Olen huolestunut tavasta, jolla maakunnissa kautta maan rakennetaan tällä hetkellä kiivasta vauhtia johtosääntöjä. Onhan säännöt saatava jollekin tolalle ennen varsinaisen työn alkua maakuntahallinnoissa. Johtosäännöillähän organisaatoissa määritellään, kuka laivaa kipparoi, kuka käyttää rahaa ja mikä on rahan tehokkain käyttökohde ja kenellä on vastuu.
Säädösten rakentelu on nyt vain liian monen työntekojöitä edustavan luottamusmiehen silmiin näyttänyt pimeänä syksynä, tuvan perällä tapahtuvan yksittäisen käsityöläisen himmelin rakentamiselta. Toistuvista pyynnöistä huolimatta esimerkiksi henkilöstön edustajia ei tuon rakentelun ääreen ole päästetty. Henkilöstön edustajat edustavat sanan mukaisesti henkilöstöä, jotka noiden syntyvien sääntöjen perusteella tuottavat palveluita maakunnissa. Henkilöstöä, jota siis johdetaan tuloksellisen toimintaan noilla syntyvillä hallintosäännöillä.
Valitettavan vähän on valmistelussa kuultu myöskään eri professioiden johtajia. Professioilla tarkoitan esimerkiksi hoitotyön johtajia, eli niitä hallinnon hyvin koulutettuja ammattilaisia, jotka tulevat johtamaan kaikkein suurinta henkilöstöryhmää maakunnissa. Kuitenkin puhumme Sota-uudistuksessa tiedolla johtamisesta. Minne asiantuntijuus eli tieto tässä heti kärkeen meinaa unohtua?
Himmelit ovat toki äärettömän kauniita katsella, mutta käyttöarvo niillä on valitettavan pieni, yleensä vain kerran vuoteen. Lopun ajan ne roikkuvat varaston katossa ja sielläkin yleensä ovat tiellä. Himmelin sijaan tarvitsemme maakunnissa toimivan johtosäännön. Sellaisen, joka antaa asiantuntevalle johtajalle mahdollisuuden johtaa esimerkiksi hoitotyötä omalla budjetilla, viisaasti ja asiantuntevasti ja kohti tulosta – eli kansalaisen hyvää palvelua.
Blogit