Päädyin puolivahingossa lukemaan Nuottaa, Suomen suurinta kristillistä nuortenlehteä. Sitä julkaisevat evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivat Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys ja Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys.

Kaikki kolme olivat mukana myös reilun vuoden takaisessa Älä alistu! -eheytyskampanjassa, joka armon ja anteeksiannon hengessä kertoi nuorille, että mikäli murhaaja voi parantua inhottavista synneistään, niin miksei sitten homokin.

Kotimaa24 uutisoi viime viikolla Nuotan riparinumerosta, jossa omituisesti Iron Sky -elokuvalla ratsastava kirjoittaja samastaa sikiöseulonnat natsi-Saksassa harjoitettuun eugeniikkaan. Suomalaiset tappavat kuulemma lapsia kuin natsit ja spartalaiset konsanaan. Iron Skyn tekijöitä kyseenalainen julkisuus tuskin ilahduttaa.

Nuorille kerrotaan, että moniarvoiset ja -ääniset yhteisöt ovat harhaoppisten väärien profeettojen kaitsemia. Sellaisten vaikutuksen alaisena ”nuori kirstityn taimi” kasvaa kieroon. Seurakunnan tehtävä on julistaa – keskustelu on kai vääräuskoisten puuhaa.

Toki ripari-Nuotta puuttuu myös aborttikysymykseen, ja mikäpä olisikaan herkullisempi tapa asian puimiseen kuin kuvitteellinen debatti ”feministin” ja ”kristityn” välillä.

”Kristitty” on tietenkin sitä mieltä, että abortti on lapsen murhaamista. Oli sikiö siten minkälainen sormenpään kokoinen solupallo tahansa, se on lapsi, jolla on oikeuksia. Raiskauksesta raskaaksi tullut nainen voi aina antaa lapsen adoptioon. Tapahtuipa naiselle mitä tahansa, synnyttää siis pitää. Jokainen ihminen on nimittäin yhtä arvokas Jumalan kuva – naisen tapa heijastella jumaluutta on kai kantaa raiskaajansa siittämää sikiötä.

”Feministi” esitetään jutussa – kuvitusta myöten – huutavana naisena, jonka mielestä ”kroppa kärsii” raskaudesta. ”Jeesus-korttia” on turha feministille heiluttaa, sillä häneen ei moinen tehoa. Feministihän ei voi olla kristitty. ”Kristitty” kuvataan tietenkin pelästyneeksi mieheksi, joka osaa kertoa, että abortti on syntisyytensä lisäksi vielä henkisesti ja fyysisesti kamalan rankka kokemus.

Toisenlaista näkökulmaa abortin traumaattisuuteen löytyy esimerkiksi täältä.

”Kristitty” lopettaa lähimmäisenrakkaan murhapuheensa irvokkaasti seuraavaan raamatunkohtaan:

”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25: 37-40.)

Ehkä lainaus koskee abortin tehneitä naisia siinä tapauksessa, että he katuvat hirveää syntiään ja vielä joskus täyttävät pyhän tehtävänsä synnyttämällä maailmaan pieniä Jumalan kuvia.