidaan sorvata ja jo saavutettuja etuja varjella. Usein se tarkoittaa moraalisen selkärangan taipumista lähelle katkeamispistettään.
Moraalia tulee varjella. Suomella on valtiona ikävä taipumus löysäillä moraalisen paheksuntansa kanssa, ellei sitten kyseessä ole esimerkiksi jokin EU:n yhdessä laatima tyytymättömyyden ilmaus. Suomi tuntuu olevan haluton ilmaisemaan mitään yksin tai riittävän isoon ääneen. Pelkäämmekö leimautumista vai statuksemme tai kauppasuhteidemme menetystä?
Suomi voisi huomattavasti voimakkaammin profiloitua kansainvälisessä politiikassa nimenomaan sellaisena moraalitoimijana, joka ei olisi valmis myymään moraalisesti arvokkaita periaatteitaan. Nyt moraaliarvot laahaavat muiden arvojen perässä, eivätkä nouse esiin kuin hetkittäin ja rajatuissa konteksteissa.
Taannoin Finnair pakotettiin hyväksymään Kiinan yhden valtion politiikan mukainen näkemys Taiwanista osana Kiinaa. Kiinalta tällaisia kiristystoimenpiteitä voi odottaa, eikä Finnairin myöntyminen sekään ollut mikään yllätys. Suomelta on turha odottaa Kiinan arvostelua niin kauan, kun Finnairin kaukolentoreititykset tai pandatarhaus eivät tätä salli. Tämä esimerkki on vain yksi monista, jossa moraali taipuu, kun riittävästi taivuttaa.
Yhdysvaltain presidentistä on vaikea löytää hyviä puolia. Yksi sellainen on kuitenkin hänen tapansa olla piittaamatta siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Moraalikysymyksissä Suomen tulisi ajatella hivenen kuin Trump. Liiallinen suopeus ei ole hyväksi, vaan linjan on oltava tiukka. Moraalirikkomuksia ei tule hyväksyä, vaan ne tulee tuomita, senkin uhalla, että taloudelliset tai muut arvot tästä voivatkin kärsiä.
Moraali ei ole yksinkertainen asia, joku väittää. Ei olekaan. Mutta omia moraaliarvoja tulisi kyetä puolustamaan etenkin, jos niille haluaa olla johdonmukaisella tavalla rehellinen. Suomen on turha ja kaksinaismoralistista nillittää erilaisista kansainvälisistä selkkauksista, ellei se ole itse valmis sitoutumaan ja toimimaan valitsemiensa arvojen mukaisesti. Valtiollisesti hyvään pyrkivää eetosta tulee vahvistaa tekemällä kannanottoja, joissa valittujen arvojen vastaiset teot tuomitaan, ei vain valikoiduilta vaan kaikilta osin. Poikkeuksetta ja ehdoitta.
Mikäli Suomi haluaa edistää ydinaseista vapaata maailmaa, on se osoitettava ydinaseiden kieltosopimus hyväksymällä. Mikäli maailmassa halutaan edistää rauhaa, on aseiden vienti lopetettava. Mikäli ihmisoikeudet ovat Suomelle tärkeitä, on niiden maiden toimintaa julkisesti arvosteltava, jotka ihmisoikeuksia polkevat. Olisi hienoa, jos Suomi jonain päivänä voisi aidosti sanoa olevansa maa, joka pyrkii kaikin käytettävissä olevin keinoin edistämään moraalista hyvää kaikkialla maailmassa. Tästä olemme kuitenkin edelleen hyvin kaukana.