”Meidän Amerikassamme: Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Rakkaus voittaa. Mustilla elämillä on väliä. Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat tervetulleita. Vammaisuutta kunnioitetaan. Naisilla saavat päättää omista kehoistaan. Ihmisiä ja planeettaa arvostetaan enemmän kuin voittoja. Moninaisuutta juhlitaan.”
Kun Trump astui eilen virkaansa, satoi. Sade kuvasti hyvin hautajaismaista tunnelmaani. Tänään aurinko paistoi, ja lähdimme jo ennen kahdeksaa koko perheen voimin Pasadenaan naisten mielenosoitukseen. Emme lähteneet osoittamaan mieltä Trumpia vastaan sinänsä vaan marssimaan naisten, miesten, lasten, tasa-arvon, solidaarisuuden, yhteisön, hyväsydämisyyden, mukaan ottamisen, luonnon puolesta. Halusin, että amerikkalaiset ja Amerikassa syntyneet lapseni muistavat, että kun Trump valittiin heidän presidentikseen, me emme jääneet kotiin vaan marssimme suvaitsevaisuuden puolesta.
Mielenosoituksessa Pasadenan kaupungintalolla kuunneltiin puheita. Puhujat huudattivat yleisöä: ”Mitä me haluamme? KUNNIOITUSTA! Milloin me haluamme sitä? NYT! He haluavat lopettaa tuen Planned Parenthoodille. Annammeko me heidän tehdä sen? EMME!”
Aikomuksenamme oli jatkaa metrolla Los Angelesin keskustaan naisten marssille. Metropysäkillä oli kuitenkin sadan metrin jono, ja kuulimme asemalle saapuvien junien olevan tupaten täynnä. Ajoimme muutaman kilometrin päässä olevalle aiemmalle pysäkille ja mahduimme siellä metroon. Matkustimme kuin sardiinit purkissa Losin keskustaan. Kanssamatkustajien kanssa pidimme huolta, etteivät lapset jääneet puristuksiin ihmisten väliin. Hyppäsimme pois japanilaisessa kaupunginosassa ja kävelimme mielenosoituspaikalle.
Marssi tuntui hajaantuneen sivukaduille, koska ihmisiä oli niin paljon. En usko, että kukaan odotti sellaista väkiryntäystä. Alustavien arvioiden mukaan Los Angelesin marssilla oli jopa yli puoli miljoonaa ihmistä, joidenkin arvioiden mukaan 750 000. Uskomatonta kyllä, tungoksesta huolimatta marssi oli hyvin rauhallinen. Monet perheet olivat lähteneet lasten kanssa ja jopa aivan pieniä vauvoja näkyi kantoliinoissa ja -repuissa. Ihmisillä oli kekseliäitä omatekoisia kylttejä, joita oli mukava lukea. LAPD:n poliisit hymyilivät ihmisille ja jakoivat lapsille tarroja.
Tapahtumasta tuli hyvä mieli. Halasin tuntematonta naista. Juttelin monen tutun ja tuntemattoman kanssa. Inspiroiduin kylteistä. Tunsin yhteenkuuluvuutta ja toivoa. Kysymys kuuluu kuitenkin, mitä seuraavaksi? Kun marssilta palataan kotiin, mitä sen jälkeen?
Terveisin,
Sirpa
PS. Laitan joitain tämänpäiväisiä kuvia Kirjeitä Kaliforniasta -blogin Facebook-sivulle.