Helsingin Sanomat kunnostautui taas vihjailevan ja yksipuolisen Meksikoa koskevan journalismin harjoittamisessa. Tällä kertaa en vastaa väitteisiin kovin yksityiskohtaisesti, vaan keskityn kolmeen keskeisimpään argumenttiin. Ensinnäkin asevoimille annetaan Meksikon perustuslaissa viisi tehtävää, joista vain yksi koskee maanpuolustusta ulkoisia uhkia vastaan. Toiseksi Meksikon turvallisuustilanne on parantunut merkittävästi tällä presidenttikaudella, kuten esittämäni luvut todistavat. Kolmanneksi puolustusvoimat on kansanläheinen vallankumouksen keskellä uudelleen perustettu instituutio, joka nauttii suuremmasta luottamuksesta kuin yksikään muu valtiollinen toimija.

On myös syytä todeta, että asevoimien johto on siviilitason poliitikkojen eli presidentin ja turvallisuusministerin käsissä. Siinä missä ihmisoikeusrikokset ja kidutukset olivat aiemmin arkipäivää, on armeijan rooli yhteiskunnassa muuttunut täysin toisenlaiseksi tällä hallituskaudella: nyt sen tehtävänä on rakentaa rauhaa ja hyvän elämän edellytyksiä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tämä puolestaan johtuu poliittisen kulttuurin vapautumisesta ja demokratisoitumisesta. Luulo ei ole tiedon väärtti eikä Hesarin Tommi Hannulan harjoittama hatara journalistinen tyyli informoi tai taustoita lukijaa tyydyttävällä tavalla. Sen sijaan se pyrkii johdattelemaan lukijaa epäilemään Meksikon poliittisen muutoksen motivaatioita, mutta ei kerro siitä valtavasta kansanliikkeestä, joka on siivittänyt tämän hallituksen valtaan ja saanut sen tekemään väsymätöntä työtä tasa-arvoisemman, vauraamman, oikeudenmukaisemman ja kokonaisvaltaisesti kehitettävän yhteiskunnan hyväksi.

Palatkaamme ensimmäiseen pointtiin. HS-lehden uutisjuttu, kuten monet medioissa pyörineet uutiset saivat alkunsa, kun Meksikon rikkain mies Carlos Slim Helú kritisoi muassa armeijan ”liiallista” roolia 12.2., mutta antoi myös kiitosta presidentti Andrés Manuel López Obradorin hallitukselle, vaikka ei tästä osasta tiedotustilaisuutta juuri raportoitu. Seuraavana päivä presidentti vastasi myös uuden Maya-junan (Tren Maya) yhden osuuden rakentamiseen osallistuneelle yrittäjälle muistuttamalla vuoden 1917 perustuslain listaamista puolustusvoimien tehtävistä. Meksikon armeijalle (Ejército Mexicano) tai asevoimille (Fuerzas Armadas) kuulu viisi perustuslaillista vastuualuetta: 1. kansallisen itsemääräämisoikeuden suojeleminen 2. sisäisen turvallisuuden takaaminen 3. yhteiskunnallisen kehityksen tukeminen 4. maan edistykseen myötävaikuttavien rakennushankkeiden toteuttaminen 5. onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin liittyvien pelastustehtävien järjestäminen. Toisin sanoen turvallisuus määrittyy laaja-alaisesti kaikenlaisten väestön hyvinvointia tukevien tehtävien summaksi. Tämä koskee yhtäläisesti puolustusministeriötä (Secretaría de la Defensa Nacional), merivoimia (Secretaría de Marina) kuin kansalliskaartiakin (Guardia Nacional).

HS ei mainitse tätä tehtävien kirjoa ja kokonaisuutta, jotta se voi rakentaa käsityksiä demokratian heikentämisestä, jonkinlaisesta mahdollisesta tulevasta sotilasdiktatuurista tai ainakin perustuslain rikkomisesta ja siviilitoimijoiden syrjimisestä. Asevoimat eivät tee työtä eristyksissä, vaan ne ovat osa eri ministeriöiden tiivistä yhteistyötä, joka on tarkoin säädeltyä ja valvottua. Usein asevoimat johtaa hankkeita, mutta niihin osallistuvat myös yritykset ja valtaosa työvoimasta on tavanomaista siviiliväestöä. Kyseessä on yhteiskunnan eri toimijoiden yhteinen työ ja julkisen sektorin työskentelytapojen virtaviivaistaminen. On huomioitava myös sen, että ennen 1.12.2018 alkanutta nykyistä hallituskautta rakennushankkeet jäivät järjestäen kesken, niiden kulut moninkertaistuivat ja hämärät sopimusjärjestelyt syytivät julkista rahaa poliitikkojen sokeasti suosimille yrityksille, joiden työmoraali oli heikko. Armeija antaa hyvin erilaisen esimerkin siitä, miten laadukas rakennustyö on monin verroin edullisempaa ja nopeampaa ilman korruption, nepotismin, vallan väärinkäytön ja klientelismin limaisia lonkeroita.

HS ei tarjoa tarkempaa tietoa Meksikon turvallisuustilanteesta tai tekee sen puolivillaisella tavalla, joka tukee tahallisia tai tahattomia tulkintoja hampaattomasta hallituksesta. Kuitenkin Meksikon nykyinen hallitus on lunastanut käytännössä kaikki lupauksensa, selättänyt pandemian, vahvistanut valtiontalouden ennätystasolle ja nauttii vähintään noin 70 prosentin kansansuosiosta. Edellinen vastaavanlainen lähes yhtä ahkera ja rehti hallitus löytyy vuosilta 1934–1940, kun vallankumouksellinen kenraali Lázaro Cárdenas del Río hallitsi Meksikossa. Esimerkiksi mainittakoon kymmenet isot infrastruktuurihankkeet, tiet, vesiverkoston laajennukset ja junat sekä lentokentät, terveydenhoidon mullistukset, koulutuksen uskonpalautukset, työelämän turvan ja palkkatason parannukset, eläkkeiden ja sosiaaliturvan laajennukset ja korotukset, haavoittuvaisimpien väestöryhmien tukeminen sekä julkisen hallinnon puhdistustoimet. Koska kyseessä on mitä ilmeisimmin jonkin sortin maailmanennätys, mitä tulee tehdyn työn määrään, ei saavutusten luetteleminen tässä yhteydessä ole mahdollista. Keskityn nyt vain turvallisuuteen.

Yhtä kaikki, kova maan väkivallan syövereihin vieneen turvallisuuspolitiikan aikakausi on päättynyt. Presidentti Felipe Calderón Hinojosa nousi kahden puolueen yhteistyöllä presidentiksi vuonna 2006, joka muistetaan röyhkeästä vaalivilpistä. Laittomin keinoin vaalit López Obradoria vastaan “voittanut” Calderón halusi oikeuttaa asemansa vallassa ja ryhtyi Yhdysvaltojen tuella järjettömään ja suunnittelemattomaan huumesotaan. Hyökkäykset huumekaupan pientekijöiden kimppuun johtivat ketjureaktioon, joka lisäsi aseistautumista ja väkivaltaa. Useat operaatiot olivat perverssiä teatteria, jota tehtiin kameroita varten. Väkivalta kasvoi 193 prosentilla. Calderónin oikea käsi ja luottomies, turvallisuusministerinä 2006–2012 toiminut Genaro García Luna istuu vankilassa Yhdysvalloissa. Hänen on todettu syyllistyneen huumekauppaan ja lahjusrahan vastaanottamiseen Sinaloan huumekartellilta, jota hän turvallisuudesta vastaavana ministerinä suojeli kaikin tavoin. Cálderonin aikakaudella asevoimat vastasivat myös julkisen turvallisuuden tehtävistä, vaikka niiden asemalle kaduilla ei haettu kongressin laillista vahvistusta kuten tällä hallituskaudella on tehty. Oppositio on toistanut loputtomasti López Obradorin olevan huumekartellien palveluksessa, yrittivätpä sen edustajat herätellä henkiin vuonna 2012 suljettua rikostutkintaa vuoden 2006 vaalirahoituksesta. Tutkinta suljettiin jo aikoinaan todisteiden puutteiden vuoksi. Ero on nähtävissä tekojen tasolla.

 

 

Aiemmin liittovaltion poliisin (Policía Federal) hyvin huonomaineisen instituution riveihin kuului noin 40 000 henkeä. 2019 perustetun ja tyystin eri tavoin koulutetun sekä toisinlaisiin arvoihin uskovan kansalliskaartin joukkoihin sen sijaan kuuluu jo noin 130 000 turva-alan ammattilaista. Toisaalta armeijan ja merijalkaväen joukot ja kansalliskaarti muodostavat yhteensä yli 280 000 hengen miehistövahvuuden, joka toimii 12 erilaisen operaation parissa. Yli 190 000 on nimitetty muun muassa väkivallan taustasyihin, eri toimijoiden koordinointiin ja tiedustelutoimintaan nojaavan kansallisen julkisen turvallisuuden strategian alaisiin tehtäviin. López Obradorin hallituskaudella kymmeniä tuhansia järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyviä pankkitilejä on suljettu valtiovarainministeriön alaisen taloudellisen tiedustelun yksikön (Unidad de Inteligencia Financiera – UIF), joka on kaventanut kartellien taloudellista liikkumatilaa ennennäkemättömällä tavalla. Viime vuonna UIF sulki tilejä 5,65 miljardin peson tai noin 307,6 miljoonan euron edestä.

Niin ikään huumeiden, aseiden ja öljyn takavarikoista sekä rikollisjohtajien pidätyksistä voidaan tarjota varsin vakuuttavia faktoja, jotka kootaan osavaltioiden syyttäjänvirastojen yhteistyöllä. Tässä muutamia esimerkkejä, jotka perustavat näihin 16.1.2024 julkaistuihin virallisiin tietoihin. Aseita oli takavarikoitu tammikuuhun 2024 mennessä yli 47 000 ja autoja toiset reilut 82 000. Pidätettyjä oli kertynyt pelkästään asevoimien toimesta noin 81 700. Metamfetamiinia tuhottiin 556,5 tonnia ja kokaiinia 192,2 tonnia. Huumelaboratorioita on puolestaan hävitetty 2 359. Joulukuu oli murhatilastojen suhteen rauhallisin seitsemään vuoteen. Tämän hallituskauden aikana rajusti 12 vuoden ajan nousseet murhat ovat vähentyneet 24,7 prosentilla, mikä on merkittävä suunnanmuutos. Lisäksi 46,8 prosenttia murhista keskittyi vain kuuteen osavaltioon: Guanajuato, Estado de México, Baja California, Chihuahua, Jalisco, Michoacán. Muissa 25 osavaltiossa ja pääkaupungissa tilanne on parempi. Opposition hallitsema Guanajuato on kuukaudesta toiseen tilaston selkeä ykkönen. Autovarkaudet ovat vähentyneet 46,8, naismurhat 38,6 ja kidnappaukset 75,8 sekä öljyvarkaudet 94,2 prosenttiyksikköä. Jos tehty työ ei vakuuta Helsingin Sanomia tai se ei tunne sitä, tietoihin voi tutustua tämän 53 sivun tiivistelmän avulla. Yksi opposition keskeisistä vaalistrategioista on lietsoa paniikkia turvallisuuteen liittyvillä sensaatiojournalistisilla täsmäiskuilla.

Sen jälkeen kun oligarkian pimeää perintöä kantaneet puolustusvoimat toteuttivat vallankaappauksen helmikuussa 1913 ja murhasivat vaaleilla valtaan nousseen vallankumousjohtaja Francisco I. Madero Gonzálezin, Meksikon vallankumousprosessi käynnistyi uudelleen. Venustiano Carranza de la Garza nousi kapinaan Victoriano Huerta Márquezin hallitusta vastaan ja nykyinen kansanomainen armeija perustettiin 19.2.1913. Kyseisenä päivänä vietetään yhä Meksikon armeijan juhlapäivää (Día del Ejército Mexicano). Myös aina itsenäisyyspäivänä 16.9. toteutettava sotilasparaati nauttii suuresta kansansuosiosta. Mitä tulee kansalaisten keskuudessa vallitsevaan luottamukseen, yhteiskunnan hyvinvoinnista monin tavoin vastaavat toimijat eli puolustus- ja merivoimat komeilevat tilaston kärjessä. ENSU-nimimerkillä tunnettava kaupunkien turvakysely (Encuesta Nacional de Seguridad Pública Urbana) on kansallisen tilastokeskuksen (Instituto Nacional de Estadística y Geografía – INEGI) tieteellistä faktaa, jonka mukaan joulukuussa 2023 yli 18-vuotiaista kansalaisista merijalkaväen toimia rikollisuutta vastaan tehokkaina piti 85,6 prosenttia. Armeijan vastaava luku oli 83,5 ja kansalliskaartinkin 74 prosenttia. Osavaltiotason poliisiin luotti 54,1 ja kunnalliseen poliisiin 48,6 prosenttia. Helsingin Sanomat ei mainitse näitä suomalaiselle lukijalle tuntemattomia tietoja.

Turvallisuus asettuu kyselyssä vasta sijalle viisi tärkeimpien huolenaiheiden joukossa. Sen edelle ennättävät selkein numeroin katujen kuopat, vesikysymykset, valaistus ja liikenneruuhkat. Joulukuussa 2023 turvallisuutta tärkeimpänä huolenaiheenaan piti 50,9 prosenttia. Toisaalta käsitys turvallisuudesta on parantunut merkittävästi. 75 kaupungin olosuhteita läpiluodanneessa kyselytutkimuksessa 59,1 prosenttia väestöstä koki omat elinolosuhteensa turvattomiksi. Joulukuussa 2022 sama luku oli 64,2 ja 2018 lopussa se leijaili yli 73,7 prosentin lukemissa. Kaikkeen tähän tilastodataan voi tutustua tämän linkin takaa.

 

 

 

Lähteet: Sin Embargo, Punto de Referencia, La Jornada, INEGI, etc.