Olin viime lauantaina kasvintunnistuskurssilla Santa Monican vuorilla. Vain siankärsämö oli minulle entuudestaan Suomesta tuttu luonnonkasvi. Löysimme paljon sateiden jälkeen esiin putkahtaneita sieniä. Tatteja ja haperoita oli ainakin runsaasti. Kurssin vetäjä sattui niitäkin tuntemaan, joten saimme pikakurssin pohjoisamerikkalaisten sienten tunnistuksessa.
Suomessa tunsin mielestäni riittävästi sieniä kerätäkseni ainakin muutamaa eri sorttia. En täällä vielä uskaltaisi poimia sieniä syötäväksi, koska ne näyttävät vähän erilaiselta. Täytyy opiskella lisää. Tänään aamukahvilukemisena minulla on kirjastosta lainattu tuhatsivuinen sieniklassikko, Mushrooms Demystified (kirjoittanut David Arora).
Sienten tunnistus ei ole ainoa ongelma, jonka sienestäjä täällä USA:ssa kohtaa. Isompi ongelma on, minne mennä sieneen, kun jokamiehenoikeutta ei ole.
Yksityisalueille ei parane mennä ilman lupaa, voi vaikka tulla ammutuksi.
Kansallismetsistä ja osavaltion metsistä ei noin vain saa kerätä mitään, vaan lainkuuliainen kansalainen jättää sienet ja marjat sinne mätänemään. Kansallismetsistä ainakin voi anoa erikseen poimintalupia. Täytyy tutkia asiaa sitten, kun olen kahlannut tämän opuksen läpi.
Asumme metsän laidassa, mutta lopulta jos sieneen pääsen, joudun luultavasti ajamaan jonnekin kauemmas, koska kävelymatkan päässä on vain yksityisalueita tai valtion metsiä. Kahden viikon päästä pääsen käymään yksityismetsässä vuorilla. Odotan jännityksellä, mikä on sienitilanne siellä (jos lumet ovat sulaneet jo niin korkealta).