Seksin ostamisesta keskustellaan taas. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson haluaisi kieltää seksin ostamisen kokonaan – nykyäänhän osto on kielletty ainoastaan alaikäiseltä ja parituksen tai ihmiskaupan uhrilta.
Ostokieltoa perustellaan väitteillä, joiden mukaan kielto vähentäisi ihmiskauppaa. Ajatellaan, että kiellosta johtuvan kaupallisen seksin kysynnän laskun myötä myös ihmiskauppa vähenisi. Näyttöä kysynnän tai ihmiskaupan vähenemisestä ei juurikaan ole, ja kiellosta johtuen maan alle painuneesta seksikaupasta on vaikeaa saada luotettavia tilastotietoja.
Koska luotettavia seksinostokieltoa puoltavia tutkimuksia ei ole, saattavat ostokiellon kannattajat myöntää, että lailla halutaan helpottaa poliisin ja tuomioistuinten toimintaa. Tähän tapaan Helsingin Sanomissa argumentoi myös kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Outi Mäkelä.
En ole lainoppinut, mutta kieltojen laajentaminen vain sen perusteella, että pidätykset ja tuomiot helpottuisivat, on pelottava ajatus.
Joskus kiellon perusteeksi ajatellaan riittävän vain se, että kiellettävää tekoa pidetään moraalisesti arveluttavana. Tämä on perusteluista ehkä rehellisin mutta ei kestä päivänvaloa. Pelkkää moraalista paheksuntaa kun ei voi ottaa lainsäädännön lähtökohdaksi.
Ehkä joissakin tapauksissa moraalista närkästystä aiheuttava toiminta olisi pikemminkin parempi vain sallia – lain puitteissa siis. Mikäli Portugalin esimerkkiä on uskominen, huumeiden käyttö pitäisi dekriminalisoida. YK taas suosittelee prostituution kohtelemista ammattina siinä missä muitakin. Portugalin lain ja YK:n vaatimusten taustalla tuskin on kanta, jonka mukaan huumeidenäyttö ja prostituutio olisivat suotavia tapoja elää, mutta se ei olekaan näiden tapausten kannalta olennaista.
Olennaista on se, mitä kielloista tai niiden puuttumisista seuraa. Joskus moraalisesti arveluttavan toiminnan salliminen auttaa nimittäin niitä, jotka apua eniten tarvitsevat – edellä mainituissa tapauksissa siis huumeidenkäyttäjiä ja prostituoituja.
Kannatin joskus seksin ostamisen kieltämistä lailla. Ajattelin, että ihmisen ruumis ei ole kauppatavaraa, jota voi noin vain ostaa ja myydä.
En edelleenkään suhtaudu seksikauppaan kuin mihin tahansa kaupankäyntiin. Luultavasti kauhistuisin, jos kuulisin jonkun tuttavani maksaneen seksistä. Saattaisin ajatella, että kaupanteko seksillä on moraalisesti väärin tai vähintäänkin arveluttavaa.
Mutta ymmärrän myös, että kaikista moraalinormeista ei voi tulla oikeusnormeja. Lain tehtävä ei ole vetää lopullista rajaa oikean ja väärän välille ja näin helpottaa minun moraalista närkästystäni. Sen tehtävä on tehdä maailmasta ihmisille oikeudenmukaisempi paikka elää.